Keskiajan pukeutuminen n. 1100 - 1400

Keskiajalla puku merkitsi arvoaseman ja varallisuuden ilmaisemista. Ylhäisten ja alhaisten ero tehtiin mahdollisimman suureksi juuri pukeutumisen avulla. Ylhäisillä, nimenomaan aatelisilla, tuli olla mahdollisimman kalliit vaatteet, turkiksia, purppuraa, kultaa, jalokiviä, jotta he erottuisivat joukosta.

Bysantti

Bysantti oli ylellisyyden aikaa. Vaatteet olivat esim. purppuran, persikan, aprikoosin ja sinisen värisiä ja ne oli koristeltu kullalla, hopealla ja jalokivillä. Pukujen kuviointi vaihteli geometrisista kuvioista köynnöksiin ja raitoihin.Miesten puvuissa oli useimmiten tunika tai kaksi mekkoa. Puku oli pitkähihainen, vyöllä vyötetty, ja siinä oli halkiot sivuilla. Päällä oli useimmiten puoliympyrän muotoinen viitta (sotilailla suorakulmainen) joka oli kiinnitetty toiselta olkapäältä soljella

Naisten puku oli samantapainen kuin miesten. Naisenpuvussa saattoi lisäksi olla suuri koruommeltu kaulus.

Gotiikka

Gotiikan aikana vaatteiden leikkaus- ja ompelutaito kehittyi, ja se vaikutti suuresti puvun ulkonäköön. Väreinä käytettiin esim. Punaista, sinistä, keltaista, valkoista, vihreää ja mustaa . Gotiikan aikana väreillä ja niiden yhdistelmillä oli oma symboliikkansa:

  • punainen merkitsi iloa ja kunniaa, vihreä lempeyttä
  • sininen uskollista rakkautta
  • valkoinen siveyttä
  • musta surua
  • keltainen sen sijaan oli vain porttojen väri

Puvut olivat usein kaksivärisiä. Yleinen yhdistelmä oli punainen ja sininen. Materiaaleina oli mm. silkkibrokadi, puuvilla, villa, sametti ja turkikset sekä köyhemmällä väellä sarka ja verka.

Varhaisgotiikan aikana viitan korvasi osittain alusmekon päällä käytettävä päällysmekko. Varhaisgotiikan alussa myös miesten päällysmekot olivat pitkiä, mutta ne lyhenivät ulottumaan polven tienoille. Aluksi mekko oli bysanttilaiseen tapaan löysä, mutta pian se opittiin ompelemaan vartalonmyötäisemmäksi.

Miehet käyttivät kankaasta ommeltuja pitkiä säärystimiä, joita kutsuttiin housuiksi. Ne pidettiin ylhäällä säärten ympärille solmittujen nauhojen avulla.

1300-luvulla mekko lyheni. Sukat nyöritettiin vyötärölle tai paidan helmaan ja täydennettiin haarakaitaleella ---> eräänlaiset housut. Alettiin myös käyttää lyhyttä jakkua, joka edestä napitettu, pehmustettu ja vuorattu, siinä oli istutetut tiukat hihat jotka kiinnitettiin napeilla. Siinä saattoi olla myös pystykaulukset. Tämä jakku oli erityisesti nuorten miesten suosiossa. Toinen muodikas takki oli pitkä ja laajahihainen, ja siinä oli "putkimaisia " laskoksia.

Varhaisgotiikan aikana naisen puku noudatteli samaa linjaa kuin miesten puku, se oli pitkä ja löysä. Nopeasti se kuitenkin kapeni yläosastaan, joskaan ei vielä tyköistuvaksi. Tyypillisessä puvussa oli pitkät kapeat hihat, leveä helma ja puvun eri puolet oli ommeltu erivärisestä kankaasta, keskellä kulki sauma.

Naisten puku kapeni 1300-luvulla. Siinä oli suuri kaula-aukko, tiukat pitkät hihat ja laahus. Puku oli erittäin tyköistuva; korostettiin rintoja, vyötäröä ja lantiota. Päällysmekossa, surcottessa, oli hyvin laajat vyötärölle tai lantiolle ulottuvat hiha-aukot, niin kutsutut "Helvetin ikkunat ". Hiha-aukoista näkyivät vartalon muodot, koska aluspuku oli leikattu mahdollisimman tyköistuvaksi.

1400-luvun alkuvaiheilla tuli muotiin houppelande. Houppelade oli leninki tai takki jossa oli erittäin leveät, maahan asti ulottuvat, reunoistaan koristellut hihat. Naisen houppelande-leningissä oli korkea vyötärö ja rintojen, jotka olivat latistetut, kohdalla säännöllistä poimutusta.

1300-luvun lopussa ja 1400-lulla oli muodissa nk. burgundilaispuku, jossa oli leveä kaula-aukko, pitkät kapeat hihat, tiukka miehusta, korkea vyötärö, leveä vyö heti rintojen alapuolella, laaja hame sekä pitkä laahus. Asun täydensi korkea kartiomainen päähine, hennin, jonka päällä oli tärkätty harso. Naisten päähineet olivat korkeita, kartion, sylinterin tai kotilon muotoisia, ja niiden päällä oli harso tai tärkätty liina. Se osa hiuksista, mikä näkyi hatun alta, ajeltiin pois.

Itä-Rooman keisarinnan Theodoran hovi. Keisarinnalla kirjotun mekon päällä purppuraviitta sekä jalokivikaulus. Päässä lisäksi jalokivipäähine. Hovinaisilla brokadihameet, hovimiehillä mekkojen päällä toiselta hartialta kiinnitetyt viitat. 500-luku.

Nuorella naimattomalla naisella löysä vyöllä sidottu mekko, miehellä lyhyt mekko sekä kaatiot. 1200-luku.

Nainen yllään punainen surcot, jossa lantiolle ulottuvat hiha-aukot, joista tiukka aluspuku ja koristeellinen vyö näkyvät. Hunnulla ja verkolla peitetty kampaus. 1300-luku.

Nuorella miehellä tammenlehtileikkauksin koristeltu, pussihihainen takki, kaksiväriset housut. Naisella vihreä houppelande, jossa pitkät pykäläiseksi leikatut hihat. Miehellä punainen takki tammenlehtileikkauksin, vyö lantiolla. Naisella sininen pussihihainen ja tiukkamiehustainen leninki. 1400-luku.

Turnajaisväkeä ranskalaisesta hovista. Miehellä lyhyt jakku, jossa topatut hihat. Jalassa tiukat housut. Naisilla muodikkaat burgundilaispuvut sekä hennin-päähineet. 1400-luku.

EP 1998 (oppilastyö)

Lähdeteokset
Larer: Costume and Fashion
Hansen: Muotipuku kautta aikojen

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!