Huovutuksen historiaa

Villaa on huovutettu erilaisten villatuotteiden valmistamista varten jo vuosisatoja. Kaivauslöydöt osoittavat, että ihminen on huovuttanut jo 3000ekr. (Jäkkö 1984, 6.) 

Huovutustaito on ilmeisesti kehitetty Itä-Aasiassa vaeltaneiden paimentolaiskansojen keskuudessa. (Ågren 1981, 21). Tärkeimpiä huovuttajia olivat ne paimentolaiset, jotka liikkuivat nykyisen Venäjän eteläisimmässä valtiossa Mustalta mereltä Mongoliaan ja Kiinan rajalle sekä Iranin, Afganistanin ja Turkin pohjoisosien paimentolaiset. (Ihatsu 1992, 14). Paimentolaiset hallitsivat tekniikan ja valmistivat komeita huopamattoja, seinävaatteita, hevosen peittoja, satulan pehmusteita sekä monia käyttötarvikkeita. Keski-Aasian paimentolaiskansat huovuttivat kotiensa suojaksi suuria ja koristeellisia huopia. (Jäkkö 1984, 6.) 

Euroopassa villaa huovuttivat ainakin roomalaiset ja kreikkalaiset (Jäkkö 1984, 6). Aasiasta ja Euroopasta huovutustaito levisi vähitellen Afrikkaan ja Amerikkaan. Paimentolaisheimot veivät huovutuksen myös Kiinaan, jossa huovasta valmistettiin mattoja, peitteitä, vöitä ja päähineitä sekä muita vaatekappaleita. Euroopan ja Kiinan välisillä aroilla vaelteli skyyttalaisten paimentolaisheimo, joka on jäänyt historiaan taiteellisesti tasokkaan huovutustaitonsa vuoksi. Skyyttalaisten hautakammioista on löydetty mm. applikaatioilla ja mosaiikkikirjonnalla koristeltuja värillisiä huopia, kirjottuja huopavaatteita sekä useita huovasta valmistettuja käyttötarvikkeita. (Ågren 1981, 21-23.) 

Huovutuksella on pitkät perinteet myös Pohjoismaissa. Huovutetun villan huomattiin jo varhain olevan hyvä suoja kylmää vastaan. (Jäkkö 1984, 7.) Huovutustekniikan oletetaan tulleen Suomeen Venäjältä, koska vanhimmat perinteet huovutuksella on Itä-Suomessa. Siellä venäläiset tossuntekijät kiertelivät 1800-luvulla talosta taloon ja valmistivat talon omista villoista huopatossuja. Huovutustaitoa on tullut Suomeen myös läntistä tietä, mutta huopatossujen sijaan Ruotsissa oli yleisempää huopahattujen valmistus. 1900-luvun alussa Suomessa huovutettiin vielä paljon käsin, mutta sodan jälkeen huovuttamisinnostus lopahti villapulan vuoksi. (Jäkkö 1984, 7.) 
 
 

Lähteet: 
Ihatsu, A - M. 1992. Paimentolaishuovan jalanjäljillä. Taito. Käsi- ja taideteollisuuslehti . 
Jäkkö, N. 1984. Huovutus. Helsinki: Painoseppä Ky. 
Ågren, K. 1981. Huopatyö eli miten villasta tehdään huopaa. Keuruu. Otava 

 

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!