Käsityömuisto 1930-luvun alusta Pohjois-Karjalasta, Niinikummun pienestä kyläkoulusta:
Koulussa oli kaksi opettajaa ja pojatkin opettelivat virkkausta. Tunnin aiheena oli ketjusilmukoiden tekeminen. Nopeimmat ehtivät virkata pitkän madon ketjusilmukoita. Päivisen Uuno väkersi koko tunnin hartaasti virkkauksena parissa. Tunnin lopulla opettaja tuli kysymään: - Minkäs verran se Uuno on saanut aikaan?
- No, yhen silimän (= yhden silmukan)!, vastasi Uuno ylpeänä.

Historiaa

Karjalainen kirjonta on omintakeista koruompelua eli vaatteenkirjontaa. Kirjontakuosit eivät ole orjallisesti jäljennettyjä, vaan tekijän mielikuvituksen luomia ja muuttuvat siten jatkuvasti.

1900-luvulla kirjontakuvioiden kehitys lähes pysähtyi, kun harvat naiset enää käyttivät aikaansa kirjontaan. Myös kansallispukujen häviäminen käytöstä on edesauttanut kuvioiden ja kuvioperinteen vähenemistä.

Ompelukuoseilla on ollut eri puolilla Karjalaa eri nimiä. Työtavat ja mallit olivat paikkakunnallisia ja perinteellisyys vallitsevaa. Kirjontataito periytyi äidiltä tyttärelle ja ammattitaitoon kuuluivat tietyt menetelmät ja säännöt joita tuli seurata.

Karjalaisessa käsityöperinteessä harjoitettiin monenlaista käsityötä, joista kirjonnan lisäksi lautanauhat ja nyytingit eli pitsit olivat tyypillisimpiä. Kirjonnat olivat erityisen yleisiä ja hienoja koristeellisissa käsipyyhkeissä eli käspaikoissa. Käspaikat olivat pitkiä, yli parimetrisiä pellavaliinoja, jotka koristeltuina kehystivät käsienpesupaikkaa. Käspaikat olivat olennaisessa osassa myös juhlarituaaleissa mm. häissä ja hautajaisissa piettämässä ikonia tuvan peränurkassa. Käspaikat saattoivat olla myös antamassa sulhaselle myönteistä vaikutelmaa tulevasta morsiammesta.

Karjalaiset kirjontatekniikat

Karjalaisessa kirjonnassa on ollut useita erilaisia tekotapoja:
pistoksittain-, luotoksittain-, ristittäin-, nuorasittain-, pykälittäin-, lehtosittain ja virvittäin ompelu.

Halkimatonen, eli nykytermein ymmärrettynä ketjuvirkkaus », syntyi muodostamalla langasta pohjukka, jonka jälkeen neula vietiin kolmen tai neljän langan ali. Tämän jälkeen vietiin langan pohjukka neulan kärjen alle ja vedettiin läpi, kiinteäksi jatkaen ketjunmuodostamista eteenpäin. Tätä kirjontaa käytettiin usein erottamassa kuvioita.
Ks. Ketjupisto »

Virvittäin kirjomisella » saatiin kudonnassa muodostuneen kuvion kaltainen kirjonta. Pitkä säie eli virpi vedettiin vaatteen läpi useita kertoja pujottamalla neulaa ylös ja alas kankaan läpi. Näitä kuvia kutsuttiin Vennäin kuviksi.

Laakapistokirjonnaksi » lasketaan lehtosittain, pykälittäin ja nuorasittain ompelu. Lehtosittain kuvituksessa käytettiin samansuuntaisista pistoista muodostuneita kolmioita tai nelinurkkaisia kuvioita. Pykälittäin kuvien luominen tarkoitti pistossarjojen luomista, jotka koostuivat kahdesta tai kolmesta samansuuntaisesta pistosta. Nuoranen eli matonen syntyi samansuuntaisista vinoista pistoista, jotka muodostivat pitkän jonon eli madon.

Pistoksittain tehtiin pienet reunakuvat, eivätkä pistokset siinä seuranneet toisiaan tietyssä järjestyksessä.

Luotoksittain ompelua kutsuttiin myös neliöompeluksi, jossa pistokset tehdään etupistoilla » tietyssä järjestyksessä.

Ristittäin kuvittaminen tarkoitti kuvioiden muodostamista risteistä, ristipistokirjontaa ».

Käytännön vinkit

Materiaalit ja työvälineet:

Tylppä tai teräväkärkinen silmäneula, kirjontakehys, teräväkärkiset sakset ja ketjuvirkkaukseen virkkuukoukku kankaan ja lankojen paksuuden mukaan.

Kankaat:

Kankaat joissa kude- ja loimilangat selvästi näkyvät, helpottavat kuvioiden suunnittelua. Esimerkiksi palttinasidoksinen kangas. Tärkeintä on aina pitää mielessä työn käyttötarkoitus ja valita pohjakangas sen mukaan.

Langat:

Esim. Muliini-, helmi-, neule- ja virkkuulangat.

Työskentely:

Suunnittele mallikuvio paperille luonnolliseen kokoon ennen kuin aloitat työskentelyn. Kokeile pistojen tekemistä kankaalle halutun kirjontatiheyden löytämiseksi. Aloita kuvion suunnittelu aina keskeltä ja etene siitä joka suuntaan.

Jäljennä kuvio kankaalle, jos et voi kirjoa kuviota kankaan lankoja laskien.

Kirjonnoissa ei saa käyttää solmuja. Päättele langanpäät pujottelemalla ne muutaman piston verran nurjalla puolella oleviin pistoihin.

Viimeistely:

Silitä työsi kostean silitysliinan läpi. Älä litistä. Huomioi kankaan ja lankojen lämmönkesto silityksessä.

Esimerkkitöitä 0hjeineen

Uudista kravatti kirjonnalla »

Läppärilaukku »

 

 

 

 

 

 

Kuvia

Kirjoja ja linkkejä

  • Hollmén, R. (2008) Juuret Karjalassa. Facto.
  • Karttunen, L. (1981). Kirjontamalleja. Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino: Hämeenlinna.
  • Mikkilä, K. & Seppälä, M-L. (1980) Vanha suomalainen pistokirjonta. Porvoo: WSOY.
  • Nissinen, A. & Vahter, T. (1931) Vanhoja kauniita käsitöitä. Porvoo: WSOY
  • Ruuskanen, K., Nevala, M-L., Hanhinen, E., Nysten, M-L. (1980) Tekstiiliopas 3. Kirjonta. Porvoo: WSOY
  • Schvindt, T. (1894) Suomalaisia koristeita, 1. Ompelukoristeita ja kuosia. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!