Rapapalli - punottu tuohipallo
Rapapalli-pallot sopivat myös korvakoruiksi ja niitä voi pujottaa kaula- tai rannekoruksi.
Joulukuusenkin voisi koristella tuohipalloilla...
Rapapalli on tuohesta punottu pallo. Se on hauskasti nimetty perinnekäsityö.
Tuohipalloja on käytetty soittimena ja helistimenä, leikeissä pallona sekä kivillä täytettyinä kalaverkkojen painoina.
Rapapallin voi täyttää myös esim. herneillä tai helmillä. Tuohen sointi on mukavan rauhallisen pehmeä.
Rapapalli sopiikin hyvin ihan ensimmäiseksi rytmisoittimeksi ensi soittimeksi pienelle lapselle.
MATERIAALI
2 kpl tuohinauhaa, pituus = 30 x leveys
Tuohen sijasta pallon voi tehdä muustakin jäykästä ja tarkoitukseen sopivasta materiaalista (nahka, lastu, kartonki...).
1. Taita tuohinauhat keskeltä siten, että tuohen sisäpuoli on päälläpäin, vaiheet A) ja B).
2. Aseta nauhat päällekkäin W-muotoon.
3. Pujota äärimmäisenä oikealla oleva nauha viereisen nauhan alta vasemmalle.
4. pujota äärimmäisenä vasemmalla oleva nauha viereisen nauhan yli ja edellisessä vaiheessa pujotetun nauhan alta.
5. Toista 3. ja 4. vaiheita vielä kaksi kertaa.
6. Pujota äärimmäisellä oikealla oleva nauha oikean aloituskulman läpi.
7. Vie toinen oikealla oleva nauha saman kulman yli ja pujota seuraavan nauhan alta.
8. Pujota toinen nauha vasemmalta vasemman aloituskulman läpi.
9. Vie äärimmäisenä vasemmalla oleva nauha saman kulman yli ja seuraavan nauhan alta.
10. Kun nauhat on päätetty vaiheissa 6. - 9. esitetyllä tavalla, kiristä pallo oikeaan muotoonsa.
11. Pujota lopuksi nauhojen loppupäät uudelleen ensimmäisien kerroksien mukaisesti niin, että pallosta tulee kauttaaltaan kaksinkertainen.
12. Katkaise nauhojen päät ja rapapalli on valmis.
Jos rapapallista tulee soitin tai helistin, laita sen sisään helmiä tms. ennen kuin kiristät pallon lopulliseen muotoonsa.
Liisa Mäkelän vihjeitä tuohen käsittelyyn:
- tuohi on luonnostaan kosteaa ja taipuisaa ellei sitä ole ole vuosikausia säilytetty
- ensin kannattaa punoa sellaisenaan ja toista kerrosta punoessa on hyvä vetäistä kostealla palasaippualla molemmin puolin nauhaa
- tuohet tulisi säilyttää ilmavasti, sillä kiskomisen jälkeen liian tiiviisti pakatut tuohet saattavat homehtua - vanhanajan hirsiaitta on ihanteellisin säilytyspaikka
- levytuohet pinotaan päällekkäin, joka toinen toisinpäin ja oiotaan, pinon päälle kannattaa laittaa paino käpertymisen estämiseksi
- toinen tapa säilyttää levytuohta on kiertää se rullalle, valkoinen pinta ulospäin
TÄRKEÄ ASIA:
Tuohta ei saa ottaa mistään ilman maanomistajan lupaa!
Linkit:
tuohimuori.kuvat.fi
luontoyrittaja.net
Alkuperäisen ohjeen antaja Liisa Mäkelä: "Ohje on julkaistu Hämeen Sanomissa joskus kauan sitten Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopiston II kurssin toimesta."