VÄRTTINÄLLÄ KEHRÄYKSEN VAIHEET:

KOIRANKARVAN KÄSITTELY

 rontti
Tässä meidän "langanlähteemme" Rontti (seropi) poseeraa onnellisena äitinä.  

 
Tietoa koirankarvasta

Koirankarvan kehräämisellä on pidemmät perinteet joissakin maissa kuin lampaan villan kehräämisellä.

Lähes kaikkien koirarotujen karvoja voi kehrätä langaksi. Kaikki pitkäkarvaiset rodut käyvät, esimerkiksi collie, shetlanninlammaskoira, belgianpaimenkoira, newfoundlandinkoira, samojedinkoira, suomenpystykorva. Jos koirasta irtoaa paljon pehmeää karvaa, kannattaa kokeilla kehräämistä oli koira minkä rotuinen tahansa (vaikka monirotuinen). Kehräykseen soveltuvan karvan pituus tulisi olla vähintään 5 cm.

Koirassa on kahdenlaisia karvoja: ulompi turkin kerros on kiiltävä ja karvat ovat karkeampia kuin turkin sisemmässä kerroksessa, jossa karva on pehmeämpää ja tiiviimpää. Kummankin kerroksen karvat ovat sopivia kehräykseen, mutta sisemmän kerroksen karvoja on kehräyksessä oltava mukana, jotta kehrääminen onnistuu ja langasta tulee käyttökelpoista. Uloimman kerroksen karvat eivät sitoudu lankaan yhtä tiiviisti ja saattavat irrota langasta sitä käytettäessä.

Koiran karvan käsitteleminen kehräystä varten

Käsin kehrättäessä pelkällä koirankarvalla voi kehrätä, mutta paremman langan saamiseksi ja kehräämisen helpottamiseksi kannattaa koirankarvan sekaan sekoittaa lampaan villaa. Suositeltava sekoitussuhde on puolet koirankarvaa ja puolet lampaan villaa.

Voit kokeilla kehräämistä myös muiden eläimien karvoilla. Muita kehräykseen sopivia karvanlähteitä ovat lammas, pitkäkarvaiset kissarodut, kaniini, hevonen ja vuohi.

Ennen kehräystä karvat on hyvä pestä. Koirankarvan ja muidenkin karvojen pesuun on olemassa lukemattomia ohjeita. Ennen pesua karvat voi laittaa pesupussiin, mutta irtonaisina karvoista irtoavat helpommin roskat kuten heinät. Irtonaiset karvat voivat kuitenkin tukkia viemärin, joten pesemisessä on oltava huolellinen. Puhtaammat karvat voi pestä hieman villapesuainetta sisältävällä vedellä. Jos karvat ovat hyvin likaisia, esimerkiksi jos joudut pesemään lampaanvillan, pesu tapahtuu seuraavasti: karva pestään kädenlämpöisessä vedessä, johon on lisätty merisuolaa (3rkl merisuolaa/3 l vettä). Karvat pestään niin monta kertaa suolavedessä, kunnes pesuvesi on melko kirkasta. Pese karvat lopuksi vielä villapesuainetta sisältävällä vedellä. Huuhtele pestyt karvat hyvin. Karvat tulee kuivattaa ilmavassa tilassa (esim. sisällä sanomalehden päällä, joka on laitettu kuivaustelineen päälle) ja niitä täytyy pöyhiä kuivamisen aikana. Älä kuivaa karvoja ulkona, pikkulinnut ym. muut eläimet, kuten karvanlähde, ovat niistä kiinnostuneita! Säilytä koirankarvoja pahvilaatikossa, muovipussissa ne homehtuvat!

 
Lähteet ja lisää kirjallisuutta:

Hukkinen, S. 1995. Luonnonkuitujen kehruu
Varilo, S. 1984. Kehrääjän kirja
Willberg, O. 1995. Emäntä koiran turkissa. Koirat 5/1995


KARSTAUS

karstat

Ennen kehräämisen aloittamista koiran karvat on karstattava. Karsta on puinen metalliharjaksin varustettu harja. Karstaamisen tekemiseen tarvitaan aina kaksi karstaa. Karstauksessa karvat "kammataan" samansuuntaisiksi. Tällä toimenpiteellä karva on helpompaa kehrätä langaksi.

Lankaan voi käyttää pelkästään koirankarvaa, mutta seuraavassa ohjeessa karstauksessa on käytetty puolet koirankarvaa ja puolet lampaanvillaa. Lampaanvilla voi olla valmista hahtuvalevyä tai kerittyä ja pestyä lampaanvillaa. Jos käytät kerittyä ja pestyä lampaanvillaa karstaa se ennen, kuin sekoitat sen koirankarvaan.

laatikko

Karstaaminen tapahtuu seuraavalla tavalla:

1. Aseta toiseen karstaan vähän koirankarvaa ja vähän karstattua lampaanvillaa. Lampaanvillaa ja koirankarvaa tulisi olla suurinpiirtein saman verran. Älä laita karstaan liikaa karvaa yhdellä kertaa, koska silloin karstatusta karvasta jää möykkyistä ja kehrääminen vaikeutuu.

karsta3

 
2. Aseta karstat päälletysten harjakset vastakkain ja harjaa karstoilla niin, että oikea karsta liikkuu vasemman käden karstasta vasemmalta oikealle. Huomaat, kuinka karstassa olevat karvat jakaantuvat kummallekin karstalle ja alkavat kampautumaan samansuuntaisiksi. Karstatessa vedä karstat aina kokonaan pois toisistaan ennen,
kuin aloitat harjausvedon uudelleen.

karst

 
3. Karstaamisen välillä kerää hahtuva (eli karstattu koirankarva lampaanvilla -sekoitus) aina välillä
samalle karstalle. Tällä autat koirankarvojen ja villalangan sekoittumista toisiinsa. Saat karvat
samalle karstalle, kun työnnät ylhäältä alas samansuuntaisesti oikealla karstalla vasempaa karstaa pitkin.

keraus

 
4.
Toista vaiheita 2 ja 3, kunnes koirankarva ja lampaanvilla ovat sekoittuneet ja karvat ovat karstalla samansuuntaisia. Vaihda välillä karstojen paikkaa eli vasen karsta oikeaan ja oikea vasempaan. Näin saat koirankarvan ja lanpaanvillan sekoittumaan vielä paremmin.

sekoitus

 
5. Irrota karstattu hahtuva karstalta. Kerää ensin hahtuva samalle karstalle (vaihe 3.). Harjaa sitten nykäyksittäin karvaa oikean käden karstalla vasenta karstaa vasten, niin että oikea karsta kulkee vasenta karstaa pitkin oikealta vasemmalle. Huomaat, kuinka hahtuva  alkaa nousta pois karstasta. Ota kiinni hahtuvalevyn päästä ja irrota hahtuvalevy pois karstasta.

keraa1

keraa2

 
6. Karstaa karvaa näin (vaiheet 1 – 5) tarvittava määrä eli jos haluat 50 grammaa koirankarvalankaa, karstaa 50 grammaa hahtuvaa.

karvakasa


VÄRTTINÄLLÄ KEHRÄYS

Värttinän osat

 varttiosa

 

varsi

 

 

 

kehrä

Värttinällä kehräyksen vaiheet

1. Solmi värttinään alkulanka.
Ota tiukkakierteistä sekoitelankaa (esim. nallelankaa) ja sido langanpää surmansilmukalla kehränvarteen kehrän yläpuolelle.

Kiepauta lanka kehrän alapuolelta kehränvarren ympäri ja tuo lanka takaisin kehrän yläpuolelle vastakkaiselta puolelta, kuin veit sen alas.

Tee silmukka alkulankaan ja sijoita se kehränvarren yläpäähän.
Katkaise lanka 30 cm:n päästä silmukasta

alkulanka

 
2. Opettele pyörittämään värttinää:
Roikuta värttinää alkulangasta vasemmalla kädellä siten, että värttinä on hieman irti  lattiasta.

Pistä värttinä pyörimään oikealla kädellä kehränvarren päästä.

Kun osaat pyörittää värttinää siten, että se pyörii tasaisesti alkulangan varassa, voit aloittaa kehräämisen!

pyoritys

 
3. Ota villahahtuva vasempaan käteen ja värttinä oikeaan käteen. Ota hahtuvasta hieman kuituja erilleen ja aseta niitä noin 5 cm:n pituudelle alkulangan päästä.

Ota nyt vasemmalla kädellä peukalo-etusormiote siitä kohtaa alkulangasta, mihin asetit hahtuvan kuidut ja pyöräytä oikealla kädellä värttinä pyörimään.

asetus   aloitus

 
4. Kun näet, että erottamasi kuidut alkavat kiertyä alkulangan ympärille vedä vasemman käden sormia pitkin alkulankaa alkulangan päähän asti.

kietya

 
5.
Ota tiukka peukalo-etusormiote kohdasta, johon alkulanka päättyy. Pysäytä värttinä hetkeksi.
Tarkista nyt, että hahtuvasta erottamasi kuidut ovat kiertyneet tiukasti alkulangan ympärille.

etusormiote

 
6. Pistä värttinä taas pyörimään.
Ota välittömästi oikealla kädellä peukalo-etusormiote siitä kohtaa, missä vasemman käden ote on.

Vedä oikean käden sormia muodostuvaa lankaa pitkin ylöspäin. Huomaat, kuinka lankaan muodostuu kierre sormien alapuolelle.

Vedä samanaikaisesti vasemmalla kädellä hahtuvapalaa varovasti ylöspäin, siten että oikean ja vasemman käden väliin muodostuu ohutta yhtenäistä kierteetöntä rihmaa.

venytys
 

  • HYVÄ MUISTISÄÄNTÖ VÄRTTINÄLLä KEHRÄTESSÄ SIIS ON: VASEN KÄSI SYÖTTÄÄ HAHTUVAA, OIKEAN KÄSI SEURAA VASENTA KÄTTÄ JA KIERRE SEURAA OIKEAA KÄTTÄ
  • Kehräämäsi langan paksuus riippuu siitä, kuinka paksua haluat lopullisen langan olevan. Kehräämäsi langan paksuus on puolet lopullisen langan paksuudesta
  • Älä päästä värttinää pyörimään vastakkaiseen suuntaan.
    Tällöin lanka voi katketa. Jos lanka katkeaa tai jatkat lankaa, pura langan päästä hahtuvarihmaa suoraksi ja erota hahtuvapalasta kuituja hieman erilleen. Uusien kuitujen tulee olla vähintään 3 cm entisten kuitujen päällä. Jatka sitten kehräämistä kuten ennenkin.
  • Älä päästä hahtuvaa sotkeentumaan langan kierteisiin.
    Jos näin käy, pysäytä värttinä, ota peukalo-etusormiote siitä, mihin kierre loppuu ja yritä toisella kädellä selvittää hahtuvakuidut pois langasta.
  • Älä päästä kierrettä oikean käden peukalo-etusormiotteen yläpuolelle.
    Tällöin hahtuvan kuidut lukkiintuvat, etkä saa vedettyä hahtuvasta ohutta rihmaa.  Jos näin käy, pysäytä värttinä, ota oikean käden sormilla tiukka ote langasta ja selvitä hahtuvakuidut suoraksi sormien yläpuolelta.

virhe

  • Jos lanka menee kehrätessä siansaparolle, se merkitsee sitä, että et vedä oikean käden sormia tarpeeksi nopeasti ylöspäin ja langasta tulee ylikierteistä. Taidon karttuessa siansaparo vähenee. Kun kerit lankaa kehränvarrelle, on normaalia, että lanka menee siansaparolle.

7. Jatka näin, kunnes värttinä pysähtyy. Värttinän pysähtyessä ota vasemmalla kädellä peukalo-etusormiote siitä, mihin kierre loppuu ja pistä oikealla kädellä taas värttinä pyörimään. Jatka jälleen langan kehräämistä!

Aluksi langasta voi tulla epätasaista ja möykkyistä. Tämä on ihan normaalia ja se poistuu taidon karttuessa. Tärkeintä on, että saat langasta yhtenäistä.

pysautus

 
8. Kun kehrääminen alkaa käydä hankalaksi (lanka on liian pitkä), ota vasemmalla kädellä kiinni siitä, mihin kierre loppuu. Keri lanka solmioksi vasemman käden sormien ympärille. Solmiossa lanka tulee olla kireällä.

Ota sitten värttinä oikeaan käteen ja keri lanka kehränvarren ympärille ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Jätä lankaa sen verran jäljelle, että saat pujoteltua langan värttinän ympärille, kuten pujotit aluksi alkulangan
(kohta 1). Jatka sitten taas kehräämistä kuten ennenkin.

solmuke   kieputus

 
9. Kun olet kehrännyt haluamasi määrän lankaa, pysäytä värttinä ja ota langan päästä tiukka ote. Keri lanka pois värttinästä tiukaksi keräksi. Pujota lopuksi langan pää muutaman kerässä olevan langan alitse kierteen purkautumisen estämiseksi.

kera

Olet nyt kehrännyt ns. ESILANKAA. Esilankaa voidaan käyttää sellaisenaan, mutta langasta saa kestävämpää ja se ei enää mene "siansaparolle", kun lanka kerrataan.

langat Esilanka kuvassa vasemmalla ja kerrattu lanka oikealla.
Huomaat, kuinka kerrattu lanka on tasaisempaa ja siinä kierre säilyy paremmin

 
KERTAAMINEN

Kertaamiseen tarvitset:

  • kaksi mahdollisimman samankokoista esilankakerää
  • tyhjän värttinän, johon on sidottu alkulanka

1. Ota lankakerien päät ja sido ne yhteen alkulangan kanssa.

solmu

 
2. Ota vasemman käden sormilla alkulangoista sellainen ote, että ne kulkevat vierekkäin ja tasaisesti kädessäsi.

kertausote

 
3. Pistä oikealla kädellä värttinä pyörimään vastapäivään eli vastakkaiseen suuntaan, kuin mitä pyöritit värttinää esilankaa kehrätessäsi.

4. Vedä vasemman käden sormia esilankoja pitkin ja näet, kuinka langat kiertyvät keskenään yhdeksi langaksi.

kertaus2

 
5. Kun kertaaminen alkaa käydä hankalaksi, keri valmis lanka kehränvarren ympärille samoin, kuin kerit sen esilankaakin kehrätessä. Myös langan pujotus värttinään ennen kertaamisen jatkamista tapahtuu samoin kuin edellä esilankaa kehrätessä. 

6. Kertaa niin kauan, kunnes toinen esilankakeristä loppuu

Näin sinulla on kerä värttinällä itse kehrättyä villalankaa.

 
Lisää tietoa kirjoista:

  • Geijer: The history of textile art
  • Dalby, G. & Christmas, L.: Spinning and dyeing
  • Hukkinen Satu: Luonnonkuitujen kehruu
  • Varilo,S. Kehrääjän kirja

VÄRTTINÄN VALMISTUSOHJEET

Seuraavien ohjeiden avulla voit valmistaa itsellesi kuvan mukaisen värttinän. Tämän värttinän valmistamiseen tarvitset vain muutamia työkaluja, jotka löydät koulusi teknisen työn luokasta tai kotoasi. Näiden työkalujen hankkimisesta ei tule suuria kustannuksia.

valmis1

Värttinän tekemiseen tarvitset seuraavat materiaalit ja työkalut:

MATERIAALIT:

  • vaneria/lautaa 12 cm x 12 cm, paksuus n. 1 cm
  • pyöreää puukeppiä 35 cm, halkaisija n. 1 cm
  • puuliimaa (esim. erikeeperiä)

TYÖKALUT:  

  • saha
  • hiomapaperia
  • puukko
  • "pönttöpora" tai lehtisaha
  • puuporanterä, terän halkaisija 1 cm

1. Mittaa puukepistä 35 cm:n pituinen pätkä, merkitse kohta kynällä ja sahaa puukeppi oikean mittaiseksi. Sahaa keppi läpi asti eli älä katkaise keppiä.

sahaus

 
2. Vuole kepin toinen pää teräväksi.

vuoleminen

 
3. Hio vuolemasi kepin pää siistiksi ja sileäksi. Hio lisäksi kepin kärki tylsemmäksi eli tee se "vaarattomammaksi".

huominen1

 
4. Poraa halkaisijaltaan 8 - 10 cm:n kokoisella pönttöporalla vanerista kiekko. Jos pönttöporaa ei ole voit tehdä kiekon lehtisahalla seuraavasti: piirrä vaneriin harpin avulla halkaisijaltaan 8 - 10 cm:n kokoinen ympyrä ja sahaa piirtämäsi kiekko lehtisahalla.

ponttopora

 
5. Poraa keskelle kiekkoa puukepin halkaisijan kokoinen reikä. Reikä tulee porata 90 asteen kulmassa kiekon pintaa vasten!!

poraus

 
6. Hio kiekon reunat sileiksi ja tasaisiksi. Pyöristä kiekon kulmat.

hiominen2

kehra Kiekko näyttää siis
viimeisteltynä tältä.

 
7. Liimaa keppi kiekkoon, siten että kepin terävä pää jää näkyviin kiekon alapuolelta n. 4 cm. Anna kuivua ja ryhdy harjoittelemaan kehräämistä!! 

liimaus


VÄRTTINÄN HISTORIAA

Kivikaudelta lähtien ovat ihmiset kehränneet lankaa. Materiaaleina on käytetty eläinten suonia, jänteitä, juuria, nuoria oksia ja eläinten karvoja. Hyvin pian keksittiin, että langan laatu parani, kun siihen tehtiin kierre. Kierteen avulla langasta saatiin jatkuvaa ja kestävämpää. Aluksi kierre tehtiin lankaan ainesta käsien välissä pyörittämällä, mutta hyvin pian ihminen alkoi kehittää välinettä, jolla kierteen saisi tehtyä helpommin. Näin syntyi ensimmäinen kehräysväline, jota kutsutaan värttinäksi. Värttinä tunnetaan kaikkialla maailmassa ja vielä tänäkin päivänä sitä käytetään.

Ensimmäinen värttinä on nähtävästi ollut kaksihaarainen puutikku, jonka toista haaraa on pyöritetty ensin reittä vasten tai kädessä ja myöhemmin lankaa kertyessä varren ympärille ilmassa. Myöhemmin värttinään kehittyi vauhtipyörä eli kehrä. Kehrän avulla saadaan kehräykseen lisää vauhtia ja se auttaa värttinää pyörimään kauemmin. Kehrän muoto on yleensä pyöreä ja sitä on valmistettu eri materiaaleista: puusta, savesta, kivestä, luusta, sarvesta ja jopa nahasta. Lapissa on käytetty myös tuohesta tehtyjä kehriä. Se missä kohtaa kehrä sijaitsee vaihtelee maittain. Kehrä sijaitsee joko varren yläpäässä, keskellä tai alapäässä. Kehrä sijaitsee varren yläpäässä mm. Egyptissä, keskellä Perussa ja Gineassa. Yleisin kehrän paikka on kuitenkin kehränvarren alapää. Lisäksi on olemassa värttinä, jossa ei ole kehrää, vaan värttinän varsi on vain alapäästään leveämpi.

Se miten värttinällä kehrätään riippuu kehrän sijainnista. Värttinässä myös kehrän koolla, painolla ja mallilla sekä kehränvarren pituudella on oma merkityksensä. Kevyellä värttinällä, jonka pyörimisnopeus on suuri, on kehrätty hienompaa ja ohuempaa lankaa, kun taas painavampaa, hitaasti pyörivää värttinää on käytetty paksumman langan kehräämiseen ja kertaukseen. Kevyimmät värttinät ovat olleet vain 5 - 7 g painavia.

Värttinän kehrä on usein ollut tapana koristella erilaisin kuvioin. Kuviot ovat olleet keskipisteen kiertäviä viivoja tai häränsilmiä. Kuviolla on symbolisia merkityksiä. Niillä on torjuttu mm. "pahaa silmää" ja samankeskisillä ympyröillä on kuvattu elämän jatkuvuutta.

Vanhimmat värttinänkehrät ovat löytyneet Palestiinasta ja Egyptistä. Kehrät on ajoitettu n. 3000 eKr. Euroopan vanhin kehrä on löydetty Sveitsistä ja se on ajoitettu 2500 eKr. Suomesta vanhin kehrälöytö on löydetty Kirkkonummelta. Löytö ajoittuu ajalle 2200 eKr. Rautakautisia kehrälöytöjä Suomesta on löydetty mm. Lounais-Suomen rannikolta ja Etelä-Pohjanmaalta sekä sisämaasta Tampereen Vilusenharjulta ja Mikkelin Tuukkalasta.

Intiassa värttinästä kehittyi "värttinärukki" (charka), jossa värttinä on vaakasuorassa ja siihen yhdistettyä pyörää käännettiin kammella käsin. Värttinärukki on ollut käytössä Nepalissa vielä 1980-luvulla.Värttinärukki tunnettiin Euroopassa nimellä pitkärukki. Se muistutti läheisesti jo meidän tuntemaamme rukkia. Pitkärukki on neljällä jalalla seisova pitkä, kapea puupenkki. Pitkärukissa oli iso pyörä, joka pyöritti värttinää. Tämä rukki on juuri se rukki, jonka värttinään prinsessa Ruusunen satutti sormensa ja vaipui satavuotiseen uneen. I400- ja 1500-luvun taitteessa värttinärukista kehittyi meidän tuntemamme rukki. Suomessa rukki yleistyi 1700- ja 1800-luvuilla. 


OPETTELEMME KEHRÄÄMÄÄN VÄRTTINÄLLÄ SADUN SIIVIN

linna

Kielo ja Keuno

Olipa kerran kauan kauan sitten, ennen Prinsessa Ruususen aikaa, palvelustyttö Kielo. Kielo asusteli suuressa linnassa, Floran valtakunnassa. Hän oli Linnan pääkeittäjän uskollinen ja ahkera apulainen. Vaikka kielo olikin vain köyhä palvelustyttö, hänellä oli jotain, jota koko kuningaskunta ihaili. Kielolla oli koira nimeltä Keuno, jonka turkki oli pitkä ja pehmeä kuin poutapilvi. Turkki kiilteli auringonvalossa kuin auringonsäteet leikkisivät siinä. Myös kielon mielestä Keunon karva oli niin ihanaa, ettei hän hennonut heittää karvaa menemään, vaikka sitä paljon irtosikin, vaan säilöi kaiken karvan visusti talteen.

Oli taas Keunon karvanlähdön aika. Kielo oli juuri ruokkimassa koiraansa, kun hän huomasi, että hihna oli kiertynyt Keunon ympärille. Kun kielo ryhtyi irrottamaan hihnaa, ottikin Keuno jalat alleen ja juoksi kohti kuninkaanlinnan korkeinta tornia. Kielo pelästyi kovasti, koska tiesi, ettei Keuno saanut liikkua vapaana Linnassa. Kielo ryntäsi koiransa perään. Hetken juostuaan hän huomasi, että koirasta oli irronnut karvoja pieninä tuppoina. Kielo pelkäsi, että linnan ilkeä hovimies huomaisi karvat ja ilmoittaisi siitä kuninkaalle tai kuningattarelle. Kielo ei halunnut menettää koiraansa eikä työpaikkansa, joten hän keräsi kaikki karvat tarkasti esiliinansa taskuun.

Keunon karvatupot johdattivat Kielon kohti linnan tornin portaita ja portaita pitkin aivan ylös pieneen kamariin tornin huipulla.

Kielo tiesi, että hän ei saisi olla tornissa, mutta huoli omasta koirasta oli niin suuri, että Kielo päätti astua sisälle kamariin. Kamarissa istui vanha mummo pienellä jakkaralla ja silitti Keunoa. "Tämä taitaa olla sinun koirasi?" kysyi mummo. Kieloa pelotti niin paljon, että ei kyennyt muuta kuin nyökkäämään. "Älä pelkää", mummo sanoi,"Tule peremmälle. Sinun koirallasi on kaunis turkki. Tiesitkö, että siitä saisi hienoa lankaa?" "Niinkö?" innostui Kielo, "Millä tavoin?" "Annahan taskussasi olevat karvat minulle, niin näytän", mummo sanoi ja hymyili ystävällisesti. Kieloa hieman ihmetytti, mistä mummo tiesi, että hänellä oli Keunon karvaa esiliinan taskussa, mutta antoi kuitenkin karvat mummolle ja ryhtyi seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Mummo kaivoi viereisestä pärekorista kaksi piikkiharjaksin varustettua esinettä. "Karva täytyy ensin karstata, ennen kuin siitä voi kehrätä lankaa", mummo sanoi. Mummo ryhtyi karstaamaan karvaa ja sekoitti karvan sekaan hieman lampaanvillaa. Ei aikaakaan kun koirankarvat ja lampaan villa olivat muuttuneet hahtuvaksi. Mummo kumartui taas kohti pärekoria ja otti esiin esineen, joka muistutti hyrrää. "Mikä tuo on?" ihmetteli Kielo. "Tämä on värttinä ja tällä kehräämme hahtuvan langaksi", mummo selitti, "Tule nyt lähemmäksi niin näet, miten värttinällä kehrätään." Ja niin mummo alkoi kehräämään värttinällä lankaa. Seuraavaksi kielo kokeili itse värttinällä kehräämistä ja vaikka aluksi kehrääminen oli vaikeaa ja lanka katkeili, muuttui värttinällä kehrääminen helpommaksi hetken harjoittelun jälkeen.

Ei aikaakaan, kun karva loppui. Mummo näytti vielä, kuinka lanka kerrataan ja keri sitten langan pois värttinästä pienelle kerälle. Mummo antoi lankakerän Kielolle ja sanoi: "Harjoittele värttinällä kehräämistä vielä itse lisää kotonasi. Ota tämä kerä malliksi ja tee vielä lisää lankaa, niin voit sitten tehdä langasta jotain lämmintä". Kielo kiitti kainosti ja sitoi Keunon hihnaan. Keuno oli pysynyt paikoillaan aivan kuin lumottuna koko kehräämisen ajan mummon vieressä ja tuijottanut pyörivää värttinää.

Kielo vei Keunon kotiin ja juoksi niin lujaa kuin pääsi Kuningaskunnan Puusepän verstaalle ja pyysi puuseppä Matiakselta tarvikkeet värttinän tekemiseen. Sitten Kielo juoksi takaisin kotiinsa ja teki värttinän. Koska lampaanvillaa Kielolla ei ollut hän karstasi pelkän koirankarvan. Karstat olivat ilmestyneet kielon pöydälle viestin kera: "Tarvitset näitä! Terveisin haltiakummisi." Kielo kehräsi värttinällä kaiken vuosien aikana keräämänsä Keunon karvan kauniiksi langaksi. Siitä päivästä lähtien Kielo tiesi aina, mitä Keunon karvalla tekisi.

Tuli talvi ja valtakunnassa ihmiset palelivat. Pärskimistä ja yskimistä alkoi kohta kuulumaan joka paikasta. Ainoastaan Kielo näytti terveeltä ja iloiselta. Eräänä päivänä kuninkaan poika päätti lämpimikseen lähteä kävelylle linnan pihalle. Pihalla häntä vastaan käveli nuori neito, jolla käsissään oli lämpimät lapaset ja jaloissa pörröiset sukat. Kuninkaan poika näytti niin viluiselta, että Kielo käveli kuninkaanpojan luokse ja antoi hänelle lapasensa ja sukkansa. "Ota nämä, niin vilu helpottaa", Kielo sanoi, "Minulla on niitä kotona lisää". Kuninkaan poika pisti jalkaansa sukat ja käsiinsä lapaset ja heti tuntui olo paremmalta. Samalla kun kuninkaanpojan jalat ja kädet lämpenivät, lämpeni kuninkaan pojan sydänkin. Ei aikaakaan, kun kuninkaanlinnassa vietettiin Kielon ja kuninkaanpojan häitä. Kielo ja kuninkaanpoika elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka ja saivat myöhemmin pienen tytön, joka ristittiin Ruususeksi…

…Mutta se onkin sitten jo toinen satu

 
Tekijät: Inna Oinonen & Liisa Mäkineste

© 2020 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!