Konekirjonta on monipuolinen kirjontatapa, jossa ompelukoneen erilaisia ompeleita käyttäen ommellaan kuvioita suoraan pohjakankaalle.

kkveli-matti2  kkveli-matti1

Historiaa

Konekirjonnan historia liittyy läheisesti ompelukoneen kehitykseen. 1800-luvun alun vaikeakäyttöisistä ja kömpelöistä ompelukoneista alkoi ompelukoneen kehitys ja kovan kilpailun seurauksena vuosisadan n. 200 ompelukonevalmistajasta 1900- luvulle selvisi vain muutama: tunnetuimpina edelleenkin valmistuksessa olevat Husqvarna ja Singer.

Ompelukonevalmistajat palkkasivat kauniita tyttöjä esittelemään koneita ja mallitöiden tekijöitä, jotka opastivat kursseilla koneiden ostajia. 1800-luvun lopulla jäljennettiin mahdollisimman tarkasti mallina olevia maalauksia, kirjojen kuvia tai postikortteja, joiden aiheina olivat muotokuvat, kasvit, eläimet tai maisemat. Konekirjonta vaati erittäin suurta taitoa. Koneet olivat yksinkertaisia polkukoneita ja kirjontatekniikka oli koneparsintatekniikka. Ompeluun käytettiin nykyisiä konekirjontalankoja ohuempia lankoja. Amerikassa vuonna 1889 tehty taidekirjonta lienee vanhin koneella ommeltu kirjontatyö. Esimerkiksi Afrikassa ja Unkarin pikkukylissä näkee vielä tämän kirjontatekniikan taitajia.

1920-30-luvuilla kotiompelukoneiden sähköistäminen alkoi: etummaisena Singer vuonna 1921 valmistetulla koneella. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin sähköiset ompelukoneet saavuttivat tavallisen kotiompelijan. Vasta 1950-luvun lopulla ompelukoneiden kehitys mahdollisti neulan liikkumisen sivusuuntaan: koneisiin tulivat leveät ompeleet, siksakit ja koristeompeleet. 1980- luvulla kehitettiin elektroniset ompelukoneet ja tietotekniset sovellukset tulivat koneompelijoiden avuksi 1990-luvulla.

Konekirjontamalleihin tuli uutta ajatusta 1930-luvulla, jolloin esimerkiksi englantilainen tekstiilitaiteilija Rebecca Crompton korosti itse suunniteltujen aiheiden käyttöä jäljennettyjen mallien sijaan. Tästä alkoi luovuuden aika konekirjonnassa ja nykyään kirjovien tekstiilitaiteilijoiden työt ovat yhtä arvostettuja kuin nykyajan maalareiden työt ja niitä on nähtävissä taidekokoelmissa museoissa sekä julkisten rakennusten tai yksityiskotien seinillä.

Tietoa materiaaleista

Pohjakangas:
Valitse konekirjonnan pohjamateriaaliksi paksuhko, mahdollisimman napakka ja tasainen kangas. Luonnonkuitukangas esim. puuvilla on helpompi käsitellä kuin tekokuitukangas.

Tukikangas:
Käytä pohjakankaan tukemiseen käyttötarkoitukseen sopivaa materiaalia. Yleisimmin käytetään tavallista silittämällä kiinnitettävää tukikangasta. Markkinoilla on myös erilaisia silittämällä tai kastelemalla häviäviä tukikankaita sekä paperimaisia kuitutukikankaita. Tukikankaana käytettävä kangas voi olla myös pohjakangasta useampana kerroksena tai pohjakankaan alla muuta ohuempaa kangasta esim. vanhaa verhokangasta.

Kirjontalangat:
Ylälanka: Konekirjontalanka tai tavallinen ompelulanka, konekirjontaan sopivat ohuet metallilangat. Paksumpia kirjontalankoja käyttäessäsi tarvitset erikoisneulan. Helmilankaa ja muita paksuja lankoja käyttäessäsi puolaa kirjontalanka alalangaksi, löyhennä puolakotelon langankiristystä tai käytä erikoispuolakoteloa. Tällöin kirjonta täytyy ommella nurjalta puolelta peilikuvana.

Alalanka:
Käytä kestävää ohutta ompelulankaa. Nykyisin on saatavana myös kertakäyttöpuolia eli ns. pikapuolia, jotka soveltuvat kirjonnan alalangaksi.

Erilaisia konekirjontatapoja

Konekirjontatyöhösi voit käyttäen yhtä tai useampaa ommeltyyppiä. Konekirjonnalla voit myös rajata ja täydentää epämääräisiksi ja hahmottomiksi jääneitä kankaanpainannan, huovutuksen, värjäyksen jne. töitä.

Suora ommel

Suora ommel on yksinkertaisimmillaan kevyt ja herkkä viiva. Se voi olla kuvion ääriviiva tai sillä voi täyttää kuvion. Jykevimmillään se on voimakas ja mehevä.

Suora ommel peittää pintaa hitaasti. Mikäli kuviosi on kookas tai et jaksa ommella riittävän pitkään, valitse suoran ompeleen seuraksi muita ompeleita. Suunnittele mallisi sellaiseksi, että voit ommella yhtäjaksoisesti mahdollisimman pitkään. Ompele kuvio hieman huolettomasti niin, että ompeleet mutkittelevat toistensa päälle. Näin vältät tylsän ja liian tarkan kuviopinnan. Ompele rennosti mutta älä sotkuisesti.

Ommellessa saat erilaisen vaikutelman ompelemalla suoraa ommelta lyhyellä tai pitkällä pistonpituudella. Kokeile myös kirjontaa löyhentämällä langankiristystä, jolloin saat sattumanvaraisia silmukoita kirjontapintaa koristamaan. Suoraommelta voit myös tehdä kaksoisneulalla, jolloin saat kuviopinnan täyttymään nopeammin. Pehmeissä ja ohuissa kankaissa kaksoisneulalla ommeltaessa ompeleiden väli kohoaa hieman ja antaa kirjontapinnalle uutta ilmettä.

Kirjontapintaan saat uutta ilmettä myös käyttämällä samaan kuvioon erilaisia materiaaleja ja paksuudeltaan ja laadultaan erilaisia lankoja. Paksuja lankoja käytettäessä kirjontalanka laitetaan alalangaksi, löyhennetään langankiristystä ja kirjonta ommellaan nurjalta puolelta peilikuvana.

kkessi1  kkjonna1

Siksak

Siksak on monipuolinen kirjontaommel yksinään tai muiden ompeleiden tai käsityötekniikoiden täydentäjänä. Siksakilla voit ommella niin geometrisia kuvioita, esittäviä kirjontakuvioita, ääriviivakuvioita kuin viivarytmejäkin.

Kokeile erilaisia piston pituuksia ja leveyksiä, erilaisia ja eri paksuisia lankoja. Siksakilla ja pätkävärjätyllä langalla saat upeita, aaltoilevia viivarytmejä muuttamalla koneen piston pituutta ja leveyttä ompelun aikana.

Suunnittele siksakilla ommeltavat kuviot selkeälinjaisiksi ja jäljennä kankaalle vain päälinjat. Päättele siksakkuvion langanpäät solmimalla nurjalle tai kaventamalla ja lyhentämällä piston pituutta ja leveyttä ompeleen alussa ja lopussa niin, että ommel ei purkaudu.

kkhaamu  kkjaana1

Koneparsinta

Vapaa konekirjontatekniikka, parsinta, on monipuolisin konekirjonnan muoto. Sillä voit tehdä piirrosmaisia hyvinkin tarkkoja muotoja. Ompelu vaatii kuitenkin harjoittelua ja keskittymistä. Tärkeintä on ymmärtää, että ompelija liikuttaessaan kirjontakehykseen kiinnitettyä kangasta määrää koneen ompeleman piston pituuden. Jos heilautat kehystä äkkinäisesti nykivinä liikkeinä, lanka katkeaa. Liikuta ompelukehystä tasaisesti ja rauhallisesti ja pidä koneen nopeus riittävänä.

Tutki aina koneen ohjekirjasta miten ompelukoneesi saadaan koneparsintakuntoon.
Tarkista aina nämä pari seikkaa:

•Säädä ompelukoneesi syöttäjä pois toiminnasta.
•Vaihda koneeseesi koneparsintajalka.
•Pingota kirjontakangas ompelukehykseen.
•Käytä ommellessasi koneen lisälevyä, sillä kirjominen onnistuu paremmin tasaisella alustalla.

kkriina1  kksanni1

Erilaisten ompeleiden yhdistäminen

Useimmiten konekirjontatyö on kuitenkin erilaisten koneompeleiden yhdistelmä.

kkaliisa1  kkmirka1

Konekirjonnan ompeleminen

1. Suunnittele konekirjontakuviosi: Kirjottavan aiheen tulee olla riittävän yksinkertainen ja pelkistetty. Jyrkän kaarevat muodot ovat hankalia hallita. Liian pieneen kuvioon et saa näyttävyyttä ja se on vaikea toteuttaa. Piirustele aluksi useampia kuviovaihtoehtoja. Neuvottele kaverin ja opettajan kanssa, vaihda mielipiteitä ja valitse kirjottavaksi sopiva kuvio. Työstä valitsemaasi kuviota niin, että se on ommeltavissa sillä tekniikalla mitä suunnittelit. Suunnittele kuvio sellaiseksi, että voit ommella mahdollisimman pitkään yhtäjaksoisesti ottamatta työtä pois koneesta. Piirrä kuvio oikeassa koossa paperille tai raporttiisi. Suunnittele ompelujärjestys: mitkä kuvion osat ompelet ensin, mitkä kannattaa ommella viimeisenä. Väritä tai kirjoita suunnitelmaasi ajatuksiasi langoista ja väreistä.

2. Leikkaa tai revi selkeästi suurempi pohjakangas kuin suunnittelit työsi olevan valmiina. Tarvitset kankaaseen viimeistelyvaraa. Ota huomioon myös käytettävissä olevien kirjontakehysten koko.

3. Silitä tai kiinnitä tukikangas pohjakankaaseen.

4. Jäljennä kuvio pohjakankaaseen siihen sopivalla tavalla. Jäljennä vain päälinjat. Pienet yksityiskohdat voit ommella silmämääräisesti valmiiseen kirjontaan.

Erilaisia vaihtoehtoja jäljentämiseen:

  • Piirrä kuvio kankaalle läpi kangasliidulla tai haihtuvalla tussilla.
  • Läpinäkyvyyttä voit parantaa piirtoheittimen valon avulla.
  • Myös ikkunaa vasten piirtämällä saat kuvion paremmin näkymään.
  • Voit piirtää kuvion jäljentämispaperin tai kalkkeeripaperin avulla: Laita kalkkeeripaperi piirroksen ja kankaan väliin ja piirrä kuvion ääriviivat sopivan tylpällä kynällä.
  • Voit myös ommella kuvion suoralla ompeleella kankaalle: piirrä kuvion ääriviivat silkkipaperille, kiinnitä paperi kankaalle nuppineuloilla ja ompele. Revi paperi pois.

5. Pingota pohjakangas ompelukehykseen.

6. Laita ompelukone ompeluvalmiiksi, säädä valitsemasi ommel ja kokeile ompelua tilkulle, että löydät riittävän työskentelyvarmuuden. Varsinkin koneparsinta vaatii harjoittelua. Tallenna harjoitukset raporttiin.

7. Ompele työ suunnitelmasi mukaan. Yleensä langanpäitä ei tarvitse päätellä. Niitä on kuitenkin hyvä leikata välillä pois työstä. Näin saat työsi pysymään siistinä ja ompeleminen onnistuu. Aloita ompeleminen suurista viivoista ja tee yksityiskohdat viimeiseksi. Täytettävissä pinnoissa aluksi kuvioon tehdyt tukiompeleet estävät kankaan kupruilemisen. Varo kuitenkin täytettävissä 
kuvioissa tekemästä liian tiukaksi ja kovaksi ommeltua kirjontaa. Kirjoessasi pidä silmällä, ettei kirjontakangas vedä kupruille.

8. Höyrytä työsi nurjalta puolelta pehmeää alustaa vasten.

9. Viimeistele työsi.


VERKKONÄYTTELY
Konekirjonnan oppilastöiden kuvagalleri »


Tietoa konekirjonnasta ja hyviä vinkkejä löytyy esim. seuraavista kirjoista

  • Käden taidot (Weilin+Göös)
  • Hyvä sauma, tekstiilityön käsikirja (Otava)

© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!