Opiskellessani University of Alaska Southeast:ssa Juneaussa, Alaskan pääkaupungissa, otin osaa korinpunontakurssille. Kurssilla punottiin koreja paikallisten Haida ja Tlingit alkuperäisheimojen tapaan ja materiaaleina käytimme Sitka-kuusen juurta ja setripuun sisäkuorta.  Alla olevan kuvan koreista kaksi vasemmanpuoleista on tehty setristä ja oikeanpuoleinen kannellinen kori on tehty kuusen juurista. Kuusenjuurikorin pintaa koristaa myös kuvio, jonka materiaalina on heinä. Tällä sivulla keskityn esittelemään, kuinka kannellinen kuusenjuurikori on valmistettu ja mitä kaikkea tarvitsi tehdä ennen kuin pääsin punomaan.

Sekä kurssin aikana, että omalla ajallani vierailin Juneaussa toimivassa Alaska State Museum:ssa, jonka korikokoelmaa pääsin valokuvaamaan niin varsinaisissa museon tiloissa kuin sen kellarissakin. Osaa näistä valokuvista pääsette myös ihailemaan tällä sivulla.


JUURIEN KAIVAMINEN JA ESIVALMISTELU

 

Kaakkois-Alaskassa kuusenjuurikorit punotaan pääosin Sitka-kuusen juurista. Juurien kaivaminen maasta on suhteellisen rankkaa ja aikaa vievää työtä, koska siinä joutuu olemaan pitkään polvillaan ja täytyy olla myös tarkkana, ettei katkaise juuria niiden seikkaillessa sinne tänne muiden juurien lomassa. Samaan koriin käytettävien juurien pitää olla myös keskenään lähes täydellisesti samanpaksuisia, joten jokainen maasta vastaan tuleva juuri ei olekaan sopiva juuri omaan työhön. Kaivettavan juuren tulisi olla myös mahdollisimman tasapaksu, jotta siitä saataisiin tasapaksuja kuteita ja loimia koria varten.

   

Kun juuret on saatu kaivettua maasta, on aika sytyttää nuotio. Jotta juuresta saataisiin kuori pois, on sitä kuumennettava nuotiossa, mutta kuitenkin varottava polttamasta sitä. Juuren palamista hidastaa onneksi se, että juuret ovat heti kaivamisen jälkeen täynnä kosteutta.

Kun juurikieppi on tarpeeksi kuuma, on aika varsinaisesti irrottaa kuori. Tämä tapahtuu maahan isketyn, halkaistun laudan avulla. Juurikieppi avataan ja sen pää laitetaan laudan hahloon. Ennen kuin juuri alkaa jäähtymään on se vedettävä hahlon läpi, jolloin kuori irtoaa juuresta.

   

Juuret on pestävä heti kuorinnan jälkeen puhtaalla vedellä, koska juureen on saattanut jäädä jäämiä noesta ja muita epäpuhtauksia. Parasta olisi myös, että juurien halkaiseminen tehtäisiin mahdollisimman nopeasti kaivamisen jälkeen, koska luonnollisen kostean juuren kanssa on helpoin työskennellä.

Juuri halkaistaan useimmiten neljään osaan. Ensin halkaistaan keskeltä ja siitä muodostuneet kaksi kappaletta halkaistaan vielä kahteen osaan siten, että halkaisuviilto on samansuuntainen ensimmäisen viillon kanssa. Näin yhdestä juuresta saadaan kaksi kudetta sekä kaksi lointa. Kuteiksi käytetään juuresta ne osat, joissa on enemmän juuren kirkasta ulkopintaa ja siten korien ulkopinta saadaan myös tasaiseksi ja kiiltäväksi.

Juurien halkaisun jälkeen ne ovat valmiita käytettäväksi punomiseen.


KORIN PUNOMINEN

  

Korin punominen aloitetaan kostuttamalla halkaistut ja kuivuneet juuret. Juurien kostuttamiseen ei saa käyttää tavallista vesijohtovettä, koska sen sisältämät lisäaineet saattavat värjätä juuria. Perinteisesti kostuttamiseen on käytetty sadevettä ja sitä minäkin käytin, toinen vaihtoehto olisi ollut kaupan pullotettu vesi. Aina koria työstettäessä materiaalien on oltava kosteat, jotta ne ovat sitkeitä, eivätkä siten napsahda kovin helposti poikki.

Työtä aloittaessa on mietittävä kummalla tyylillä, Haida vai Tlingit, haluaa korin punoa. Tyylien ero on se, että Haidat punoivat korinsa suuaukko alaspäin, kun taas Tlingitit punoivat suuaukko ylöspäin. Tämä punomani kuusenjuurikori on tehty suuaukko ylöspäin eli se on Tlingit tyylinen.

Korini on aloitettu kuudella risteävällä loimella ja sitä mukaan, kun ympyrä kasvoi, oli loimia lisättävä. Tässä vaiheessa vaikeimmaksi tehtäväksi osoittautuikin juuri loimien lisääminen, koska hyvin helposti tuli lisättyä liikaa tai liian vähän.

Tekemäni kori on aika pieni, kuten muidenkin kurssilaisten ja pohjan halkaisija on siis vain noin seitsemän senttiä. Saadessani pohjan oikeankokoiseksi oli aika ottaa punomiseen mukaan kolmas kude. Kolmella kuteella punotun kerroksen jälkeen oli helpompi taittaa loimet ylöspäin ja jatkaa taas kahdella kuteella punomista.

  

Koriini tehdyt koristeet on tehty heinästä. Tällaista koristelutyyliä kutsutaan nimellä "false embroidery" eli valekirjonta. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kuvio ei näy ollenkaan työn takapuolella vaan se on pelkästään työn ulkopinnassa. Koristeheinien punominen työhön tapahtuu siten, että ne kierretään aina päällä olevan kuteen ympäri.

Työn päättäminen oli yksi tarkimmista ja aikaa vievimmistä vaiheista. Tällaisessa kannellisessa korissa oli itse korin loimet pääteltävä sisäpuolelle, jotta ne eivät hankaisi kanteen. Samasta syystä kannessa tein päinvastoin eli loimet pääteltiin ulkopuolelle.

Korin kansi punottiin huomattavasti ohuemmista juurista, jotta kannen pieni nuppi olisi helpompi muodostaa. Kannen punomisessa ei ollut mitään sen erikoisempia tekniikoita kuin itse korissakaan, mutta tietenkin se sisälsi enemmän taitekohtia. Ja samoin kuin korissa, taitekohtiin punottiin yksi kerros kolmella kuteella.

Juurien kaivamisesta valmiiseen koriin on kulunut aikaa jopa kymmeniä tunteja, vaikka kori onkin vain kahdeksan senttiä korkea. Enkä yhtään ihmettele, että tällaisia myydään korkeatasoisissa gallerioissa jopa yli tuhannen dollarin hintaan. Omaani en kyllä myisi mistään hinnasta, sillä koko kurssi oli aivan mahtava kokemus ja haluan säilyttää korini muistona siitä.


MUSEON AARTEITA

Korin punomistaito siirtyi usein äidiltä tyttärelle. Nykyaikana perinteen ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ennen, mutta näiden kahden korin tekijät ovat pitäneet perinteestä lujasti kiinni.

Vasemmanpuoleisen korin on punonut Selina Peratrovich (Haida) ja maalannut Nathan Jackson 1970-luvun alussa. Oikeanpuoleisen korin on punonut Selinan tytär Delores Churchill noin vuonna 2002. Molempien korien materiaalina on kuusen juuri.

 

Tämän korin historiasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta todennäköisesti sitä on käytetty marjojen poimimisessa. Korin kuvioiden nimet eivät myöskään ole tiedossa, mutta kuviot on saatu aikaan heinillä kirjailemalla. Korin materiaalina on kuusen juuri.

 

1800-luvun puolivälin tai lopun tienoilta oleva kori (Tlingit) on jo hieman elämää nähneen näköinen. Myös tämän korin materiaalina on käytetty kuusen juurta ja se on tyypillinen marjojen poiminnassa. Korin keskimmäinen kuvio on nimeltään "Winding around" tai "Tying" ja sen ala- ja yläpuolinen kuvio nimeltään "Leave of the Fireweed".

 

Tämä isohko kuusenjuurikori (Haida) on valmistettu jo 1800-luvun lopulla. Sen tummat raidat ovat värjättyjä ja ylälaitaa tukee kolmella kuteella punotut raidat.

 

Jo edellisenkin kuvan oikeassa alalaidassa olleella kuusenjuurikorilla (Haida) on ikää yli 100 vuotta. Sen ylälaidan timanttikuviot on saatu aikaan koria punoessa siten, että kude kulkee kahden loimen yli yhden sijasta.

Tämän korin materiaali on ollut todella ohutta, jonka tajuaa siitä, että koko korin korkeus on alle kymmenen senttimetriä.

 

Tämä kori (Thorne River basket), tai oikeastaan sen jäännös, on vanhin koskaan Alaskasta tai Luoteis-Amerikan rannikolta löydetty. Korin iäksi on radiohiiliajoituksella saatu 5360 vuotta (+/- 60 vuotta) ja sitä on käytetty todennäköisimmin simpukoiden keräämiseen.

 

Edellisen korin jäännöksistä on varmasti ollut vaikea kuvitella, millainen se on alunperin ollut. Siinä vaikeassa työssä on kuitenkin onnistuttu ja tässä kuvassa on nykyaikana tehty kopio siitä, miltä kori on ehjänä näyttänyt.

 

Tämä kuusenjuurikori (Tlingit) tai pikemminkin käsilaukku on saanut koristeeksi kirjottuja kuvioita, joissa on käytetty materiaalina värjättyjä heiniä. Koristekuvioiden nimet ovat "Cross" sekä "War Pick".

 

Samoilla punomistekniikoilla tehtiin myös paljon muita esineitä ja tämä hattu sinisine renkaineen on yksi hyvä esimerkki siitä. Hattu on 1800-luvun alkupuolelta ja se on kuulunut Sitkan kaupungin "Susi-klaanille". Hatun kuviointi on saatu aikaan maalaamalla ja maalauksissa esiintyy "Gunakadeit", yliluonnollinen merihirviö.

 

Nämä kaksi kuusenjuurikoria on valmistettu aivan tiettyä tarkoitusta varten, kolikoiden tai lyijyhaulien säilyttämistä varten. Systeemi koostuu kahdesta hieman erikokoisesta korista, joista pienempi liukuu isomman sisään kuin teleskooppi.

Vasemmanpuoleisen korin koristekuvioiden nimet ovat "Tree Shadows" sekä "Shamans Hat". Kuvioiden materiaalina on halkaistu ja värjätty heinä.

 
Kiitokset:
Alaska State Museum
Juneau, Alaska

 
Jenni Kujansivu 2008

© 2020 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!