Johanna Yli-Muilu:

Johanna Yli-Muilu: "Neulon - siis olen!"

Johanna Yli-Muilu on tamperelainen käsityönopettaja joka on esitelyt itse itsensä näin:
"Kaikkiruokainen käsityömaanikko.
Harrastukset kaikenlaiset käsityöt, lukeminen."

Johanna tunnetaan erityisesti neuleistaan. Hän on tuottelias neuleiden suunnittelija ja tekijä.

Johanna Yli-Muilu:

Neulomista ajatuksella ja melkein ajatuksetta
NEULON, SIIS OLEN

Olen neulonut (pohjalaisittain kutonut) oikeastaan niin kauan kuin muistan ja suvussani on aina tehty käsitöitä. Lapsena aloitin nuken kaulaliinoista ja nukkekodin matoista. Meille tuli Mitsubishi-merkkinen neulekone jo 60-luvun lopussa, jolloin isäni neuloi minulle ja pikkusiskolleni ruskea-kelta-oranssiraidalliset tunikat ja ruskeat levenevälahkeiset prässilliset housut.
Keskikouluiästä 70-luvun puolivälistä muistuu mieleeni viininpunainen Neoviukselta hankitusta Shetlannin villasta valmistamani villatakki, jonka takakappale joutui mysteerisesti lakanapyykkiin ja värjäsi koko koneellisen vaaleanpunaiseksi. Äiti venytteli kimmastuneena huopuneen takakappaleen suuremmaksi ja se palveli tarkoitustaan pois tiehensä neuletakin käyttöiän.
Lukioaikoina istuin sisävälkillä koulun portailla ja neuloin itselleni ja siskolleni ainakin vaalean harmaat palmikkopoolot, beessipohjaisen kirjoneuleslipoverin sekä hiekanharmahtavan väljän ja pehmeän villapaidan, jonka pintaan muodostui vinoneliökuvioita oikeilla ja nurjilla silmukoilla ja joka venyi käytössä niin, että sitä lopulta käytti poikakaverini.
Seurusteluaikojen alussa tein nykyiselle miehelleni pilkulliset, paksut lapaset, joista tuli melko reilun kokoiset. En vielä ollut tajunnut, että hänen kätensä eivät olleetkaan mitkään isot kourat vaan ennemminkin hänen pitkään mittaansa nähden ”pienet kuin kätilön kädet”.
Tekstiilityönopettajaksi 80-luvun alkupuolella ”Käsilinjalla” Helsingissä opiskellessani neuleita syntyi sekä käsin että koneella: mm. merensinisestä Pirkka-langasta itselle villapaita, jonka helmaa kiersivät kirjoneuleena kanervanpunaiset tulppaanit sekä koneella neulottu valkoinen vauvan nuttu, joka sai seurakseen käsin neulotun siksakmyssyn.
Oman neulekoneen hankin 80-luvun lopussa työuraansa aloitelleen mieheni veronpalautusrahoilla. Sillä syntyivät ensimmäisen lapsemme pari vauvalangasta tehtyä neulepaitaa, vaaleanvihreä ja persikkaisen oranssi. Molempia koristivat nurjilla silmukoilla reikäkortin avulla tehdyt kuviopinnat.
90-luku oli paksumpien lankojen ja käsin neulonnan aikaa, ohuehkoja lankoja ei edes ollut markkinoilla. Omat neulomukseni rajoittuivat melkolailla pikkulasten neuleisiin: mieleen ovat jääneet pojalle salvianvihreä puuvillainen neulepaita, jota somistivat tummanvioletti ja vaaleampi liila raita helmassa, hihansuissa ja yläosassa; tyttärelle puuvillaisesta slubilangasta iloisen kelta-oranssi-pinkkiraidallinen neuletakki.
Jossain välissä maailmalla ja Suomessakin jylläsi värikäs Kaffe Fassett -kirjoneulebuumi, johon en koskaan päässyt mukaan - liian kirjavaa eikä tarpeeksi suoraviivaista meikäläiselle…
2000-luvun alkupuolella internetin eri ”käsityökanavat” toivat käsityöharrastajat eri puolilta maailmaa yhteen. Alkoi huivi- ja sukkabuumi, kun erilaiset uudet tekniikat levisivät ympäri neulepiirejä ja ohuita lankoja oli taas markkinoilla. Eri suunnista aloitettavat pitsineulehuivit, domino- ja varjoneuleet, varpaista varteen neulottavat sukat, Magic loop –tekniikka eli looppaaminen, kaksi sukkaa samalla kertaa valmiiksi yhdellä pitkällä pyöröpuikolla: tästä pidin paikalliselle tekstiiliopettajayhdistykselle parin illan kurssinkin.
Ravelryyn loin tunnukset 2008 ja omaa (nyt jo lähinnä uinuvaa) tuuma&toimi –blogiani aloittelin kesällä 2010.
Nettineulelehdistä on ahkerasti tullut selattua Knittyä ja kotimaista Ullaa.
Facebook, Instagram ja Pinterest tarjoavat jatkuvaa virikettä neulenälän iskiessä, mutta omaa neuleyhteisöä en ole koskaan oikein kaivannut.
Vuosien varrella neulemalleja on syntynyt enimmäkseen ”omasta päästä” ja muutaman pipo-ohjekin jossain vaiheessa Punomon kauppaan. Viime aikoina on tullut tehtyä melko monta neuletta valmiilla ohjeilla omin muokkauksin, koska kuten monella muullakin, työ pakkaa haitata harrastuksia.
Mieleisiäni neulesuunnittelijoita ovat mm. Veera Välimäki, Brooklyn Tweed ja viime aikoina Jennifer Steingass, PetiteKnit sekä Camilla Vad.
Olen neuloja, joka yleensä innostuu uusista ideoista nopeasti ja jolla on aina useampi työ kesken. Vaihtelu pitää virkeänä sillä toisinaan aivot kaipaavat toimintaa, mutta toisinaan tarvitaan myös tv:n ääressä näennäisen ”aivotonta” toimintaa.
Neulojana haluan hahmottaa kokonaisuuden eivätkä jatkuvaa seuraamista vaativat mallit ole minun mieleeni. Esimerkiksi kirjoneuleiset Horatio and Oren –pöllölapaset olivat melko tuskalliset, kun jokainen kerros oli erilainen.
Jotkut neuleet eivät koskaan valmistu vaikka olisivat jo pitkälläkin. Yksi viimeisimmistä neuleistani on Magnolia Bloom -neulepusero tyttärelle. Toinen siihen käyttämistäni langoista oli useamman vuoden melkein valmis neuletakki, jonka kuohkean baby alpakka -langan purin ja kastelin.
Viimeisin villitystä eli islantilaisneuleita olen neulonut viisi paitaa, kolmesta erityyppisestä langasta, joten hurahdus tähän hullukseen on ollut melko vaatimaton verrattuna Facebook-yhteisöjen ennätystehtailijoihin. Nyt odottelen suomalaisen villan nousua!