Itä-Suomen Yliopiston käsityönopettajaopiskelijat ja sivuaineopiskelijat tutustuivat aluksi johonkin suomalaiseen taruolentoon. Latvialainen vaihto-opiskelija kertoi oman kulttuurinsa taruolennosta.

Kukin teki oman tulkintansa taruolennosta huovuttamalla käsinuken
Päät on neulahuovutettu ja vartalot vaatteineen on märkähuovutettu käyttäen hyväksi erilaisia tekniikoita. Valmistuttuaan käsinuket pääsivät lainaan lastentarhaopiskelijoiden nukketeatteriesityksiin.

Santtu Saunatonttu on jo monta sataa vuotta vanha ja elänyt suurimman osan elämästään savusaunassa. Tämän vuoksi noki on tarttunut tiukasti kiinni tontun vaatteisiin. Santtu Saunatonttu on kulkenut suvussamme siis jo useamman vuosisadan. Santtu Saunatonttu suojelee saunaamme ja pitää sen puhtaana.
Saunatonttu oli ihmisen seuralaisolento, jonka uskottiin asuvan lauteiden alla saunassa. Saunatonttu vartioi ja hoiti perhettä, taloa, satoa, karjaa ja pihapiiriä. Saunatonttu oli ihmisten suojelija. Palkaksi saunatonttu vaati ihmisiltä ruokaa, asumisoikeuden ja viimeiset löylyt saunasta.
Tapio eli metsänjumala asui kansoineen Tapiolassa eli Mehtolassa. Tapio päätti metsästysonnesta. Hän auttoi metsämiehiä pyyntiretkillään, niimpä metsälle lähdettäessä pyydettiin Tapiolta kaatolupaa. Jos Tapion suututti esim. pyytämällä riistaa liikaa, hän kosti sen eksyttämällä ihmisen tai kotieläimen metsään kiertämään ympyrää.
Veli means the dead soul in Latvia. Veli are living deads, continuing their lives in the realm of Velu mate - some kind of a parallel world, an underworld. There is a period in autumn, when Veli are expected to revisit their homes. Ritual meals are prepared for them then.
Vellamo on veden emäntä, ahdin vaimo.
Vellamo on hyvä ja arvostettu veden emäntä. Hänen miehensä on Ahti ja he asuvat Ahtolassa. Vellamo kuului niihin, jota palvottiin hyvän kalansaaliin toivossa ja hänen vaatteenaan kerrotaankin olleen meren vaahtoa.
Hiisi kuuluu hiiden väkeen ja muistuttaa olemukseltaan ihmistä. Hiidet ovat harmaita, likialastomia ja pahansisuisia kulkijoita. Heidän kasvonpiirteitä korostaa tuikea ilme ja napittava katse. Ihmiset suojautuivat hiisiltä siunaamalla peltonsa ja talonsa, sillä hiidet ovat kastamattomia ja välttelevät siunattuja paikkoja. Pahansisuisina he silti osasivat sopia riitansa.
Keijukainen eli keiju on pieni ja siro, usein siivekäs ja vaalea, jopa läpinäkyvä ihmismuotoinen taruolento. Keijujen suhde ihmisiin on ohut - keijukaiset vain lentelevät tai tanssivat onnellisina omilla asioillaan, joita ihminen voi lähinnä vain häiritä läsnäolollaan.
Keiju saattaa olla myös hyönteismäinen. Keijujen siivet ovat esimerkiksi perhosen tai sudenkorennon siipien kaltaiset. Keijujen mielipaikkoja ovat metsälammet tai järvien tyynet lahdet. Menninkäiset ja keijut järjestävät mielellään pitoja, joissa syödään, juodaan ja tanssitaan.
Lapissa elää kufittarien heimo. He ovat maan alla eläviä naispuoleisia ja kauniita haltioita. Poroerottelujen aikaan kufittaret soluttautuvat lapinpukuisina ihmisjoukkoon miehiä houkutellakseen.
"Ne on keijuset keveät, pellavapäät, jotka ilmassa ilakoivat. Ne tanssivat talven riemua näät ja sen kauneutta karkeloivat." 
Lainaus Ilmari Calamniuksen runosta Helmikuun-ilta.
Kuutar on Päivättären toveri, jopa kaksoisolento. Päivätär ja Kuutar omistavat kuun kultaa ja auringon hopeaa, joita näkyy kuun ja auringon hohteessa. Päivätär ja Kuutar nähdään toisinaan kehräämässä kulta- ja hopealankaa ja kutomassa siitä kultaisia ja hopeisia vaatteita.
Luonnon Keijupoliisi on ihmisen muotoinen keijukainen, joka palkitsee luontoystävällisiä ihmisiä.
Maahinen on olento, joka elää maan alla nurinkäännetyssä maailmassa. Sen uskotaan myös vaihtavan vastasyntyneitä lapsia omiinsa. Se pystyy anastamaan kuitenkin vain yksin jätetyn tai kastamattoman lapsen.
Maahinen on ihmisennäköinen olento, joka asuu maan alla omassa maailmassaan. Se tekee mielellään kiusaa ihmisille. Maahinen voi sairastuttaa ihmisen.
Maahinen on pieni, ihmisenmuotoinen olento, joka asuu maan alla omassa maailmassaan. Joskus metsässä kulkija saattaa joutua maahisten lumoihin, ja eksyä nurinkuriseen maailmaan, jota metsänpeitoksikin on kutsuttu.
Maahinen on olento, joka asuu omassa maailmassaan maan alla. Maahiset ovat usein ilkikurisia. Se saattaa anastaa ihmisten karjaa kadottaen vaikkapa kokonaisen porotokan jäljettämiin.
Menninkäisen lapsi on iloinen, ketterä, reipas, lyhyt mutta vankkarakenteinen. Sillä on iloiset nauravat silmät, takkuinen lyhyt tukka ja suipot korvat.
Kostu korpi, mielly mehtä
Taivu ainonen Tapio,
Metän Ukko halliparta,
Ota kullat kullistasi
Hopiaiset housustasi,
Anna Ukko kindahasi,
Anna Ukko kirvestäsi,
jolla puuta hakkailen
Loukkahia lotelen.
Runo Pohjanmaalta 1700-luvulta.
Metsätonttu on ihmisen kaltainen ja siksi se mielellään auttaa ihmisiä ja on heidän seuranaan. Mutta toisaalta tonttu on arka eikä tule esiin ihmisille kuin vain tarvittaessa. Jotta ihminen saa tontulta apua, tulee hänen olla toiminut hyvin ja kiltisti tonttua kohtaan.
Mettänpiika on kaunis edestäpäin, mutta takaa kuin rosoinen puunrunko. Se joka yrittää halata metsänneitoa, huomaakin syleilevänsä puuta. Mettänpiian näkeminen takasi hyvän saalisonnen, mutta jos häntä hätyytti, saalisonni menisi.
Mielikki on naispuolinen metsänhenki, Tapion vaimo. Mielikki hoiti metsän siistimisen ja koristelemisen ja taloustyöt. Mielikki pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja hattuun. Mielikki on taitava parantaja.
Korpikuusen kannon alla on Mörri Möykyn koti.
Näkki asuu vedessä. Se näyttäytyy mielellään, sillä näkki nauttii ihmisten pelästyksistä ja ällistyksen ilmeistä. Näkki pyrkii saamaan ihmiset astumaan veden vaaraan, jolloin alkaa matka mustaan, synkkään, kylmään ja liejuiseen näkin valtakuntaan.
Para on Karjalasta lähtöisin oleva maatilan tonttu. Para on isäntänsä varallisuuden kartuttaja, joka anasti vierailta ja kantoi isännälleen maitoa, kermaa, viljaa ja rahaa. Para oli tekijänsä sielunolento ja jos Para tapettiin, niin myös tekijäkin kuoli. Kerrotaan, että jos juhannusyönä kuuli vilja-aitasta viljan laskemisen ääntä, oli Para puuhissaan laskemassa viljaa, mikä enteili hyvää satoa.
Peikko on luonnonläheinen, ihmismäinen olento. Hän on hieman tyhmä ja ilkeä. Peikko kaihtaa päivänvaloa, eikä pelkää likaa, siksi sen iho onkin tuhruinen ja hiukset takkuiset.
Saunatonttu on saunan suojelijahaltija. Kun saunatonttua kohtelee hyvin, tonttu pitää hyvää huolta saunasta. Jos tonttua kohtelee huonosti, se antaa liian kuumat löylyt tai polttaa koko saunan. Saunatontun tehtävänä onkin vahtia kiukaan tasaista palamista ja kylpijöiden käytöstä. Jos saunassa käyttäydytään sopimattomasti tonttu rankaisee vastalla tai hiilikepillä.

Kuvaesitys: Tarja Kröger

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!