Art education in the post-digital era - Experiential construction of knowledge through creative coding Taidekasvatus postdigitaalisella aikakaudella: kokemuksellinen ymmärtäminen luovan ohjelmoinnin avulla

Nimeke:	Art education in the post-digital era - Experiential construction of knowledge through creative coding Taidekasvatus postdigitaalisella aikakaudella: kokemuksellinen ymmärtäminen luovan ohjelmoinnin avulla
Tekijä(t):	Dufva, Tomi
Päiväys:	2018
Kieli:	en
Sivut:	157 (pdf)
Laitos:	Taiteen laitos Department of Art
ISBN:	978-952-60-7948-6 (electronic) 978-952-60-7947-9 (printed)
Sarjan nimi:	Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 72/2018
ISSN:	1799-4942 (electronic) 1799-4934 (printed) 1799-4934 (ISSN-L)
Ohjaaja(t):	Sederholm, Helena, Prof., Aalto University, Department of Art, Finland; Vadén, Tere, Docent, University of Tampere, Finland
Aihe:	Art education
Avainsanat:	Art education, code literacy, craft education, philosophy, digital humanities, creative coding, taidekasvatus, käsityökasvatus, ohjelmoinnin lukutaito, luova ohjelmointi, filosofia, digitaalisuus

Tiivistelmä

Artikkeliväitöskirja

Esseeväitöskirja

Tämän väitöskirjan keskeinen teema on postdigitaalisuuden myötä nousseet kysymykset
digitaalisuudesta ja koodista. Erityisessä keskiössä ovat taidekasvatuksen rooli ja mahdollisuudet
herättää kriittistä ymmärrystä digitaalisuuden asemasta ja rakenteista nyky-yhteiskunnassa.
Tämä tutkimus esittää luovaa ohjelmointia taidekasvatuksellisena menetelmänä ymmärtää
digitaalisuutta sekä saavuttaa siitä omakohtaista tietoa.
Digitalisaatio muokkaa ja vaikuttaa sekä kulttuuriin, että laajemmin koko yhteiskuntaan.
Digitaaliset teknologiat ovat läsnä arjessamme jopa niin paljon, että niistä kieltäytyminen voidaan
nähdä kannanotoksi vaihtoehtoisten arvojen puolesta. Postdigitaalisuden käsite viittaa tilanteeseen
jossa digitaalinen teknologia on monitahoisesti punoutunut sekä yhteiskunnan rakenteisiin, että
jokapäiväiseen elämään. Postdigitaalisuuden esiin tuomat haasteet vaativat ymmärrystä näistä
teknologioista ja niiden taustalla vaikuttavasta koodista. Tämän ymmärryksen puuttuminen vaikeuttaa
osallistumista postdigitaalisen elämän rakentamiseen.
Luovalla ohjelmoinnilla viitataan yleisesti ohjelmointiin, jossa ilmaisu on ohjelmoinnin funktiota
tärkeämmässä asemassa. Tämä tutkimus laajentaa luovan ohjelmoinnin käsitettä taiteellisiin
toimintoihin, joissa ohjelmointi toimii osana taiteen tekemistä, kuten esimerkiksi joissakin uuden
median prosesseissa. Lisäksi luova ohjelmointi nähdään tässä tutkimuksessa taidekasvatuksellisesta
näkökulmasta kokemuksellisena prosessina, joka sekä tuottaa että vaatii luovaa ja kriittistä
ajattelua.
Väitöskirjan ensisijaisina tutkimusmenetelminä ovat fenomenologinen, etnografinen sekä teoreettinen
tutkimus. Tutkimuksen poikkitieteellisen luonteen vuoksi tutkimusmateriaali koostuu niin taiteen,
taidekasvatuksen, filosofian, käsityökasvatuksen kuin teknologian kirjallisuudesta.
Väitöskirjan etnografinen osa koostuu pääosin Käsityökoulu Robotissa tehdystä tutkimuksesta.
Fenomenologinen menetelmä toimii väitöskirjan kaikenkattavana menetelmänä: se luo tutkimuksellisen
viitekehyksen omaan luovan ohjelmoinnin opettamiseeni kuin myös sen käyttöön taiteessani.
Väitöskirjani tuo esiin kolme tutkimustulosta, joilla on sekä teoreettisia että käytännöllisiä
seuraamuksia. Ensimmäisenä on havainto siitä, että digitaalisen teknologian ymmärtäminen yleisesti,
ja ohjelmoinnin opettaminen erityisesti, tulee ymmärtää nykyistä laajemmasta perspektiivistä käsin.
Toinen tulos on huomio tarpeesta käsittää digitaalisuutta kokemuksellisesti ja kehollisesti. Käytän
käsitettä digi-grasping, joka viittaa monitahoisten ja punoutuneiden digitaalisten prosessien
laajempaan ymmärtämiseen. Kolmanneksi ehdotan väitöskirjassani,
että luova ohjelmointi voi toimia hyödyllisenä menetelmänä taidekasvatuksessa ja auttaa
digitaalisuuden kriittisessä ymmärtämisessä.