Esiliina kertoo käsityönopetuksesta

Esiliina kertoo aikansa käsityönopetuksesta

Esiliina on ollut osa koulukäsitöitä sekä kansakoulun että peruskoulun aikana. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnössä vuodelta 1952 on ehdotettu kansakoulun neljännellä luokalla tehtäväksi mm. esiliina. Opetussuunnitelmassa on korostettu myös kirjonnan opetusta. Koulun varojen riittämättömyys on usein rajoittanut materiaalien hankintaa ja on päädytty tekemään kaikkien essut samanlaisesta kankaasta.

Sinivalkoruudullinen vyötäröesiliina on tehty kansakoulussa 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Kaikilla luokan oppilailla oli sama malli ja kangas. Saumat ommeltiin käsin ja pistojen piti olla samansuuntaisia ja samankokoisia, varsinkin päärmeissä. Epätasaiset pistot piti purkaa, joten essun tekijän muistoissa pistoja riitti loputtomiin. Oppilaan työtä ja aikaa on hiukan kuitenkin säästetty jättämällä esiliinan sivuihin hulpioreunat. Kangas on ollut tekijänsä mielestä ruma, mutta koristelu hauskaa. Esiliinan helmaan, vyötärölle ja taskujen suihin kirjottiin aitapistoja, ja kirjontaa helpotti pohjakankaan ruudutus. Lankojen värit saattoi valita itse, mutta pistot olivat kaikilla samoja.

Edellisenä vuona oli tehty käsityöpussi samasta kankaasta ja samoilla koristeilla. Käsityöpussiin oli tehty lisäksi nimikointi, joka oli tuottanut työhön jotain yksilöllistä ja siten motivoinut enemmän kuin pelkkä kirjonta, jossa kaikilla lopputulos on yhdenmukainen.

Käsityönopetuksessa korostui lopputuloksen laadukkuus, siisteys, täsmällisyys ja tekemisen tarkkuus. Vaikka opetussuunnitelmassa luki, että olisi aikaisempaa enemmän annettava oppilaan valita ja suunnitella työnsä, oli essun tekijän kokemus toinen: omalle ideoinnille ei juurikaan annettu mahdollisuuksia.

Esiliinan tekijä ei muista käyttäneensä itse essua missään, mutta hänen lapsensa käyttivät sitä pieninä ollessaan pukeutuessaan pääsiäisnoidiksi.

Punavalkoinen suutarinesiliina on tehty peruskoulun kuudennella luokalla vuonna 1976. Kaikilla luokan oppilailla oli sama malli ja kangas. Esiliina ommeltiin seuraavana vuonna alkavia kotitaloustunteja varten. Esiliinat ommeltiin sähköompelukoneella. Luokassa oli noin 20 tyttöä, mutta ompelukoneita oli vain kolme. Tekijä muistaakin esiliinan valmistamisesta parhaiten jonottamisen.

Työläintä esiliinan tekemisessä oli kapean vinonauhan kiinnittäminen, joka harsittiin ennen koneompelua.

Esiliinaa on käytetty kotitaloustuntien jälkeen leivontaessuna. Esiliina on edelleen tallessa tekijän äidillä ja käytössä aina piirakoita leivottaessa.

Teksti pohjautuu Savonlinnan maakuntamuseossa järjestettyyn Esiliina kertoo –näyttelyn aineistoon.

Tarja Kröger 5/2005, päivitetty 7/2016.

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!