Käsitöiden signeeraus, merkitseminen

Tekstejä Käspaikka.fi:n käsityön opetuksen postituslistalla s-2010 pohdittaessa sitä,
miten käsityön arvostus voisi nousta ansaitsemalleen tasolle.

KÄSITÖIDEN TEKIJÄ ESIIN: SIGNEERAUS, MERKITSEMINEN

"Jos käsityötuote on tekemisen arvoinen,
myös tekijä on sen arvoinen, että hänen nimensä näkyy käsityötuotteessa"
-Outi Sipilä-

Perinteisesti kansankulttuurin ja korkeakulttuurin yksi tyypillinen ero on ollut siinä,
että korkeakulttuurin tuotosten luojat ovat olleet nimettävissä,
kun taas kansankulttuurin tekijät ja ylläpitäjät ovat toimineet nimettöminä.
Edelleen ne käsityöntekijät, joille käsityötuotteiden myynti ei ole ammatti, toimivat yleensä nimettöminä.
Näkymättömiin tosin jäävät usein ammattilaisetkin silloin, jos tuotteen suunnittelija on joku muu kuin tekijä.

Jos harrastelija tekee maalauksen tai savityön, hän yleensä signeeraa työnsä.
Kaulaliinan neuloja tai tyynyn ompelija ei sitä tee, ei ainakaan pääsääntöisesti.
Havahduin tähän omalla kohdallani: joihinkin kirjonta- ja painotöihin, jotka ovat olleet lähinnä kuvallisia tuotoksia,
olen laittanut nimikirjaimeni, mutta esimerkiksi villapaitaan tai lapasiin,
jotka yhtälailla olen itse suunnitellut ja toteuttanut, ei puumerkkiä ole tullut mieleenkään laittaa.

Brändiin liittyy yleensä tuotemerkki tai nimi, joka nostaa tuotteen arvoa.
Pieni askelen käsityön arvostuksen kohottamiseen voisi olla siinä, että ylpeänä laittaisimme tekemiimme
käsityötuotteisiin nimemme, oli sitten kyseessä harmaat villasukat tai puoli seinää peittävä tilkkutyö.
Kun itse käytämme omatekemää pipoa, tiedämme sen arvon.
Sitä todennäköisesti arvostaa myös läheisemme, joka saa sen lahjaksi.
Mutta kun pipo joutuu täysin vieraan käsiin, siitä puuttuu viesti tekijästä ja samalla viesti siitä,
että ainakin tekijä itse on arvostanut työtään niin paljon, että on laittanut tekemäänsä käsityöhön oman merkkinsä.

Mahdollisesti yksi syy siihen, miksi käsityötuotteisiin ei yleensä ole totuttu laittamaan tekijän nimeä
on se, että malli ei ole oma.
Valmiin ohjeen hyödyntäminen ei kuitenkaan vähennä tekijän käsityötaidon arvoa.
Ei kaikki, mitä kirjoitetaankaan, ole aina kirjoittajan omaa ajattelua, mutta sitä vartenhan teksteissä on viittaukset.

Nostaisiko käsityön arvoa, jos tekemissämme käsityötuotteissa myös toisimme esille sen, mistä malli on peräisin.
Siinä vaiheessa, kun tuote siirtyy itseltämme seuraavalle, voisi mukana seurata kortti,
jossa kerrottaisiin mallinkin alkuperästä:
”Perinteistä villasukan ohjetta soveltaen (äidin opit 40 vuoden takaa) ”
”Käspaikan ohjeen mukaan”,
”Käsityömessujen inspiroimana”,
”Novitan ohjeesta sinun värejäsi ajatellen”
tai oman idean syntyyn liittyvä viittaus
”Takkatulen innoittamana” tai ”Palelevia käsiäsi säälien”.

Tänään aloitin omalta kohdaltani käsityön brändäämisen.
Käsistäni ei lähde enää yhtään käsityötä – ei edes omaan tai perheenjäsenten käyttöön - jossa ei olisi nimikirjaimiani.
1900-luvun alkupuolella tavattiin sanoa, että jos joku käsityötuote on sen arvoinen,
että se kannattaa valmistaa, se kannattaa tehdä myös hyvin.
Tämän voisi kääntää Käspaikassa käytyyn käsityön arvo- ja brändi-keskusteluun niin,
että jos käsityötuote on tekemisen arvoinen, myös tekijä on sen arvoinen,
että hänen nimensä näkyy käsityötuotteessa.

-Outi Sipilä-

Ajatuksia Outin virittämästä keskustelusta:

Niin loistava vastaus ja pohdinta brändäykseen, että olenpa ihan sanaton.
Tästä päivästä alkaen nimikoin myös omat käsityötuotokseni.
Oli ne sitten valmiista ohjeesta tai itse suunnitellut.
Ja jos me kaikki ryhdymme toimimaan näin,
millainen tilanne mahtaa olla arvostuksen suhteen vuoden tai kahden päästä. ; )
-Pia Kortelainen-

... koulussa tulen jatkossa laitattamaan "nimilaput", jotka pysyvät työssä :)
-Hely Perunka-

Hieno idea tämä käsitöiden signeeraaminen!
Sitä kannattaa kehitellä ja ja ruveta käyttämään.
-Iija Pietikäinen-
Professor Emerita, Dr, CText, FTI

Käsityötuotteiden signeeraus ansaitsee todella toteutua!
Tuleepa mieleen miten Käspaikan, entiseltä nimeltään Käsityön Tietoboxin alkuvuosina (1996-)
enemmistö julkaisseista opettajista (=meistä) ei halunnut nimeään julki!
Onneksi nyt jo usean vuoden ajan asia on ollut toisin:
Käspaikassa kaikkien tekijöiden nimet näkyvät!
Opettajista ja opiskelijoista saisi enemmänkin näkyä mm. juuri Käspaikassa ja
tietenkin julkisuudessa muutenkin.
Tarinat tuotteista, henkilöt osaamisen takana ovat ehdottoman kiinnostavia ja
antavat elämän asioille!
Miksi emme esittelisi osaamistanne, käsityötä ja muutakin toimintaa julkisemmin?

Ehdotus:
Mitä sanotte, jos me yhdessä teetämme signeerauslappuja,
joihin saisi tekijänimen lisäksi myös materiaali- ja hoitotietoja?
Ja jos kyseessä olisi lapsen vaatteeseen yms. kiinnitettävä lappu,
siihen saisi vielä omistajankin nimen!
-Pirjo Sinervo-

Kannatan lämpimästi nimilappuja, mutta harkiten valmiista mallista toteutettuihin töihin.
Minulle tuli vastaan yllätys ruotsalaisilla messuilla: kovin tutun näköinen pöytäliina.
Eihän siinä sinänsä mitään, liina ohjeineen on julkaistu kudonnan kirjassa.
Mutta se oikeudentuntoa riipova asia oli, että liinaan oli kiinnitetty lappu design jne,
muttei minkäänlaista tietoa todellisesta alkuperästä.
Toteutus oli niin yks yhteen vähän epätavallisemmasta sidoksesta lankoineen ja suhteineen,
että kyseessä ei voinut olla sattuma.
-Anna Alaranta-

Yhteinen merkkilappu on hyvä ajatus!
-Hely Perunka-

... ehdotuksesi mukaisia lappusia on ollut markkinoilla.
Lappuset olivat n. 3 cm x 5 cm tarrakiinnitteisiä (tarra tosin ei pidä kunnolla,
joten minä ainakin ompelutin ne kiinni),
niissä oli viivat nimeä ja materiaalitietoja varten ja
lisäksi perushoito-ohjemerkit ilman esim. pesulämpötilaa tai silitysraudan pisteitä.
Spriiliukoinen tussi ja tekstiilitussi ottivat niihin hyvin kiinni.
Oppilaatkin tykkäsivät laittaa niitä itse tehtyihin vaatteisiinsa.
Nyt kun ko. lappuja ei enää ole saatavilla, olen korvannut lapun toisella tuotteella:
silittämällä kiinnittyvällä nauhalla, johon olemme piirtäneet hoito-ohjeet.
Nauhoista olen kyllä joutunut jättämään nimet pois, kun ei ne millään mahdu niihin.
Kannatan lämpimästi ajatusta yhtenäisestä hoito-ohjelappusesta.
Toivottavasti sen hintakin muodostuu sellaiseksi, että kouluissa voidaan kaikki tuotteet signeerata.
-Hannele Niinimäki-

Olenkin miettinyt, että haluaisin tehdä/teettää lappusia, jossa näkyisi se, että tuote on todellakin tehty käsin.
Myytävänä on jo nyt valmista nauhaa, jossa lukee homemade.
Valmiissa nauhassa ei tietystikään näy tekijän nimeä.
Innostuin heti ideastasi teettää yhteisiä signeerauslappusia, ja raapustelin nopeasti jonkin näköisiä suunnitelmiakin. :)
Lappusten lisäksi voisi teettää myös nauhaa, jonka saa kiinnitettyä käsityötuotteeseen vaikka päällipuolelle koristamaan työtä.
Näin myös muut tietäisivät, että tuote on käsintehty!
-Sanna Penttilä-

Hienoa ajattelua ja istuu juuri siihen, mihin me olemme fokusoimassa syyspäivät Tampereella 2011
eli iloiseen ja ylpeään näkymiseen.
Miten olisi "Ylpeänä Esittelee" eli proudly presents? (Näin minä usein otsikoin oppilastyönäyttelyn.)
-Tiina Tiitinen-

Ohessa yksi konkreettinen kuvaesimerkki mainioon signeeraus-keskusteluun.
Kuvan sukkien signeeraaja on opiskelija Tiina Valkola, joka on johdonmukaisesti käyttänyt signeerausta käsitöissään.
Tiina kertoo tilanneensa omat nimikointinauhat ruotsalaisesta nettikaupasta,
jossa pystyy helposti itse suunnittelemaan omannäköisen nauhan.
Lahjoiksi meneviin käsitöihin hän lisää usein myös hoito-ohjeet ja nauhalla kiinnitetyn lappusen joka valottaa tuotteen "tarinaa".
-Tarja Kröger-

Merkitsemisnauhojen valmistajia
https://labelsandribbon.se/ »
nimilaput.fi »

Tämä käsityötuotteen signeeraus-aloite ja keskustelu on ihan verraton asia.
Sain kimmokkeen palata erääseen mainioon kokosivun ilmoitukseen,
jossa pipopäinen nainen toimii katseenvangitsijana.
Päätin tarkistaa mainitaanko mainoksessa pipon tekijän nimeä.
Mainostajasta, joka on Helsingin yliopisto, luetellaan neljä tahoa ja nimeä, mainostoimistosta viisi tekijää sekä valokuvaaja.
Myssyn kutoja jää arvoitukseksi.
Voihan olla, että joku tiimin jäsenistä on pystynyt tuon (mietintä)myssyn kutomaan, mutta aika todennäköiseltä tuntuu,
että se on tilattu joltakin tiimin ulkopuoliselta, sitten kun idea on keksitty.
Joka tapauksessa tuntuisi luontevalta, että kutoja mainittaisiin erikseen.
Tietääkö joku käspaikkalainen mahdollisesti asiasta jotain?
Voittanut ilmoitus "Älyllistä elämää" julkaistiin 17.9.2010 Helsingin Sanomissa ja
nyt palkittuna HS:ssa torstaina 9.12. osa D sivu 4.
Lisätietoja: mtl.fi » medianetti »

Vetoomus:
Tallennetaan olemassa olevat signeeraukset/nimikoinnit ainakin kuvina, jolleivät tilat riitä vanhojen,
käytöstä poistuneiden tekstiilien tai kirstujen säilyttämiseen.
Sieltähän saisi perspektiiviä ja ehkä ideoitakin suvun/perheen uusien logojen suunnitteluun.
Oppilastöiden signeerauksesta saa aiheen vaikka kotitehtävään,
jossa vanhemmilta tai isovanhemmilta kysellään nimikointiasioista ja nimikoiduista esineistä.

Signeerauslapuille löytyy varmasti monenlaista muutakin käyttöä.
Minulla on kaapissa paitsi omia myös sukulaisten ja tutttavien tekstiiliaarteita,
jotka kiinni ommelluin tunnistetiedoin varustettuna saavat varmasti arvostusta ja
huolehtimista perillisten taholta paremmin kuin nimettöminä "äidin kaapista löytyneinä" liinoina,
joista aikanaan lapuille kirjoitetut tiedot ovat sekaisin tai kadonneet...
-Merja Saarinen-

Valkeakoski-opiston opiskelijat ovat nimikoineet niin pienet kuin isommatkin työnsä jo 80-luvulta lähtien.
Opetin silloin kansallispukujen ompelua, ja minua kiinnosti käsitöiden,
erityisesti tekijöiden arvostus ja tiedon siirto sukupolvelta toiselle.
Kannustin opiskelijoita muissakin ryhmissä töiden nimikointtiin ja siitä tuli hyvä käytäntö.
Nyt eri kursseilla opiskelijat kysyvät toisiltaan, missä on nimikointi ja teoksen tai työn nimi.
Lisäksi Kokeilevan käsityön kursseilla opiskelijat ovat suunnitelleet ja tehneet oman logon,
mitkä on sitten valotettu eri kokoisina kankaanpainoseuloille.
Logoilla on painettu rytmikästä pintaa tai yksittäisiä kuvia, mitkä on voinut kiinnittää omiin teoksiin ja tuotteisiin.
Logoja suunnitellessa opiskelijat tutustuivat niin suomalaiseen kuin oman suvun käsityöperinteeseen ja
myös muiden maiden ornamentiikkaan.
Nimikoinnin lisäksi logoja on käytetty esim. kirjonnan ja tilkkutöiden pohjana, neuleissa ja virkkauksissa.
Mahdollisuudet on rajattomat.
-Maarit Humalajärvi-
tekstiilityön opettaja
Valkeakoski-opisto