Tuohikontti, selässä kannettava tasaleveistä tuohisuikaleista punottu läpällä varustettu kotelo, on vanhaa perua; sillä on vastineensa samojedin kielessä asti. Keski-Suomesta 1500-1600 -luvulla muuttaneet metsäsuomalaiset tekivät kontin tunnetuksi Norjassa ja Ruotsissa. Kontissa kannettiin kotiin marjat, riista ja kalansaaliit ja myös eväät kulkivat kätevästi mukana kontissa. Kontti oli hyvä vaikkakin hieman epämukava kantoväline; sen sileä pinta oli helppo puhdistaa, sisältö pysyi kontin ilmavuuden vuoksi ummehtumattomana eikä kastunut sateella.

Tuohi oli omavaraistalouden aikaan sekä monipuolinen että arvokas materiaali, josta valmistettuja esineitä tarvittiin useilla talouden aloilla. Tuohesta tehtiin esineitä pitkäaikaiseen sekä kertaluonteiseen käyttöön. Tuohen kiskonta-aika oli ennen heinäntekoa ja se tapahtui puukolla tai nylkimellä joko levyinä tai nauhana. Tuohityöt vaativat näppäryyttä ja taitoa. Tuohikontissa kulkivat mukana niin eväät kuin metsän antimet ja saaliit. Kontti saattoi olla kantaessa epämukava, mutta se oli helppo puhdistaa ja se piti sateellakin vettä.


Lähteet:

Naantalin museo http://www.naantali.fi/kulttuuri/nlin_museo/kk_esine/2017_esineet/fi_FI/tammikuu_2017/

Joutsan joutopäivät / Perinneverkko http://www.joutsa.fi/jouto/perinne/kasityot.html


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!