Tee retki metsään, ota kuva tai piirrä kuva puusta, joka jollain tavalla kiehtoo sinua. Kuvaile puuta, onko se esim. jykevä, kitukasvuinen, halattava, kaunis, erilainen, turvallinen, hento, salaperäinen, jne… Pohdi, mitä puut merkitsevät sinulle, ihmiselle? Ideoi, miten voisit käyttää ”omaa puutasi” kudonnaisen suunnittelussa.

Savonlinnan OKL:n opiskelijoiden puu-aiheisista kudonnaisia

Puusta paperia. Valitsin kierrätysajatusta ajatellen sanomalehtipaperin, jota tulee ihan mahdottoman paljon ilmaiseksi, ja posti sen vielä tuo kotiin asti. Monesti kyllä ajattelen, että mainostaminen on aikamoista luonnonvarojen haaskausta. Kuvaan tällä työllä paperia osana yhteiskunnan taloutta, elinkeinoa ja elinkaarta.
- Päivi -

Koivuvanhus. Katselen useasti opiskeluasuntoni ikkunasta ulos ja ihailen edessä aukeavaa järvimaisemaa. Näen järvelle puiston puiden lomasta ja siellä kasvavat puut ovat suuria ja vanhoja. Katsellessani kokoan ajatuksia. Useasti mittailin yhtä koivua, yhtä puuvanhusta, joka oli saavuttanut jo varmasti kunnioitettavan sadan vuoden iän. Tämän koivun oksat roikkuivat jo elottomina, kuivuneina syyskesällä sen lehdet kellastuivat muita puita nopeammin, ajattelin, että se on jo kukoistuksensa antanut koivuvanhus.
Itsekkäästä syystä ajattelin myös, että tuo koivu pitäisi kyllä jo kaataa, kun se on jo muuttunut vähän rumaksi ja selkeästi tuon hienon järvimaiseman edessäkin. Eräänä aamuna sitten herään moottorisahan vinkuvaan meteliin ja arvaan heti, mistä on kysymys. Nyt ne kaatavat sen koivuvanhuksen ja minä näen nyt paremmin kauaksi järvelle. Samassa katson ulos ja siellä näen koivun pötköttävän maassa ja monta työmiestä on sitä reippaina pilkkomassa. Silloin minun herkkä puoleni sai vallan ja ajattelin lapsellisesti, että voi koivu rukkaa, nyt se kuoli ja joutuu pian poltettavaksi.
Omatunto hivenen taisi kolkuttaa, kun olin sen koivun kaatamista toivonut ja vielä niin omahyväisestä näkökulmasta, mutta olihan se jo tietysti turvallisuusriskikin syysmyrskyjen lähestyessä. No siinä meni jokunen päivä, ja sitten ihan selkeästi tiesin mistä puuaiheisen kudonnaisen valmistan: valmistan sen puusta ja käytän siinä tämän puuvanhuksen risuja, joten ei kun äkkiä katsomaan mitä siitä koivusta on vielä jäljellä, ja olihan siellä maassa kasassa vielä sen pitkiä riippoja.
Hienoa, nyt voin säilyttää vielä pienen osan siitä koivuvanhuksesta, ja jotenkin onnellisena keräsin kaksi muovikassillista sen riipparisuja talteen… Kudonnaisen pinnassa koristeena olevat puunapit löysin kotoa äitini monipuolisista kätköistä. Napit on valmistettu kotipihalla kauan kasvaneesta omenapuusta, jonka oksia isä on säilyttänyt omia puutöitä varten.
- Päivi -
Metsämatto. Aloin pohtimaan, mikä on metsän tulevaisuus, miten sen käy. Elämämme riippuu metsästä: Suoraan sieltä saamme materiaalia talonrakennukseen, saamme piirustuspaperia, polttopuuta, wc-paperia, koivuvihtoja. Metsät hengittävät. Metsä ympäristönä luo rauhaa, seesteisyyttä, iloa, salaperäisyyttä, mielikuvitusta… Metsä on rikas alusta, josta ihmisen on hyvä kasvaa ja johon ihmisellä on hyvä välitön suhde, sillä metsä on elämässämme välttämätön, vaikka kosketuksemme siihen jää nykyään usein välilliseksi. Syntyi riippumaton riippumattoni.
- Kaisa -
Tykkylumi. Olen pienestä pitäen käynyt pohjoisen hiihtokeskuksissa laskettelemassa jossa tykkylumiset puut ovat suuresti ihmetyttäneet ja viehättäneet hauskalla ulkonäöllään. Halusin suunnitella äidilleni lahjaksi maton, jonka päällä voi istua takan lämmössä.
- Nanna
Metsän lumoissa. Hauduteltuani ideoita muistin kolmen kuvan kuvasarjan, jotka olin ottanut metsäpolulla koirastani, josta jouduin luopumaan syksyllä. Muistan kuinka koirani nautti metsälenkeistä viimeisiin päiviinsä saakka kivuista huolimatta. Koirani oli kuin lumottu, kun se pääsi nauttimaan kaikista hajuista mitä metsästä löytyi ja se sai myös nauttia vapaudesta, mihin ei asfalttitiellä ole mahdollisuutta.
- Tanja -
Kotiseutuni riippakoivu. Mieleeni tuli vanha upea koivu kotipaikkakunnaltani kotini lähistöltä. Koivu on vanhaa riippakoivu ja sen on aina niin täynnä lehtiä, kun vain voi olla. Sen oksat ovat pitkät, lähes maahan asti ulottuvat ja ne heiluvat tuulessa hienosti. Teen työn kaveriksi myöhemmin myös ”muita puita”.
- Anna-Maria -
Elinan ruskahuivi, Millamaarin pihlajalaukku ja Annan pihlajahuivi.
Kevään kurkistus. Suunnittelun pohjalla käytin ottamaani valokuvaa haarautuneesta koivun vesasta, jonka oksien välissä kulkee hämähäkin seitti. Puun lehdet ovat hiirenkorvilla ja huokuvat kevään värejä, keltaista ja vihreää.
- Nina -
Silmut. Työni värimaailma kuvaa keväistä nuorta puun taimea, joka on juuri avannut silmunsa.
- Orvokki-
Huivit: Kaarna (Tuuli), kulotettu metsä (Laura), huurteiset puut (Elina) ja luminen paju (Hanna).
Shaalit: Syksyinen pihlaja (Laura), kaarna (Maija-Leena) ja kuura (Elise).

Pöytähalko. Työ kuvaa puun pinnan elämistä, tuohen pinnan kuviointia, naavan kasvua ja kääpien kolmiulotteisuutta.
- Anniina -

Männyn kuori. Ihastuin kovasti männyn pintaan ja halusin saada kudontatyöni näyttämään jokseenkin samanlaiselta. Syntyi ajatus kietaistavasta kaulahuivista, joka suljetaan ympyräksi yhteen nappien avulla.
- Iisa-Mari -
Suojakuori. Oman puuaiheisen työn inspiraationa minulla olivat muistot lapsuuteni metsistä, jotka olivat pääasiassa kuivia mäntymetsiä. Männyn paksu, rosoinen pinta toi mieleeni suojakuoren, ja sitähän puun kuori puulle onkin. Olin juuri saanut uuden kannettavan tietokoneen, ja ajattelin että myös se kaipaa suojakuorta.
- Tiina -
Liinat: Talvipuu (Katja), puunrunko (Heidi), koivunrunko (Liisa-Maria), hopeapuu (Petra) ja kesäkoivu (Nita).

Syksyn haapa. Syksyinen metsä innosti valitsemaan ruskan väreissä olevan haavan, joka toi metsään omalla värityksellään syksyistä kauneutta. Työn väritys tuleekin suoraan haavan värityksestä: Alhaalta vihreä, keskeltä keltainen ja latvasta punavihreä.
- Annina –

 

© 2020 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!