Moniväriset neuleet / Neulonnan perusteet

Monivärisiä neuleita voi toteuttaa monella tavalla. Tässä esitellään nämä tavat:

• Kirjoneule
• Erilliset kuviot
• Värialueneule eli intarsianeule
• Väriraidat ja -ruudut
• Vapaamuotoiset kuviot – intarsianeuleen ja kirjoneuleen yhdistelmä

Kirjoneule

Kirjoneule on sileää neuletta, joka kuvioidaan kahdella tai usealla erivärisellä langalla. Perustapauksessa käytetään yhtä paksuja lankoja, joissa kaikissa on samanlainen kierre. Mieluimmin käytetään täsmälleen samaa lankaa. Näin neulominen on helpointa ja pinta mahdollisimman tasaista. Halutun väriyhdistelmän vuoksi voi useinkin joutua yhdistämään erimerkkisiä lankoja. Tärkeintä kokonaisuuden kannalta kuitenkin on se, että langat eivät ole niin erilaisia, että kappaleen muoto kärsii.

Kirjoneuletta on helpointa neuloa suljettuna neuleena. Silloin kaikki kerrokset voidaan neuloa oikealta puolelta. Kirjolangan kuljettaminen nurjalla kerroksella on hitaampaa mutta ei mahdotonta.

Neule voi olla kauttaaltaan kirjopintainen tai siihen voi suunnitella kirjoraitoja. Neuleen kireys täytyy kuitenkin pitää samanlaisena yksivärisen ja kirjoraidan kohdalla.

Mitä pienempi mallikerta on, sitä helpompaa neulominen on. Jos väri vaihtuu 1–3 silmukan välein, kahta lankaa voi pitää yhtä aikaa sormella ja neuloa kumpaakin vuorollaan. Leveissä mallikerroissa toinen lanka täytyy pudottaa sormelta toista neulottaessa ja ottaa taas sormelle värin vaihtuessa.

Yksinkertaisimmissa kirjoneuleissa on pohjavärin lisäksi vain yksi kirjoväri. Vaihtelumahdollisuudet lisääntyvät pienissäkin mallikerroissa ja neuleesta tulee elävää, kun käytetään eri värejä peräkkäisillä kerroksilla. Sekä neulomisen että tasaisen lopputuloksen kannalta samalla kerroksella on kuitenkin edullisinta käyttää vain kahta väriä. Tämä saattaa tuntua ikävältä rajoitukselta mallien suunnittelun suhteen, mutta keskittyminen tähän kohtaan suunnittelussa tuottaa todennäköisesti sujuvan neulomisvaiheen eikä myönnytys yksinkertaisuudelle näy välttämättä lopputuloksessa ollenkaan tylsänä ja liian yksinkertaisena. Kansanomaisille neuleille, kuten Korsnäsin neuleelle, on usein tyypillistä tämä sujuvan neulomisen ideaali. Hyvinkin värikylläisissä neuleissa on tarkkaan katsottuna vain kahta väriä yhdellä kerroksella.

Yhden silmukan täplät on neulottava tasaisen löyhästi. Kiristyvä lankajuoksu vetää koko täplän näkymättömiin.

Jos täplistä halutaan vähän suurempia, ne voi nostaa seuraavalla kerroksella neulomatta. Silloin täplä venyy kahden kerroksen korkuiseksi. Kirjolangan on oltava kyllin löyhällä, jotta silmukka todella venyisi.

Värinvaihtokohtaan saa lisää elävyyttä, kun värinvaihtokohdassa on nurja kerros, joka on helpointa neuloa työn nurjalla puolella oikein.

Jos suurehkoihin kuvioihin tulee pitkiä lankajuoksuja, voi väleihin sijoittaa pieniä sitovia kuvioita. Mikäli välikuvio ei sovi malliin, täytyy neulomaton lanka sitoa neuleeseen kietomalla se löyhästi ristiin neulottavan langan kanssa kesken kuvion noin viiden silmukan välein. Suurissa kuvioissa on aina vaarana, että nurjan puolen lankajuoksut kiristyvät. Hyvän kirjoneuleen nurjalla puolella lankajuoksut ovat lyhyitä ja tasaisia.

Kirjoneule on helpointa suunnitella pieniruutuiselle paperille, missä ruudun koko on mahdollisimman lähellä neuleen silmukkakokoa. Neulottuna kuviosta ei tule aivan samannäköinen, koska se supistuu pystysuunnassa. Samalle matkalle sopii useampia kerroksia kuin silmukoita. Jos skannaa tasaruutuisen paperin sähköiseen muotoon, sitä voi venyttää ja supistaa vastaamaan omaa neuletiheyttä sekä kerroksen että silmukkaketjun suunnassa.
Vielä realistisemman suunnittelupohjan saa, kun kopioi sileää neulepintaa skannerilla tai kopiokoneella. Paperitulostetta voi sitten värittää silmukka silmukalta puuväreillä. Tummien neulepintojen kopioiminen tähän tarkoitukseen ei aina onnistu edes tummuutta säätämällä.

Jos yhteen suureen mallikertaan sisältyy paljon pieniä kuvioita ja ne ovat vielä lomittain – siis ei kerrosten eikä silmukkaketjujen suunnassa selvästi erotettavissa, näyttää siltä, ettei mallikerralla ole alkua eikä loppua. Tällainen mallikerta vaatii paljon keskittymistä alussa, mutta sen jälkeen työ tekijäänsä neuvoo. Tämän tyyppinen kirjoneule sopiikin paremmin konekuin käsinneulontaan.

Erilliset kuviot

Erilliset kuviot, jotka eivät liity kautta koko neuleen kulkevaan kirjopintaan, ommellaan jälkeenpäin valmiiseen neuleeseen.
Kuviosta saattaa tulla jäykkä ja tukkoisen näköinen neuleen langalla ommeltuna. Useimmiten vähän ohuempi lanka tai neuleen lanka halkaistuna sopii paremmin.

Vaakasuora raita ommellaan jäljentämällä silmukoita yhtä kerrosta pitkin. Väripintaa ommellaan jäljentämällä päällekkäisiä kerroksia edestakaisin.

Silmukkaketjun suuntainen raita ommellaan ketjupistoin. Ketjun silmukat tulevat oikeaan suuntaan, jos työtä pidetään ommellessa ylösalaisin.

Pystyraitoja voi tehdä myös virkkaamalla. Virkkuukoukku työnnetään joko jokaiseen tai joka toiseen silmukkaan ja raita virkataan niin, että se joustaa kuten muukin neule. (Ks. myöhemmin kohta Väriraidat ja -ruudut.)

Värialueneule eli intarsianeule

Erivärisiä pintoja voi neuloa vierekkäin vain tasona. Jos värin vaihtumiskohta on koko neuleen korkeudelta pystysuora, on syytä miettiä, onko helpompaa neuloa pinnat erikseen ja ommella kappaleet yhteen näkymättömällä vuoropistosaumalla vai vaihtaa väriä neulottaessa.
Lankojen sitominen värin vaihtumiskohdassa tehdään samalla tavalla kuin vinossa värin vaihdossa.

Väriraidat ja -ruudut

Poikkiraidat ovat yksinkertaisin tapa kuvioida sileää neuletta. Kun suunnittelee tasoneuleessa väriraitojen kerrosmäärän parilliseksi, kullakin värillä voi jatkaa samasta reunasta, mihin lanka jäi. Näin säästyy useiden langanpäiden päättelyltä.

Kirjoneuletta muistuttavat väriraidat

Kun väriraidasta nostetaan silmukoita neulomatta, saadaan kirjoneuletta muistuttavaa pintaa. Jos sama silmukka nostetaan neulomatta kahdella peräkkäisellä kerroksella, se venyy enemmän ja erottuu paremmin kuin vain kerran neulomatta nostettu silmukka.

Värejä sopivasti vaihtamalla ja samassa pystylinjassa neulomatta nostaen saadaan aikaan myös pientä ruudutusta.

Neulomatta nostaminen sopii parhaiten joustaviin lankoihin. Tällaiset väriraidat onnistuvat kuitenkin hyvin myös joustamattomissa materiaaleissa, kuten puuvillalangassa, jos neuloja osaa säädellä käsialaansa eikä varsinkaan neulo liian tiukkaa.

Vapaamuotoiset kuviot – intarsianeuleen ja kirjoneuleen yhdistelmä

Vapaamuotoisissa kuvioissa voi yhdistellä intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Nämä neuleet onnistuvat vain tasona kuten intarsianeulekin, koska saman värialueen lanka täytyy saada seuraavalla kerroksella mukaan neulottavaksi samalta puolelta kuviota, kuin minne se jäi edellisellä kerroksella.

Jokaisen kuvion kutakin väriä varten tarvitaan erillinen kerä tai pätkä lankaa. Suuren pinnan ensimmäisiä kuvioita neulottaessa on syytä mitata, paljonko lankaa kuhunkin kohtaan tarvitaan.

Kun kuviolangat leikkaa valmiiksi sopivan mittaisiksi pätkiksi, ei tarvitse käsitellä useita suuria keriä ja lankojen risteily oikeissa kohdissa käy helposti.

Jos lankojen päät pujottaa neulalla nurjalle puolelle sopivan väriseen kohtaan, neule on siistin näköinen sekä oikealta että nurjalta puolelta, mutta työ vie paljon aikaa.

Kaffe Fassett (1985; 1988), joka teki tämän tyyppiset neuleet suosituiksi 1980-luvulla, suosittelee langanpäiden neulomista kiinni neuleeseen. Tämä on nopeampi ja suurpiirteisempi tapa kuin neulalla päättely. Eriväriseen kohtaan neulottuna langat kuitenkin kuultavat silmukoiden lomasta oikealle puolelle varsinkin löyhällä käsialalla neulotussa tuotteessa, ja vaaleassa kohdassa ne näkyvät auttamattomasti, kuten kaikki muukin poikkeava.

Ritva Koskennurmi Sivonen

Julkaisu alkuperäisenä, PDF-muodossa

Moniväriset neuleet Punomossa