Teknologian hypetystä

https://tulevaisuuspankki.fi/fi/benefits/Tavaroiden%20valmistus?fbclid=IwAR1jbounuzKrHwtMjl9jNmVZ0xZKuiZLo4HsXzDZbarDfFlLPo1BsjdafpM

Tämä linkki löytyi FB:n ryhmästä "Käsityön OPS 2016". Kysymyksessä lienee varsin luotettava tietolähde, koska se perustuu eduskunnan vuonna 2018 julkaisemaan hyvin laajaan tutkimusraporttiin yhteiskuntaa mullistavista uusista teknologioista. Tulevaisuuspankki on kyseisen raportin pohjalta laadittu verkkopalvelu, johon on koottu raportin sisältämät tiedot helposti selattavaan muotoon kaikkien saataville. Monet Tulevaisuuspankissa olevat tiedot ovat myös samoja, joista olemme saaneet jo pitempään lukea eri tiedotusvälineistä ja muista tietolähteistä.

Tulevaisuuspankin ensimmäisellä sivulla on mielenkiintoinen lause: "Tulevaisuuspankki auttaa meitä näkemään hypen läpi." Urbaani sanakirja sanoo hypen olevan "isoo hehkutusta ja asian liioittelua". Kiinnostuin kovasti hypen läpi näkemisestä. Otsikon "Miksi tietoa kerätään?" alla Tulevaisuuspankissa luetellaan tiedon hyödyntäjinä tutkimus, tuotekehitys, poliittinen päätöksenteko ja sijoittaminen. Koulutuksen suunnittelua ei mainita. Tästä hämmästyin kovasti.

Uusia ja vähän vanhempiakin teknologioita on tällä sivustolla esitelty hengästyttävän paljon. Kaikkia ei edes jaksa käydä läpi. Onneksi asiat on sivustolla erinomaisen selkeästi luokiteltu, joten tarjolla olevasta valtavasta tietomäärästä oli helppo tehdä pieni otos. Sen tein käsityön opetuksen tulevaisuus mielessäni. Otokseeni otin Tulevaisuuspankin vastaukset kahteen omaan kysymykseensä: 1) Miten teknologia muuttaa tavaroiden valmistusta? 2) Mitä uusia ammatteja muutos synnyttää? Vastaukset vaikuttavat ensilukemalta aikamoiselta teknologian hypetykseltä nekin, mutta näkyykö sen "läpi" myös jotain muuta?
Seuraavassa lainaus Tulevaisuuspankista, nuo kaksi kysymystä ja vastaukset niihin. (Tummennukset ovat minun tekemiäni.)

Miten teknologia muuttaa tavaroiden valmistusta?

Maailmankauppa on WTO:n tietojen mukaan usean vuoden ajan kasvanut hitaammin kuin globaali kansantuote. Tämä viittaa siihen, että valmistuksen paikallinen osuus olisi jo nyt kasvussa. Äärimmilleen vietynä kehitys tarkoittaisi käsityöläisajan kaltaista toimintaa, jossa tavaroita valmistetaan sekä omaan tarpeeseen että palveluna asiakkaille mittojen ja toiveiden mukaan.

Tehokas yksilöllinen tuotanto edellyttää digitaalisesti ohjattuja, teknisesti joustavia koneita, jotka kykenevät vaivattomasti muuttamaan toimintatapaansa tarpeen mukaan. 3Dtulostimet ovat hyvä esimerkki tämän suuntaisesta kehityksestä. 3D-tulostuksen tekniikoita on useita, eikä mikään yksi laite sovi kaikkiin tarkoituksiin, mutta joustavuus ja monipuolisuus sekä tehokkuus ja laatu paranevat jatkuvasti. Näillä laitteilla valmistetaan jo vaativat teolliset normit täyttäviä lentokoneiden ja autojen osia, silmälaseja ja proteeseja, lääketieteellisiä instrumentteja, mutta myös paljon kestokulutustavaroita, kuten kenkiä ja koristeita. Käytetyt materiaalit ulottuvat metalleista ja muoveista keramiikkaan, komposiitteihin ja biologisiin materiaaleihin.

3D-tulostuksen lisäksi myös perinteisen automaation puolella syntynyt numeerinen työstö ja kokoonpanotekniikka kehittyvät jatkuvasti joustavampaan suuntaan. Tekstiiliteollisuudessa kankaat voivat muuttua yksilöllisiksi ja robotit kykenevät automaattisesti ja yksilöllisesti ompelemaan yksinkertaisia vaatekappaleita. Robotit myös muuttuvat yhä enemmän ihmisen kaltaisiksi monitaitureiksi. Robotti voi tarpeen mukaan siirtyä kohteen luo ja esimerkiksi tarttua siihen toisella kädellä ja valita sopivan työkalun toiseen käteen ja suorittaa työstöön tai kokoonpanoon liittyvän toimenpiteen. Robottien mukautuvuuden seurauksena varsinaista tuotantolinjaa tai liukuhihnaa ei tarvita, vaan yksi ja sama robotti voi tehdä suuren joukon työvaiheita valmistaen ensin esimerkiksi tuolin ja seuraavaksi jakkaran.

Tekoäly ja uudet mittaus- sekä mallinnustekniikat, erityisesti parametroitu mallinnus, nopeuttavat yksilöllistä suunnittelua. Tavaran käyttötarpeen ja käyttäjän tai käyttöympäristön mittaaminen voidaan uusilla kuvantamistekniikoilla automatisoida, ja tekoäly voi esittää toivotun tyylin mukaisia luonnoksia hyväksyttäväksi ja laatia sen jälkeen roboteille valmistusohjeet.

3D-skannaus, robotisaatio ja 3D-tulostus yhdistävät digitaalisen ja fyysisen maailman. Ne muodostavat tavaroiden digitaalisen valmistusketjun, jossa aika tilauksesta toimitukseen lyhenee ja monet vaiheet jäävät pois tai yhdistyvät toisiinsa. Toiminnan rakenne muuttuu joustavaksi, koska yksi työntekijä voi hallita tuotannon valmistusketjun lisäksi osia asiakkaan ja alihankkijoiden ketjusta.

MITÄ UUSIA AMMATTEJA MUUTOS SYNNYTTÄÄ?

Lähivalmistuksen lisääntyessä monet Suomesta lähes kadonneet toimialat palaavat takaisin. Tämä voi koskea erityisesti tekstiilialaa. Muilla aloilla ammattien painotukset muuttuvat. Digitalisaatio luo ammatteja, joissa sovellusosaaminen on tärkeää. Digimuotoilija luo, suunnittelee ja tuottaa yksilöllisiä henkilökohtaisia esineitä, kodin tai käyttötarvikkeita asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan, esim. apuvälineitä vanhuksille tai vammautuneille, käyttäjänsä mittojen mukaan tehtyjä ammattityökaluja, yksilöllisiä astioita nuorille pareille jne. Kapea-alaisempiakin ammatteja nousee esiin, kuten 3D-mittaaja, 3D-mallintaja, mallinvalintakonsultti, 3D-tulostaja tai lähivalmistaja, tulosteiden jälkikäsittelijä, tavarastailisti, raaka-ainekonsultti, tavaraohjelmoija ja robottivalmistuksen tarkastaja.

Teollisen regiimin muutokseen liittyvä osaaminen on erityisen puutteellista, koska jokainen ammattikunta ja toimiala katsovat omia tehtäviään nyt totutun rakenteen sisällä, eikä liiketoimintaosaamista ole uusien teknologioiden avaamiin mahdollisuuksiin. Tärkeäksi uudeksi ammatiksi teollisuuteen nousee tuotesulauttaja (Digital Product Integrator), jonka tehtävänä teollisuusyrityksissä on suunnittelun ja tuotannon yhdistäminen esimerkiksi mallipohjaisen määrittelyn (Model Based Definition) avulla saumattomaksi kokonaisuudeksi.

(Lainaus loppuu.)

Hypetyksen läpi nähtyä

Aivan ensimmäiseksi Tulevaisuuspankin hypetyksen läpi näkyy tässä otoksessa se, että käsityöläisajan kaltainen toiminta tavaroiden valmistuksessa lisääntyy, tehtävät tuotteet ovat entistä yksilöllisempiä ja ne valmistetaan lähellä käyttäjiään. Oikeastaan tämä sanotaan siellä suoraan heti alkuun, mutta saattaa jäädä lukijalta hypetyksen hurmassa huomaamatta. Vähän enemmän "läpinäkemistä" sensijaan vaatii sen huomaaminen, että tästä seuraa välttämättä käsityötaidon korostuneisuus tulevassa työelämässä. Tämä johtuu siitä, että yksilöllisiin tarpeisiin tehtävien tuotteiden tekeminen vaatii yhä usemmanlaisia koneita.

Konehan tekee vain sitä, mitä se on ohjelmoitu tekemään, yksi kone tekee yhtä asiaa, toinen toista. Yksilollisiä tuotteita tekemään tarvitaan siis paljon eri tavoin toimivia / ohjelmoituja koneita. Jokaisella tekemisen prosessin vaiheella voi tuskin koskaan olla omaa ohjelmoijaa, tekemisen prosessi on niin moninainen ja sen eri vaiheet liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lisäksi prosessi on jokaisessa erilaisessa / yksilöllisessä tuotteessa erilainen. Tarvitaan ohjelmoijia, jotka hallitsevat tuotteen tekemisen prosessin kokonaan. Paras ohjelmoija yksilöllisessä tavaratuottamisessa on silloin kyseisen tavaran tuottamisen kokonaisena käsityönä, siis tekemisen prosessin kaikki vaiheet hallitseva, ohjelmointitaitoinen henkilö (sukupuolella ei ole väliä).

Sama koskee myös muita Tulevaisuuspankin tähän kysymykseen antamia vastauksia. Esimerkiksi materiaalituntemus, tuotteiden taiteellisen ja teknisen sunnittelun synkronointi ja tietysti itse prosessin toiminnan arviointi vaativat ohjelmoijilta juuri niitä taitoja, jotka kuuluvat käsityötaidon monipuoliseen taitokimppuun.

Tulevaisuuspankki aloittaa toiseen tässä otoksessa olevaan kysymykseensä vastaamisen tiedolla, jonka mukaan lähivalmistuksen lisääntyessä monet Suomesta jo hävinneet toimialat palaavat takaisin. Lisäksi ammattien muuttuminen on usein lähinnä niiden painotusten muuttumista. Tästä voi nähdä läpi sen, että monet vanhatkin taidot ovat myös tulevaisuudessa arvossaan. Digitalisaatio tuo tietysti niiden rinnalle tärkeänä sovellusosaamisen.

Uudet teknologiat haastavat lähinna edeltävään teolliseen tavaratuotantoon kiinteästi liittyvät ammatit. Käsityöllisen tuottamisen edellyttämät taidot sen sijaan nousevat arvoon arvaamattomaan edellyttäen, että niiden taitajat hankkivat lisäksi itselleen vielä koodarin kyvytkin. Ja mikseivät hankkisi, etenkin kun tiedetään, että koodarit ja käsityöntekijät tekevät ideoimiaan töitä nykyisin usein jo yhdessä maker-kulttuurin piirissä yhteisissä työpajoissa taitojaan kavereille jakaen. Mikäli Tomi Dufvaa on uskominen, niin käsin tekemisellä ja digitaalisella tekemisellä on jopa yhteinen intentiokin eli tarkoitus. Se on hyvän tekeminen hyvin (Tomi Dufva 2018, Art education in the post-digital era).
Mutta käsityötaitoa emme voi oppia muulla tavoin kuin käsin materiaalia työstäen. Siinä on koulutuksellekin tehtävää.


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!