Tietoa keskiajan pukeutumisesta saamme ajan taiteesta:
-maalauksista, veistoksista ja kirjojen miniatyyrimaalauksista.

Keskiajalla räätälintaito kehittyi - muoti käsitteenä syntyi. Pukujen leikkauksissa ei ollut suuriakaan eroja eri yhteiskuntaluokkien välillä, eroavaisuudet ilmenivät lähinnä väreissä ja materiaaleissa. Maalaisväestö valmisti itse omia kankaitaan, aatelisilla ja porvareilla (käsityöläiset ja kauppiaat) oli mahdollisuus ostaa kalliita tuontikankaita.

Kotimaisesta villasta kudottiin ja viimeisteltiin erivahvuista sarkaa - kestävää, huovutettua ja karstattua kangasta. Kalliimpi, hienompi ja värikkäämpi verka oli erittäin tärkeä kauppatavara jota tuotiin mm. Alankomailta, Englannista ja Saksasta.

Linkeistä löytyy muutama peruskaava ja vinkkejä jotka auttavat sinua tekemään yksinkertaisen, persoonallisen keskiaikaistyylisen puvun. Muista kuitenkin...! kun lähdet toteuttamaan pukuasi, että Euroopan keskiajan puvuissa oli suuriakin alueellisia eroja ja että Suomessa varsinainen keskiaika alkoi myöhään, vasta 1200-luvulla ja meillä on voimakkaita vaikutteita viikinki- ja muinaisajan puvuista

KANKAIDEN JA LANKOJEN VALMISTUS OLI AIKAA VIEVÄÄ JA ARVOKASTA KÄSITYÖTÄ

Kangas oli erittäin arvokasta riippumatta siitä oliko se omatekoinen tai ostettu tuontikangas.
Keskiajan langat kehrättiin värttinällä ja kankaat kudottiin käsin.
Yhteen kokonaiseen pukuun jossa langantiheys oli 12 lankaa/cm tarvittiin jopa 15000 metriä kerrattua lankaa = 30 km yksisäikeistä lankaa.

Kankaan piti olla tiivis ja kestävä. Sitä hyödynnettiin tarkoin ja vaatteet käytettiin loppuun asti - kuluneet ja rikkinäiset kohdat parsittiin ja paikattiin . Kun vaatekappale oli kulutettu loppuun hyväkuntoiset osat käytettiin uudestaan. Tämä lienee yksi syy siihen, että arkeologiset löydöt suurimmalta osalta ovat kirkollisia tekstiilejä. Vaatteiden väljyys saatiin kiilojen avulla - niitä oli joskus runsaasti - näin säästyi myöskin arvokasta kangasta. Värit olivat aikakauden ihmiselle tärkeitä ja päällyspukua nostamalla aluspuvun ja vuorin värit saatiin näkyviin. Maalaisväestöllä työasuna oli pellavapaita. Hyvin tyypillisiä keskiajalla olivat pitkät, laahaavat puvut varsinkin rikkailla. Pituutta korostettiin niin puvuissa kuin arkkitehtuurissa. Napit otettiin käyttöön 1300-luvulla,. niitä käytettiin kuitenkin enemmän miesten kuin naisten vaatteissa. Vaakunakuviot ja mi-parti asut (vaatteiden puolikkaat erivärisiä) ovat keskiajalle tyypilliset.

Naisen puku:

naisenpuku

Paita ja aluspuku tai cotte, naisen käsivarsia ei saanut näkyä; aluspuvun hihat olivat pitkät ja kapeat.

Päällyspuku tai surcot jossa suuret kädentiet - "helvetinikkunat" ja taskuhalkiot (yksivärinen, mi-parti tai koristeltu vaakunoilla). Päällyspukua nostettiin usein niin että aluspuvun väri näkyy kauniisti.

Viitta, turkisvuorauksia, sukat ja sukkanauhat, sirot tossukengät

Pitkät hiukset ja neitsytkruunu, kierretyt palmikot, pillerirasiahatut ja leukaliina, nuttura, hiusverkko.

gronlannista-loytynyt-puku

Grönlannista jäätiköstä löytynyt puku.

uskollisuus-solkia

Uskollisuussolki

 

Miehen puku:

miehenpuku

Paita tai kolttu, vyö, sukkamaisia lahkeita eli housusukkia villakankaasta tai nahasta, (joskus eriväriset lahkeet),

Päällysvaatteena pyöreä tai puolipyöreä (turkisvuorattu) viitta, jota kiinnitettiin oikealle olalle.

Keskiajalle ehkä tyyppillisin päähine - häntähuppu. Suippomalliset kärsäkengät.

Myöskin miehet käyttivät mi-parti-asuja.

housusukat
Housusukka
-Housusukat kiinnitettiin vyötärölle.

Lapset

lapset_vaate

Pienet lapset puettiin kolttuun, pellava- tai villakankaasta. Heidät erotti päähineestä - tytöillä oli hilkka ja pojilla usein kuudesta kiilasta ommeltu pyörämyssy. Vanhemmat lapset pukeutuivat kuten aikuiset.

Pienet lapset puettiin kolttuun, pellava- tai villakankaasta. Heidät erotti päähineestä - tytöillä oli hilkka ja pojilla usein kuudesta kiilasta ommeltu pyörämyssy. Vanhemmat lapset pukeutuivat kuten aikuiset.

VÄRIT

Keskiajan ihminen piti voimakkaista väreistä - punainen, taivaansininen, lehdenvihreä ja valkoinen esiintyivät samassa puvussa. Värit korostivat toisiaan.

Kankaat värjättiin kasveilla. Keltaista saatiin esimerkiksi koivunlehdistä, punaista ahomataran juurista, veriseitikistä ja katajanmarjoista oliivinvihreää, sinistä värimorsingolla. Kirkkaat värit värjättiin silloin, kuten nytkin tuontiväreillä. Tiilenpunaista värjättiin krappijuurella, voimakkaanpunaista kermes- tai nykyään kokenilli-kirvoilla, sinistä indigolla. Puhtaanvihreätä saatiin värjäämällä langat ensin sinisellä ja sitten keltaisella värillä tai päinvastoin. Musta väri oli hyvin vaikea värjätä ja kankaisiin käytettiin useimmiten luonnonmustaa lampaanvillaa. Värjärien ammattikunta oli erittäin arvostettu.

PÄÄHINEET

Nuorten tyttöjen hiukset sitoi kukkaseppele tai metallinen vanne eli neitsyt -kruunu. Pitkät hiukset olivat vapaina tai niitä palmikoitiin nauhakoristeilla, joskus palmikot jopa pidennettiin rohtimilla. Vanhemmat ja naimisissa olevat naiset peittivät hiuksensa. Huntu ja leukaliina olivat tyypillisiä keskiajan päähineitä, samoin vannemainen päähine tai pillerirasiahattu. Leukaliina ja huntu kiinnitettiin nuppineuloilla.

Tyypillinen päähine keskiajalla oli myöskin häntähuppu, jota käyttivät sekä miehet että naiset. Miesten päähineistä voisi mainita leuan alle sidottavat hilkat, "joulutonttumaiset" suippomyssyt, baretit ja erilaiset hatut.

KENGÄT

kenkia

Keskiajan jalkineet olivat tossumaiset, pehmeät ja sirot ja niissä ei ollut korkoa. Suippokärkiset "kärsäkengät" olivat myöhäiskeskiajalla tyypillisiä - varsinkin rikkailla Kengät valmistettiin nahasta, turkiksesta tai villahuovasta. Kengät olivat erittäin arvokkaat ja maalaisväestö kulkikin lämpiminä vuodeaikoina paljain jaloin.

PUSSIT JA LAUKUT

Pussit ja laukut valmistettiin nahasta tai kankaasta. Kankaiset pussit koristettiin usein kirjonnalla.

VYÖ

Vyö oli tärkeä yksityiskohta keskiaikaisessa puvussa. Vyötä pidettiin yleensä aluspuvun päällä ja siinä riippui tärkeät esineet, kuten vyölaukut tai pussit missä säilytettiin rahaa, puukko, avaimet jne.

...IHAN KIVA TIETÄÄ:

Keskiaika ei ollut kovinkaan pimeää, paljon erilaisia uusia tuulia puhalsi Euroopassa usein luostarien välityksellä. Tiili rakennusmateriaalina tuli käyttöön, mahtavia, korkeita kirkkoja suurine ikkunoineen rakennettiin, kaupungit kehittyivät... Pariisissa asui 200 000 asukasta ja kaupungissa oli 26 julkista kylpylää... Klassikkoeepoksia ja tarinoita syntyi...
ja paljon muuta, myöskin ihan pieniä jokapäiväisiä asioita... kuten...

rombul1a Satula ja jalustin mahdollisti sen että ritarit raskaine haarniskoineen pysyivät hevosen selässä...
Sakset yleistyivät ja näin räätälintaito kehittyi... ja muoti-ilmiö syntyi. 1391 lähetettiin ranskalainen muotinukke Englannin kuningattarelle...
Nappien tulo 1300-luvulla auttoi tekemään vaatteista tyköistuvia ... ja naisten ja miesten vaatteiden erilainen vasen- ja oikeanpuoleinen napitus on näiltä ajoilta...
Maalaisväestö ja palvelusväki käytti esiliinoja...
Nenäliinoja tunnettiin jo 1250-luvulla. Italialaisessa etikettikirjassa kehotetaan palvelijoiden käyttämään liinaa niistäessä - myöhemmin kirjassa puhutaan myöskin jalkarätin käyttämisestä samaan tarkoitukseen...
Kauneudesta ja ulkonäöstä huolehdittiin, ihanne oli pitkä hoikka vartalo, pitkät hiukset sekä kapeat kädet ja jalat.
Vaalea iho oli muotia, - vaalennettiin mm. lyijypastalla
Kulmakarvoja ohennettiin, otsa- ohimo- ja niskahiukset ajeltiin 1300-1400-luvulla, näin pituutta korostettiin
Silmiä ei korostettu, poskipunaa sen sijaan käytettiin
Naiset seisoivat S-muodossa, vatsa työnnetty eteenpäin, tämäkin pituusvaikutelman takia...
Hajuvetenä käytettiin mm. ruusua, kardemummaa, kuminaa, muskottia... omatekoinen keskiaikainen hajuvesi voi valmistaa itse sekoittamalla hienonnettu tuoksuyrtti veteen tai öljyyn
Naisilla oli usein kaupungissa ulkona liikkuessa mukanaan tuoksuva yrttipussi tai tuoksupussi missä oli esimerkiksi murskattua kuminaa vastapainoksi katujen melkoiseen hajuun.
Musta väri surun symbolina yleistyi 1350-luvulla, musta vaate pidettiin värikkäiden vaatteiden päällä
Häissä käytettiin ajanjakson 'tavallisia' juhlapukuja, morsiamelle tämä oli viimeinen mahdollisuus näyttää hiuksensa - koristeena kulta- tai hopeakranssi, tai nauha mihin oli kiinnitetty kukkia. Huntua ei käytetty.

Seuraavaksi kaavat pukujen tekoa varten

Aluspuku eli Cotte- kaavat

cotte

KAAVAKOOT:

Rinnanympärys: S = 80 - 84 cm M =88 - 92 cm L = 96 -100 cm

Kaavoissa +8 cm väljyysvaraa.

kaava_cotte

Päällyspuku eli Surcot- kaavat

surcot

KAAVAKOOT:

Rinnanympärys: S = 80 - 84 cm M =88 - 92 cm L = 96 -100 cm

Kaavoissa +8 cm väljyysvaraa.

kaava_surcot

Ompeluohjeita

Keskiajan vaatteet ommeltiin käsin joten vältä näkyviä koneompeleita

rombul2a.gif (120 bytes) Puvun voi reunustaa erilaisilla koristenauhoilla, koristella kulta- ja hopeakirjonnalla...
    näin saat näyttävän puvun...

rombul2a.gif (120 bytes) Päällyspuvun koristeeksi heraldisia kuvioita .. ja vuorata kankaalla tai turkiksella...

rombul2a.gif (120 bytes) Käsiompelussa valkaisematonta kerrattua pellavalankaa...

rombul2a.gif (120 bytes) Kiilojen leveys ja määrä voi vaihdella riippuen kankaan määrästä.

rombul2a.gif (120 bytes) Kiiloja voi leikata myös erilaisesta tai erivärisestä kankaasta.

Työjärjestys (esimerkki)

1. Etu- ja takakappaleen kiilojen toinen sivu ommellaan, muista kankaiden oikeat puolet vastakkain.

2. Kiilojen toinen sivu ommellaan samalla kuin etu- ja takakappaleen saumat, keskietu- ja takasauma - helpottavat huomattavasti ompelua.

3. Kiinnitetään sivukiilat etu- takakappaleeseen.

4. Ommellaan olkasaumat.

5. Hihat kiinnitetään, hihan keskikohta asennetaan olkasauman kohdalle. Muista taas oikeat puolet vastakkain.

6. Puvun sivusaumat ja hihojen sisäsaumat ommellaan yhdellä saumalla.

7. Pääntie, hihansuut ja helma huolitellaan mieluiten käsin.

8. Kiinnitä koristeet.

Kirjonta

Kirjonta oli keskiajalla yleistä vaikka tavalliselle ihmiselle ohut kirjontaneula oli varsinainen aarre. Usein oli helpompi kuvioida kankaat jo kutoessa.

Kirjontaa harjoitettiin erityisesti luostareissa mutta myöskin ns. kirjontapajoissa. Tämä "neulamaalarin" tai "helmenpistäjän" (opus ad acum), usein miehen, ammatti oli erittäin arvostettu.

Lähinnä kirkkotekstiilejä, mutta myös vaatteita, kenkiä myöten, koristeltiin taidokkaalla kirjonnalla; käytettiin silkki- kulta- ja hopealankoja sekä erilaisia helmiä. Tavallisia pistoja oli mm. laakapisto, varsipisto ja eräänlainen muunnos varsipistosta missä neula halkaisee langan.

Applikaatio-, esimerkiksi metalliapplikaatio ja intarsiatöitä, missä poisleikatut kuviot vaihtavat paikkaa tehtiin myös. Joskus kirjonnalla peitettiin pohjakangasta kokonaan.

1200-luvulla tuli muotiin käyttää vaakunoiden värit ja kuviot myös vaatteissa, vaatteet olivatkin erittäin värikkäät ja koristeelliset. Kuviot kiinnitettiin applikaatio -tekniikalla ja kirjonnalla.

Alla esimerkkejä erilaisista kirjontapistoista

Heraldisia kuvioita

heraldisia_kuvioita

granaattiomena-kuvioinen-kangas

Granaattiomenakuvioinen kangas, Italia 1450-1550-luku.

brokardi_italiasta_1400-luvun-alku

Brokadi Italiasta 1400-alku, kude membrani-kultaa.

seinavaate-1400-luvulta

Seinävaate, Grödingen kirkko Ruotsi 1400-luku.

Värjäys

Lankojen puretus

Lanka tai kangas esikäsitellään tai puretetaan eli käsitellään kemikaaleilla ennen värjäystä, jotta väri tarttuisi paremmin. Puretusaine kiinnittyy lankaan, väri puretusaineeseen. Erilaisilla puretusaineilla saadaan aikaan erilaisia värisävyjä.
Viikinki- ja keskiajalla käytettiin liekokasveja. Nämä kasvit sisältävät runsaasti alumiinia. Nykyään puretukseen käytetään alunaa. Alunaa tunnettiin toki jo keskiajalla.
Puretus tehdään tavallisesti ennen värjäystä noin 80-90 asteisessa liemessä noin tunti.

Puretus liekokasveilla (esim. katinlieko Lycopodium clavatum)

5 l vettä
100 g lankaa
100 g liekoja

Lieot pilkotaan ja laitetaan likoon yli yön. Seos keitetään puolisen tuntia päivittäin 3-4 päivän ajan. Seos siivilöidään, lisätään värjättävä materiaali. Keitetään noi puoli tuntia päivittäin 3-4 päivänä peräkkäin. Väliaikoina keitosta pidetään lämpimässä.

Puretus alunalla (KAl (SO4)2 H2O kaliumaluniumsulfaatti)

5 l vettä
15 g alunaa (10-25% materiaalin painosta)
Värjättävä materiaali punnitaan ja kastellaan sitten huolellisesti. Alunaa mitataan 15 % langan painosta. Puretusaine liotetaan pieneen määrään lämpimään veteen.
Varsinaiseen puretukseen tarvitaan runsaasti vettä, 25-30 litraa lankakiloa kohden.
Vesi lämmitetään kädenlämpöiseksi ja puretusaine lisätään.
Langat nostetaan puretusnesteeseen kun vedenlämpötila on noin 40 astetta. puretusvesi lämmitetään hitaasti noin 90 asteeseen.
Puretusaika on vähintään 1 tunti, enintään 2 tuntia, lankoja käännellään silloin tällöin varovasti.

Tavallisimmat kemikaalit

Kuparivihtrilli, CuSO45(H2O), 10% värjättävän materiaalin painosta (kuiva)
Sininen, pienkiteinen "sinikivi" puretukseen tai jälkikäsittelyyn. Lämpimiä sävyjä.
Rautavihtrilli, ferrosulfaatti FeSO47(H2O), 1-2% materiaalin kuivasta painosta, vihertävä metallisuola. Lisätään värjäyksen loppuvaiheessa. Yliannostus heikentää, jopa tuhoaa langan. Langat korkeintaan 15 min. värjäysliuoksessa. Tummentaa värisävyjä, keltaisesta harmaanvihreitä, karmiininpunaisista jopa lilanvärisiksi.
Kalsiumkarbonaatti (CaCO3), suolaa, krappijuurella värjäyksessä
Viinikivi KHC4H4O6, 5-12% materiaalin kuivasta painosta, valkoinen kasvisuola antaa langoille kauniin kiillon. Väri kiinnittyy tasaisemmin. 5-12 % langan painosta. Käytetään usein alunan kanssa yhdessä.

Kromihappoinen kali, K2Cr2O7, 3-5% materiaalin painosta, vihreät vihreämmäksi, keltaiset kullanruskeaksi
Oksaalihappo, C2H2O2(2H2O), 5-10% materiaalin kuivasta painosta, punaiset sävyt, tummentaa värejä, luonnostaan mm. raparperissa
Potaska, K2CO3, 10% materiaalin kuivasta painosta, lipeä (ennen käytettiin koivuntuhkaa). Max. 10 % langan painosta. Voimakas emäs, villa vaurioituu helposti! Käytetään jälkikäsittelyssä. Keltaiset sävyt muuttuvat punertavankeltaisiksi.
Tinasuola, SnCl22(H2O), 1-3% langan painosta. Kristallimaista suolaa. Kirkastaa värejä, punainen jopa "räikeäksi".

Värjäys

Tuoreet kasvit - 4 x värjättävän materiaalin paino
Kuivatut kasvit - 2 x värjättävän materiaalin paino

Langat ja värikasvit voi asettaa kerroksittain värikattilaan (väristä voi tulla epätasainen) tai värikasveista keitetään väriliemi mistä kasvit siivilöidään pois ennen värjäämistä.

Värjääminen tapahtuu kuumassa 80-90 asteessa. Värjäysaika on vähintään 1 tunti jotta väri kiinnittyisi lankoihin.

Värjättäessä on syytä muistaa että villa on herkkä, eikä kestä äkillisiä lämpötilanvaihdoksia. Etukäteen kastellut langat upotetaan noin 30-40 asteen väriliemeen. Lämpötila nostetaan vähitellen 80 -90 asteeseen. Tämä lämpötila säilytetään noin tunti. Ensimmäiset minuutit ovat värjäyksessä kriittiset, väristä tulee helposti epätasainen. Lankavyyhtejä tulee pyörittää hitaasti kepeillä. Tämän jälkeen onkin hyvä jos värjättävä materiaali kokonaan peittyy väriliemeen värjäyksen ajan.

Jos väri on jo värjäyksen keskivaiheella sopivan tumma, langat nostetaan ja värjäys jatkuu uudessa kirkkaassa liemessä niin että tarvittava aika täyttyy.

Ennen huuhtelua langat ravistetaan ja "jäähdytetään" ilmassa.

Värjäyksen loppupuolella tai jälkeen sävyä voi muuttaa erilaisilla kemikaaleilla. Näin saa esimerkiksi useita sävyjä samasta kasvista.
Langat kuivatetaan mieluiten varjossa.

lupiinilla-varjatty-pirjo-brax-p

Muutama värjäysohje

Kaikissa ohjeissa
5 l vettä / 100 g värjättävää materiaalia + kuivattuja kasveja

Keltaista koivunlehdillä

Puretus: 20 g alunaa
60 min 90 asteessa, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 100-400 g koivunlehtiä
Lehdet keitetään tunnin verran. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 35-40 asteeseen. Kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäys 60 min 90 asteessa.
Langat pestään ja huuhdotaan huolellisesti.

Keltaista sipulinkuorilla

Puretus: 20 g alunaa
10 g viinikiveä
60 min 90 asteessa, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 25-100 g sipulinkuoria
Sipulinkuoret keitetään vähintään 30 min. verran. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 35-40 asteeseen. Kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäys 60 min 90 asteessa.
Langat pestään ja huuhdotaan huolellisesti.

Punaista mataranjuurilla

Puretus: 20-30 g alunaa
10 g viinikiveä
60 min 90 asteessa noin tunti, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 100-800 g mataranjuuria
Juuret pestään, pilkotaan ja laitetaan vuorokaudeksi likoon. Lientä ei siivilöidä. Väriliemi nostetaan + 35 asteeseen. Kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja lämpötila nostetaan max. +70 asteeseen. Langat liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäysaika on 60 min. Langat voi jättää jäähtymään liemeen. Pestään ja huuhdellaan.

Punaista krappijuurilla

Puretus: 20-30 g alunaa
10 g viinikiveä
60 min 90 asteessa noin tunti, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 25-100 g krappia
Juuret pestään, pilkotaan ja laitetaan vuorokaudeksi likoon. Lientä ei siivilöidä. Väriliemi nostetaan + 35 asteeseen. Kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja lämpötila nostetaan max +70 asteeseen. Langat liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäysaika on 60 min. Langat voi jättää jäähtymään liemeen. Pestään ja huuhdellaan.

Sekä mataranjuuri- että krappiliemeen voi värjäyksen jälkeen lisätä kupari-, rautavihtrilliä tai molempia noin 5 g. Lankoja "keitetään" noin 15 min, sen jälkeen pesu ja huolellinen huuhtelu.
Jos värjäysliemien lämpötila nostetaan yli 70 asteen väreistä tulee sävyltään ruskeampia, tummempia.

Sinertävän punaista: kokenilli (coccus cacti) kaktuksen lehdillä elävä kilpikirva

10 g lankojen kuivasta painosta
Puretus: 10-20 g alunaa
5-10 g viinikiveä
60 min 90 asteessa noin tunti, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 1,5-20 g kokenillia
Kokenilli hienonnetaan (älä käytä metallia) ja laitetaan likoon yön yli. Vesi kuumennetaan kiehumispisteeseen, kokenilli lisätään ja keitetään 10-15 min. Väriliemi jäähdytetään. Puretetut ja kostutetut langat laitetaan väriliemeen. Langat liikutellaan (keppien avulla) värjäyksen alkuvaiheessa jotta väristä tulisi tasainen. Värjäysaika 60 min ja lämpötila 90 astetta. Langat pestään ja huuhdotaan.

Oliivinvihreä kanervasta

Puretus: 20 g alunaa
60 min 90 asteessa noin tunti

Värjäys: 200 g kanervaa
1-5 g kuparivihtrilliä
1-5 g rautavihtrilliä
Kanerva pilkotaan ja keitetään värjäysliemessä 2-3 tuntia. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 30-40 asteiseksi. Puretetut, kostutetut langat upotetaan väriliemeen. Värjäys 60 min 90 asteessa. Langat liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Langat nostetaan liemestä, kupari- ja rautavihtrilli lisätään. Langat upotetaan uudestaan väriliemeen max. 20 minuutiksi (liikutellaan ensimmäiset minuutit) ja lämpötila kohotetaan 90 asteeseen. Pestään, huuhtelu etikkavedessä.

Harmaanvihreä väri koivunlehdillä

Puretus: 20 g alunaa
60 min 90 asteessa, langat voivat jäähtyä puretusliemessä

Värjäys: 200 g koivunlehtiä
2,5-10 g rautavihtrilliä
Lehdet keitetään tunnin verran. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 35-40 asteeseen. Puretetut, kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäys 60 min 90 asteessa. Langat nostetaan väriliemestä, rautavihtrilli lisätään, sekoitetaan huolellisesti. Liemi jäähdytetään jonkin verran. Langat laitetaan takaisin väriliemeen noin 15 minuutiksi, liikutellaan ensimmäiset minuutit. Väriliemen lämpötila nostetaan 90 asteeseen.
Langat pestään ja huuhdotaan huolellisesti etikkavedessä.

Lehmuksenvihreä lupiininlehdillä

Värjäys: 400 g lupiininlehtiä
3,5 g kuparivihtrilliä
Lehdet keitetään tunnin verran. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 35-40 asteeseen. Kuparivihtrilli, liotettuna lämpimään veteen, lisätään. Kostutetut langat upotetaan väriliemeen ja liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Värjäys 60 min 90 asteessa.
Langat pestään ja huuhdotaan.

Harmaanruskea väri kuusenoksilla

Puretus: 20 g alunaa
10 g viinikiveä
5-10 g kuparivihtrilliä
Puretus 60 min 90 asteessa

Värjäys: 500-1000 g tuoreita koivunoksia (Vaikkapa joulukuusi uusiokäyttöön!)
Kuusenoksat pilkotaan ja keitetään 3 tuntia. Värjäysliemi siivilöidään ja jäähdytetään noin 30-40 asteiseksi. Puretetut, kostutetut langat upotetaan väriliemeen. Värjäys 60 min 90 asteessa. Langat liikutellaan värjäyksen alkuvaiheessa. Pestään ja huuhdotaan.

Sininen: Pyttysininen, Cajsa Wargh, (ken rohkenee kokeilla...) Indigo tai värimorsinko

Virtsaa kerätään ruukkuun, mieluiten vahvoja aineita nauttineiden miesten virtsaa, tarvitaan 3 l/100 g lankaa. Astia peitetään kannella, kannen ja astian väliin laitetaan kangas jotta astiasta tulisi tiivis. Tämän jälkeen astia sijoitetaan lämpimään paikkaan, 30-40 asteeseen.
3-4 päivän kuluttua kirkas neste otetaan talteen ja sakka kaadetaan pois. Hienonnettu indigo (7 g/100g lankaa) laitetaan pellavapussiin ja upotetaan virtsaan 3-4 päiväksi. Lämpötila on pysyttävä 30 asteessa, pussia puristetaan pari kertaa päivässä.
Värjäyskyyppiä voi kokeilla laittamalla pieni langanpätkä liemeen vähintään tunniksi. Jos lanka on vihreä ja muuttuu siniseksi sen nostettua kyyppi on valmis.
Värjättävä lanka upotetaan väriliemeen päiväksi. Seuraavana päivänä langat nostetaan kyypistä, puristellaan ja ravistellaan - langat muuttuvat sinisiksi, ja ne saavat hapettua ilmassa noin tunnin. Langat upotetaan uudestaan kyyppiin 4-5 tunniksi ja nostetaan taas tunniksi hapettumaan j.n.e.3-4 päivän ajan kunnes langat ovat halutun sinisiä. Värikyyppi pidetään koko värjäyksen ajan 40 asteisena. Langat pestään ja huuhdellaan.

Indigonsinistä värjätään nykyään tavallisesti natriumhydroksidin ja natriumhydrosulfiitin avulla. Erilaisia värjäysohjeita löytyy kasvivärjäyskirjoissa.

Tee keskiaika-paperinuket

Voit valmistaa itse tietokoneella keskiaikaisia henkilöitä esittävät paperinuket.
Kopioi valitsemasi kuva ja siirry kuvankäsittelyohjelmaan ja valitse Muokkaa/Liitä (Edit/Paste). Tulosta lopuksi nuket ja värittämäsi vaatteet paksuhkolle paperille.

paperinukke-tjej

flertjejkl

kille

Ohje aidon tuntuisista keskiajallakin käytetyistä väreistä.
Värit ovat myös (RGB eli red, green, blue) koodattuina, joten voit selvittää miten niitä voi hyödyntää omassa kuvankäsittelyssä. Lopuksi tulostetaan yksi valmis työ kerrallaan poikittaisessa asennossa väritulostimella.

musta on harvinainen ja erityisen arvokas
331,26,23
128,3,121
purppura on harvinainen ja erityisen arvokas
kermes on tuontiväri
202,43,39
199.33,67
krappijuuri on tuontiväri
morsinko/indigo
86,151,173
70,180,179
morsinko/ indigo
koivunlehti 255,213,43 245,230,39 bresilja
sekoitus (2 edellistä) 4,134,62 2,116,57 tyrnipensaan kuorta ja hapettunutta kuparia
(eli waskin ruostetta)
ahomataran juuri, kotimainen 226,34,57 255,203,179 ihonväri
ahomataran juuri, kotimainen 226,115,49 236,157,91 ahomataran juuri, kotimainen
värimorsinko, kotimainen 108,163,183 1,123,146 värimorsinko, kotimainen
koivunlehdet, kotimainen 243,193,34 235,234,32 koivunlehdet, kotimainen
jäkälä, kotimainen 138,59,44 126,56,58 jäkälä, kotimainen
jäkälä, kotimainen 202,191,24 112,147,53 jäkälä, kotimainen

Teksti ja kuvat: Tea Langh
Toim. Pirjo Sinervo
Lähde: Tiimalasi-keskiaikasivusto, TOP-keskus, Turku

Muokattu 5/2016


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!