Pellavaliina. Tampellan damasti 1859 - 1977
Kirjoittajat: Päivi Fernström ja Irja Satri
264 s.
Maahenki 2018

Päivi Fernström ja Irja Satri ovat kirjoittaneet upean kirjan pellavadamastin ystäville. Pellavaliina on samalla uraauurtava kulttuuriteko aiemmin niukan suomalaisen damastitutkimuksen kentällä. Fernström Dora Jungistä väitellyt käsityötieteen yliopistonlehtori ja Satri damastien tutkija ja keräilijä.

Tunnetko, tiedätkö mitä ovat damastit? Kirjoittajat määrittelevät ne pääasiassa valkoisiksi, kuvioiduiksi ja tasomaisiksi tekstiileiksi, jotka ovat pysyneet lähes muuttumattomina vuosisatojen ajan.

Heidän tavoitteensa on ollut kunnianhimoinen: etsiä kaikki Tampellan damastipöytäliinamallit tehtaan toiminnan vuosilta 1859–1977 ja määrittää niiden syntyhistoria ja tuotannollinen elinkaari. Kirjassa on lisäksi mukana muutama damastipyyheliina ja 1940-luvulla sisustustekstiileiksi kudottuja paperidamasteja.

Pellavadamasteista on tullut perintökalleuksia, jotka jatkavat elämäänsä uusien sukupolvien kodeissa. Huolella suunniteltu ja laadukkaasta materiaalista hyvin kudottu tekstiili kestää aikaa.

Tampellan yli 150 vuotta vanhoja damastimalleja on aikoinaan suunniteltu rauhassa. On mietitty, muunneltu ja lopuksi valmistettu liinamallia kudontakuntoon kuukausien ajan.

Kirjoittajat toteavat, että tämä tutkimusprojekti on ollut heillekin kiireisen maailman ja ajan vastakohta.  

Kata damastiliina kynttilänvaloon

Pellavasta kudottu damasti on aina ollut arvotekstiili. Etenkin valkoiset damastiliinat tuovat juhlan tuntua ja kohottavat tunnelmaa. Damastin tunnistaa tekstiilin pinnasta esiin tulevista kuvioista, joissa himmeä ja kiiltävä ”liikehtivät” valon heijastuksessa. Heijastus on sitä näyttävämpi, mitä sileämpi ja kiiltävämpi kankaan pellavapinta on.

Hennosti lepattavassa kynttilänvalossa kuviointi pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Kun Syyrian Damaskoksesta nimensä saaneelle damastille aikanaan etsittiin kuvaavaa suomalaista vastinetta, päädyttiin puhumaan hohtokuvioisista liinoista.

Joku saattaa kysyä, kuka käyttää pöytäliinoja enää nykyisin. Itse veikkaan, että käyttäjien määrä on kasvussa.

Peruna, Ohdake, Pihlaja, Koivunlehtiä, Männynhavuja

Suomalaisten damastiliinojen kuvioinnit poikkesivat eurooppalaisista hedelmäkoreista, laakeriköynnöksistä, tulppaaneista ja ranskanliljoista. Myös Tampellan damasteissa on luontoaiheita, mutta kotoiseen tapaan kuvioaiheet otettiin pihakasveista, pihan puista ja puutarhoista ja jopa rikkaruohoista. Kirjan kannessa on osuvasti kuva Siri Brunoun mallista 234 Voikukka. Tampellan liinoissa näkyy toki ruusujakin, eivätkä geometriset kuviomuodotkaan olleet vieraita.

Damastit olivat nykyajan mittapuun mukaan tuotannossa ikuisuuksia. Sata ensimmäistä vuotta Tampella mainosti samoja malleja uutuutena monien vuosien ajan, ja kuluttajien tuli ostaa sitä mitä kaupattiin.

Kuvitettua luetteloa Tampellan damasteista on mielenkiintoista selata. Mallien runsaus yllättää. Esimerkiksi vuonna 1911 luetteloitiin erilaisia damastien malleja jo yli 80.   

Kirjassa on kattava luettelo, jokka tiedot kaikista Tampellan pellavaliinoista 120 vuoden ajalta. Kuvannut LA.

Kirja esittelee damastien suunnittelijat Louis Sparresta ja Greta Skogster-Lehtisestä Marjatta Metsovaaraan ja Ritva Puotilaan. Suuri osa Tampellan pellavatuotannon kunniasta kuuluu kuitenkin taiteilija Dora Jungille (1906–1980), joka suunnitteli Tampellalle 1930-luvulta alkaen. Jungin huippudesignin kausi alkoi 1950-luvun puolivälissä. Hän toi mallistoon kala-aiheet, linnut ja perhoset sekä värit, rohdinlangan ja graafiset kuviot.

Nimekkäiden suunnittelijoiden tekstiilit ovat osa Suomen kulttuurihistoriaa ja pellavaliinat kauniita ja ajattomia. Ajatonta on myös Tampellan tuotanto. Sama mallisto pysyi tehtaan tuotannossa ongelmitta usein yli 30, jopa 100 vuotta. Esimerkiksi Siri Brunoun 219 Iris säilyi tuotannossa 74 vuotta.

Tampellan kattauskuva, jossa Siri Brunoun suunnittelema Iris (1901 - 1974). Vapriikin kuva-arkisto. Kuva kirjassa s. 99, kuvannut LA:

Sama damastikipinä, joka sai tekijät tarttumaan tähän aiheeseen, saa lukijankin syttymään. Uskon, että minun ohellani moni muukin lukija nousi kirjan äärestä ja alkoi etsiä omien pöytäliinojensa joukosta Tampellan tuotantoa. Niin innostava kirja on.

Kaapistani löytyi kaksi Tampellan damastia. Vanhempi niistä on kodin peruja, puolipellavainen ja neliönmuotoinen pöytäliina Humalaköynnös. Suuren Sata ruusua -pöytäliinan taas ostin nettikirppikseltä pari vuotta sitten. Ne näkyvät tämän artikkelin pääkuvassa. 

Pellavaliina voitti ansioillaan Vuoden museojulkaisu -palkinnon vuonna 2020. Osa kirjan ansioista kuuluu ihastuttavalle taitolle, joka on Tiina Ripatin taattua käsialaa. Kannen hohtavasti kiiltävä kansikuva on kuin damastia. Nimiön hopeakirjaimet ja kellanvihreä kangasselkämys viimeistelevät visuaalisen nautinnon. Kirja on helppo ottaa käteen ja sen seurassa viihtyy.

Kirja täyttää Tampellan damastien historiasta kiinnostuneiden odotukset. Se toimii huolto- ja säilytysohjeineen myös mainiona käsikirjana damastiliinojen käyttäjille.   

© 2021 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!