Maila Väänänen kertoo itsestään ja työstään

neulesuunnittelija, käsityöläinen, yrittäjä ja työnantaja


Valmistuin v. 1970 kutojaksi Hämeen-Satakunnan kiertävästä naiskotiteollisuuskoulusta.
Sen jälkeen olen tehnyt kaikenlaista:
värjännyt Sarviksessa nappeja, laskenut palkkoja, perustanut perheen ja kasvattanut kaksi tytärtä.
Pikkuhiljaa kävin kaikenlaisia käsityöalan lyhytkursseja ja valmistin tuotteita sen minkä perheeltä ehdin.

OSAAJA JA OHJAAJA
Pirtanauhakurssin jälkeen valmistin myyntiinkin niputtain pirtanauhoja. Se poiki sellaisen onnellisen asian, että minua pyydettiin ohjaamaan pirtanauhakurssia paikalliseen kansalaisopistoon. Siitä seurasi se etu, että kunta maksoi joka kesä minut aina jollekin alan kurssille ja niin kasvatin taitojani. Sain ohjattavakseni muita kursseja, nykyisin vedän kolmea kankaankudontapiiriä.
Työni tueksi suoritin aikuiskasvatuksen perusopinnot Tampereen Yliopistossa.

SUUNNITTELIJA JA YRITTÄJÄ
Lasten kasvettua aloin suunnitella yritystoimintaa. Pääsin taas kurssille: Artenet- kurssi oli räätälöity juuri minunlaisten tarpeisiin. Siellä opetettiin yritystoiminnan taitoja ja tuotesuunnittelua. Erityinen apu oli Jukka Vesterisen ohjaus villapaidan suunnittelussa.
Rohkaistuin suunnittelemaan malliston suomenlammasvillalangoista. Pian sitten vuokrasin pienen liiketilan Kangasalan Wanhalta Urkutehtaalta. Se tapahtui v. 1994 ja työskentelen siellä edelleen.

TYÖNANTAJA
Aivan heti tajusin, että tarvitsen avukseni kotineulojia ja lehti-ilmoituksella sainkin heitä. Kaksi uskollista näistä ensimmäisistä neuloo edelleen. Nykyään minulla on lankoja yli kymmenellä neulojalla ja silti koko ajan pelkään tuotanto-ongelmia.
Virittelen yhteyksiä virolaisiin neulojiin, koska olen lisännyt markkinointia ja on syytä odottaa isompia tilauksia tulevina aikoina.

KOTIMAISTA LANKAA JA VANUTUSTA
Suomalaisen langan valinta on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Villapaitojen ja -takkien värilangat värjään luonnonväreillä. Mielestäni ne värjäytyvät hyvin.
Sitten olin taas kurssilla EVTEK-muotoiluinstituutissa. Siellä neuleen mestariluokkaa opetti skotlantilainen neuleiden tuottaja Carol Fraser. Hän sanoi villapaidoistani, että ihan hienoja ovat, mutta suosittelisin jälkikäsittelyn lisäämistä.
Niinpä aloin harjoitella vanuttamista. Vuoden opettelun jälkeen homma alkoi sujua jo niin, että uskallan ottaa vastaan tilauksia vanutetuista töistä.
Neule on irti- näyttelyssä 2002 oli esillä ne kaksi villapaitaa, jotka olivat ensimmäiset juuri vanutettaviksi suunnitellut. Auringonkukka ja Kana. Siellä oli myös tyynyjä. Nyttemmin olen neulottanut myös vanhempia mallejani, kuten Lammas, Hirvi ja Kangasala(=männyt). Lisäksi olen suunnitellut ja valmistanut liivejä aiheena vanha auto, männyt, Olavinlinna, iiriksiä, lapsille tipuja. Laiduntava hevonen on luvattu suunnitella seuraavaksi.

LUOMISEN VOIMAA
Voi sanoa, että minulla on menossa vahva luomiskausi. Sitä on voimistanut Taideteollisella Korkeakoululla toteutettava vientirengasprojekti. Siinä on kerätty 28 käsityöyritystä pohtimaan yhteisiä markkinointistrategioita osaavan projektipäällikön johdolla. KTM on rahoittajana valvomassa työskentelyämme.
Aika näyttää, mihin vielä pääsen omaperäisillä neuleillani. Tunnen itseni vähän yksinäiseksi sudeksi. Tässä nykyisessäkään koulutuksessa ei ole vielä löytynyt minulle oikein luontevaa paria, värimaailma kun on niin omansa näillä luonnonväreillä.

Tuotteeni ovat kuitenkin tulleet aivan viime aikoina paremmin tunnetuiksi, olenhan kiertänyt myyntitapahtumissa aiempaa ahkerammin. Myynti on sitä myöten myös lisääntynyt niin paljon, että päällimmäisenä huolena onkin tätä nykyä tuotanto.
Käsinneulomisesta en ole luopumassa, mutta hankin paksulankakoneen heti, kun sopivan sellaisen löydän. En pidä käsinneulomista minään itseisarvona, koneella kannattaisi neuloa monen neuleen takakappale ja hihat.

Maila Väänänen, syksyllä 2002

 

© 2021 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!