Esiliina kertoo Suomen esihistoriasta

Esiliina lienee kehittynyt vyötäröllä roikkuneesta lantiosuojuksesta. Esiliinan käytännöllinen tarkoitus kuitenkin hälveni jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 1100-1200 -luvulta peräisin olevien hautalöytöjen perusteella on voitu selvittää, että esiliina on ollut tärkeä osa vaatetusta, sillä se on asukokonaisuuden runsaimmin koristeltu osa. Esiliinat ovatkin olleet ilmeisesti aseman ja vallan symboleja hienoine pronssikierukkakoristeluineen.

Alla vasemmalla olevan kuvan esiliina on osa Tuukkalan muinaispukua. Tuukkalan ja muiden muinaispukujen esikuvana on käytetty viikinki- ja ristiretkiajan juhla-asua. Näihin aikoihin polttohautaukset vähenivät ja vainajia ryhdyttiin hautaamaan täysi vaatekerta yllään. Esiliinakankaasta on säilynyt hyvin paloja pronssikierukkakoristelun ansiosta. Ensimmäinen uusinto Tuukkalan hautalöydön puvusta on tehty v. 1937 ja sen teetti itselleen Kalevalaisten Naisten liiton perustaja, kirjailija Elsa Heporauta.

Kuvassa olevan Tuukkalan muinaispuvun on valmistanut Sirkka 1980-luvun alussa. 1990-luvulla tehtyjen lisätutkimusten myötä käsitys puvun mallista on jonkin verran muuttunut. Tarkistettua pukua kutsutaan Mikkelin seudun puvuksi, joka näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa. Mikkelin seudun muinaispuvun on valmistanut Tarja 2010-luvun alussa.

esiliina1
Tuukkalan muinaispuku
muinaispuku
Mikkelin seudun muinaispuku

Teksti pohjautuu Savonlinnan maakuntamuseossa järjestettyyn Esiliina kertoo –näyttelyn aineistoon.

Tarja Kröger 5/2005, päivitetty 7/2016.


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!