Perinteisiä intiaanien käsityötapoja

Tervetuloa tutustumaan intiaanien käsitöihin.
Tältä sivulta löydät tietoa intiaaneista ja suosituista helmitöistä.

Yleistä intiaaneista

Intiaanien alkuperä on kiinnostanut tutkijoita 1500-luvulta lähtien. Aluksi oltiin varmoja siitä, että intiaanit olivat Nooan poikia, jotka olivat jollakin tavalla päätyneet Amerikkaan. Nykyään pidetään todennäköisimpänä, että intiaanit tulivat kauan sitten Alaskaan Beringinsalmen paikalla ollutta kannasta pitkin. Kun Kolumbus saapui San Salvadorin rannoille, hän luuli tulleensa Itä-Intiaan. Hän alkoi käyttää alkuasukkaista nimitystä "indios" (intialainen). Sana "indios" eli intiaani on harhaanjohtavasta merkityksestään huolimatta vakiintunut kielenkäyttöön.

Intiaanit asuivat laajalla alueella. Pohjois-Amerikan mantereella oli kymmenen kulttuurialuetta, jotka muodostuivat samalla tavoin elävistä intiaaniheimoista. He palvoivat aurinkoa ja pelkäsivät ukkosta. He kunnioittivat asuttamaansa maata ja olivat rohkea kansa. Uudisasukkaiden tullessa valtaamaan heidän maansa, he joutuivat väistymään. Intiaanien vaatetukseen kuuluivat erilaiset päähineet, lannevaatteet, säärykset, sotapaidat, hartiaviitat, mekot ja liivit. Lisäksi he käyttivät kalvosimia, taistelukäsineitä, erilaisia kaulanauhoja ja vannekauluksia. Käsivarsi- ja nilkkarenkaat sekä erilaiset laukut ja pussit olivat myös olennainen osa intiaanien pukeutumista. Yhteinen piirre kaikille edellämainituille oli upea koristelu, joka oli tehty maalaamalla tai kirjomalla.

Jo Kolumbuksen löytäessä Amerikan intiaanit käyttivät helmiä koristeluun. Helmiä tehtiin raakunkuorista, luista, pedonkynsistä, kivistä ja mineraaleista. Tutkimusretkeilijä, jota seurasivat kauppamies, lähetyssaarnaaja ja uudisasukas, huomasi pian, että Euroopasta tuodut lasihelmet olivat erittäin hyvää kauppatavaraa.

Aluksi käytetyt helmet olivat läpimitaltaan noin 3-millisiä, melkein kaksi kertaa niin isoja kuin helmet 1800-luvun puolivälissä. Niitä kutsuttiin ponihelmiksi ja ne olivat muodoltaan epäsäännöllisiä. Yleisimmin käytetyt värit olivat taivaansininen, valkoinen ja musta.

Pienempiä helmiä kutsuttiin siemenhelmiksi. Niitä käytettiin tavallisimmin ommeltaviin helmikoristeisiin. Helmiä oli useita värejä. Intiaanit käyttivät eniten punaisia, oransseja, keltaisia, vaaleansinisiä, tummansinisiä, vihreitä, laventelinsinisiä ja mustia helmiä.

Helmikudonnasta

Intiaanit kirjoivat usein vaatteitaan helmillä ja värjätyillä piikkisian piikeillä. Wampum on nimitys, jota käytettiin kudotuista helmikoruista, helmivöistä ja -nauhoista. Aluksi koruihin tarvittavia helmiä tehtiin simpukoista, luista, pedonkynsistä ja kivistä. Myöhemmin intiaanit vaihtoivat tai ostivat värillisiä lasihelmiä tutkimusretkeilijöiltä, lähetyssaarnaajilta sekä uudisasukkailta, jotka toivat niitä mukanaan Euroopasta.

Intiaanit käyttivät helmiä erityisesti seremoniavaatteiden koristeluun. He koristelivat vaatteitaan ja mokkasiinejaan sekä valmistivat helmistä päänauhoja, vöitä, rannekkeita, käsivarsi- ja nilkkarenkaita, laukkuja, pusseja ja kukkaroita.

Helmikudontatöitä tehtiin erilaisten tapahtumien kunniaksi, ja ne toimivat myös sanomien välittäjinä. Helmistä kudotuista nauhoista saattoi saada rauhoittavaa voimaa, tai niitä saattoi käyttää maksuvälineenä.

Helmikudontatöitä annettiin arvokkaina lahjoina niin ystäville kuin vihamiehillekin. Helmitöiden kuviot ja värit olivat perinteisiä ja heimokohtaisia. Yleisimmin käytetyt värit olivat taivaansininen, valkoinen ja musta, ja kaikille heimoille yhteinen tyyli oli kuvioinniltaan hyvin yksinkertainen; yleisimmin käytetyt aiheet olivat kolmio, tiimalasi, risti ja suorakaide. Helmikudontatekniikalla voidaan nykyisinkin tehdä esimerkiksi kaulakoruja, pääpantoja, rannekoruja sekä vöitä. Suunnittelun lähtökohtana ovat perusmuodot, ornamentiikka sekä erilaiset väriharmoniat.


Helmikudontatyön suunnittelu

Helmikudontamalli on suunniteltava tarkasti, jotta se onnistuisi. Voit suunnitella mallisi värikynillä ruutupaperille tai esimerkiksi piirrosohjelmalla. Suunnittelupohjan ruutujen tulisi olla neliömäisiä, yksi ruutu vastaa valmiissa työssä yhtä helmeä.

Perusmuotoja ovat neliö, kolmio, ympyrä sekä niistä muodostetut ryhmät ja muunnelmat. Voit itse suunnitella haluamasi mallin tai valita jonkin valmiin kuvion.

Aloita helmikudontaharrastuksesi yksinkertaisella kertautuvalla kuviolla, jonka jaksat helposti tehdä loppuun asti.

Päätä, mihin tarkoitukseen työsi tulee (vyö, rannekoru jne.), ja mittaa työlle haluamasi pituus. Mieti myös työn leveys helmien lukumääränä. Esimerkiksi rannenauhan sopiva leveys voisi olla 5 tai 7 helmeä.

Tämä suunnitelma on piirretty piirros-ohjelmalla. Piirrä ensin ruudukko, ja
maalaa sen jälkeen ruudut.
Tämä suunnitelma on piirretty ruutupaperille. Rajaa suunnitelmasi
leveys (1 ruutu = 1 helmi) paksummalla viivalla ja väritä ruudut.

Helmikudontatyön tarvikkeet

Helmikudontatyöhön tarvitset

  • palan tukevaa pahvia
  • kestävää, ohutta lankaa
    esim. karhulankaa tai siimaa, ohutta virkkauslankaa
  • erivärisiä helmiä
    helmien tulee olla keskenään samankokoisia
  • ohuen silmäneulan, joka mahtuu hyvin helmen reiästä
    askartelukaupoista on saatavana pitkiä helmikudontaneuloja
  • viivoittimen
  • suunnittelemasi mallin
  • teippiä

Helmikudontatyön aloittaminen

Aloita kudonta työsi näin

  1. Pingota loimilangat: Kierrä loimilankaa melko kireästi pahvinpalan ympärille (esim. 6 cm x 24 cm suorakaide). Loimilankoja tarvitaan yksi enemmän kuin on helmiä nauhan leveydessä. Tee reunimmaiset loimilangat kaksinkertaisiksi.
  2. Pujota loimen alkuun pahvinsuikale, joka tasaa loimilankojen pingotuksen
  3. Pujoita noin 50 cm:n pituinen lanka neulansilmään ja solmi langanpää vasempaan reunalankaan. Kudo pelkällä langalla kaksi kerrosta. (Joka toisen langan yli, joka toisen langan ali.)
  4. Pujota lankaan mallisi mukaisessa järjestyksessä ensimmäinen helmirivi alhaalta lukien. Aloita vasemmasta ruudusta, yksi valkoinen ruutu tarkoittaa yhtä valkoista helmeä, kaksi punaista ruutua kahta punaista helmeä jne. Helmiä tulee lankaan yhtä monta kuin kuviossasi on ruutuja.
  5. Vie koko helminauha loimen ali oikealle puolelle. Järjestä helmet loimilankojen väleihin, yksi kuhunkin.
  6. Kohota vasemmalla kädelläsi helmiä niin, että reiät nousevat loimilankojen yläpuolelle. Pujota neula uudestaan samojen helmien läpi, nyt loimilankojen yläpuolelta. Neula kulkee siis oikealta vasemmalle. Kiristä lanka ja jatka samalla tavoin. Seuraa malliasi ruutu ruudulta, kerros kerrokselta.
  7. Kun työ on suunnitellun pituinen, siirry kohtaan työn päättäminen.

Langan jatkaminen

Jos kudelankasi alkaa loppua, jätä langanpää työsi vasempaan reunaan. Pujota uusi lanka neulansilmään ja solmi langanpäät yhteen hevosenhäntäsolmulla. Solmu jää siis työn reunaan. Jatka kutomista tavalliseen tapaan.


Helmikudontatyön päätteleminen

Kun työsi on mallin mukainen, päättele langat. Tämä vaihe kannattaa tehdä huolellisesti, jotta korustasi on iloa pitkään.

Tee seuraavasti:

  1. Solmi kudontalanka reunimmaiseen loimilankaan (vasemmassa reunassa). Pujota lanka helmien sisään ja katkaise.
  2. Leikkaa loimilangat poikki pahvin tai kehyksen nurjalta puolelta, noin puolesta välistä. Poista työ pahvista.
  3. Solmi aina kaksi vierekkäistä loimilankaa yhteen.
  4. Letitä hännät tai solmi niihin korulukko. Tipauta solmuihin vielä lopuksi pisara liimaa, jotta ne varmasti pitävät.

Oma Wapmupisi on nyt valmis! Koristele sillä itsesi tai anna lahjaksi ystävällesi.


Kuvia valmiista helmitöistä
 

 
Helmikudonnalla tehty koru  
Ranne- tai kaulanauhoja helmikudonnalla ja helmihapsuilla Helmipujottelulla tehty nauha
   
Laiskanpistoilla tehtyä helmikirjontaa Helmikudonnalla ja -kirjonnalla koristeltu takki
   
Kaulakoruja helmipujottelulla Mallikuvioita intiaanien hemikudontaan ja -kirjontaan

 


Lähteet:
Campbell-Harding, V. 1993. Bead Embroidery
Legay, G. 1996. Intiaaniatlas
Hunt, W. B. 1982. Toinen painos. Intiaanikirja
Karhu, P. 1996. Hyvä sauma
Kero, R. 1986. Intiaanien Amerikka
Nieminen, T. 1982. Kutoen maailman ympäri: Lasten kudontatöitä
Suuri Käsityökerho 7/1991

 
Tekijät:
Pauliina Antila ja Eija Miettinen
Helsingin yliopisto, Käsityönopettajan koulutuslinja 1997


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!