Pikamuoti

Kirjoittaja Julia Simonen, 2022. JYU opettajankoulutus.

Tämän linkin takaa löydät tiivistetyn esityksen aiheesta

Mitä on pikamuoti?

Pikamuodille on useita eri määritelmiä. Kuitenkin monissa määritelmissä korostuu tuotteiden halvat
hinnat sekä niiden nopea tuottaminen, mallistojen vaihtuminen usein sekä tuotteiden huonolaatuisuus ja tavaran nopea kierto (Haapanen, 2021). Pikamuodin historia alkaa maailmansotien jälkeisestä ajasta. Toisen maailmansodan jälkeen vaateteollisuus kehittyi teknologisesti, minkä myötä
vaatteiden hinnat laskivat (Lehtovaara, 2019). 1940–1950-luvuilla nylonsukkahousut olivat olleet
ihmisten suosiossa, ja ne oli todettu hyvin kestäviksi. Niistä kuitenkin alettiin valmistamaan huonolaatuisempia versioita, jotta niitä saataisiin myytyä enemmän. (Rapin, 2020.) 1960–70-luvuilla talous kasvoi maailmanlaajuisesti pikkuhiljaa, hyvinvointivaltio alkoi kehittymään, nuorisokulttuurit
syntyivät ja mainonta lisääntyi. Tämän myötä kulutus kasvoi. (Lehtovaara, 2019.) Pikamuoti kehittyi pikkuhiljaa osaksi maailmanlaajuista kulutus- ja muotikulttuuria, ja tällä hetkellä vaatteet ovatkin halvempia kuin koskaan ja niitä tuotetaan ja kulutetaan ennennäkemättömän paljon. Vuosivertailussa havaittiin, että suomalaiset ostavat enemmän tuotteita, mutta käyttävät tuotteiden ostamiseen vähemmän rahaa (Yle, 2019). Mikä selittää niin suurta pikamuodin kuluttamista?

Yksilön tasolla pikamuodin kuluttamista selittää vaatteiden halvat hinnat, ostamisen helppous, vaatekauppojen ja nettikauppojen runsaiden valikoimien luoma houkuttelevuus sekä sosiaalinen identiteetti (Loponen, Järvenpää & Salovaara, 2021). Annamari Vänskä toteaa Yle Kioskin videolla, että
vaatteiden ollessa halpoja ihminen tekee helposti heräteostoksia, ja se johtaa siihen, että ihmisellä ei
synny tunnesidettä vaatteeseen. Näin vaate heitetään pois ja toivotaan, että uusi vaate synnyttää sen
tunteen, mitä edellinen vaate ei synnyttänyt. Pikamuotiin liittyvät ongelmat ovat melko kaukana ihmisestä. Ja vaikka ongelmat olisivatkin yksilöllä tiedossa, niin valitettavasti suomalaisilla vaatteiden
ostossa tärkein tekijä on hinta (Niinistö, 2019). Ihminen haluaa kuulua joukkoon ja ilmaista trendin
mukaisilla vaatteillaan yhteisöllisyyttä. Tämä liittyy vahvasti myös yhteisön tason syihin.

Yhteisön tasolla pikamuodin kuluttamista selittää vahva halu kuulua yhteisöön. Vaatteiden ja pukeutumisen avulla voidaan vaikuttaa siihen, minkälaisen käsityksen muut muodostavat itsestä ja sitä
kautta se voi vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin (Rapin, 2020). Tietyn ryhmän jäsenyyden säilyminen
voikin vaatia yksilöltä sitä, että hän seuraa vaihtuvia trendejä. Kuulostaa hurjalta, että vaatteilla ja
omalla pukeutumisella voi olla niin suuri merkitys sosiaalisen ulottuvuuden kannalta. Ehkä elämmekin sellaisen kulttuurin keskellä, jossa on olennaista pukeutuminen ja trendissä pysyminen.
Yhteiskunnan tasolla yhtenä pikamuodin selittävänä tekijänä voidaankin nähdä valloilla olevan
kulttuurin. Nykyinen sukupolvi on tottunut siihen, että vaatteet ovat halpoja ja vasta viime aikoina
on alettu enemmän puhumaan ja kiinnittämään huomiota halpoihin vaatteisiin liittyviin ongelmiin.
Yhteiskunnassamme on hyväksyttävää ja ehkä jopa toivottavaakin, että käydään jatkuvasti shoppailemassa ja ostetaan meneillään olevan trendin mukaisia vaatteita. Myös lainsäädäntö tukee yhteiskunnan tasolla pikamuodin kuluttamista. Suomessa ei ole olemassa tarkkoja lakeja siihen, kuinka
paljon saa ostaa vaatteita tai kuinka tarkat laatuvaatimukset vaatteella on koko sen tuotantoprosessin
aikana. Jatkuvasti myös avataan uusia ostoskeskuksia, joissa on sellaisia vaateliikkeitä, joita ei ole
aikaisemmin ollut Suomessa. Esimerkiksi puolalainen muotiyritys LPP Group avasi Triplan kauppakeskukseen viisi myymälää, ja liikkeet tekivät kauppakeskuksen avajaisissa historiansa suurimman avajaismyynnin (Niinistö, 2019). Pikamuotia myös mainostetaan jatkuvilla alekampanjoilla
niin televisiossa, lehdissä, somessa kuin katujen varsilla. Mainonta synnyttää ihmiselle olemattomia
tarpeita ja sen vaikutusta on hankala huomata (Lehtovaara, 2019). Mainonnan synnyttämät tarpeet
saavat helposti aikaan impulssiostamista (Niinimäki, 2021).

Globaalilla tasolla pikamuodin kulutusta selittää se, että pikamuotia tuotetaan tehokkaasti globaalisti halvalla hinnalla eikä sen hillitsemiseksi ole vielä laadittu lainsäädännön avulla tarpeeksi järeitä
toimenpiteitä. Globaalilla tasolla ei olla tarpeeksi kiinnostuneita ympäristöstä ja pikamuodin vaikutuksista siihen. Rapin (2020) puhuukin siitä, että mikäli ihminen itse saa päättää mielivaltaisesti
mikä on vastuullista, niin usein yksilö seuraa vain helposti omia mieltymyksiään ja ostaa pikamuotia. Ihmisille ei kerrota korkeammalta tasolta sitä, että mikä on vastuullista ja mikä ei. Tämä
johtaa siihen, että ihmiset eivät tiedä pikamuodin ongelmista ja seuraa vain omia halujaan.

Miksi pikamuoti on ongelma?

Viime vuosina ihmiset ovat ryhtyneet kritisoimaan pikamuotiteollisuutta ja siihen liittyviä ongelmia
(Loponen, Järvenpää & Salovaara, 2021). Minkälaisia ongelmia pikamuotiin liittyy? Suurin ongelma on mielestäni se, että ihmiset ostavat halvalla hinnalla järkyttäviä määriä vaatteita ja sivuuttavat vaatteiden elinkaariprosessin eettiset, ekologiset ja kaikki vaikutukset.

Pikamuodin hinta johtaa kuluttajia harhaan, sillä ympäristöön liittyy paljon kuluja, jotka eivät näy
pikamuodin tuotteiden hinnassa (Our Changing Climate -video; Niinimäki, 2021). Pikamuoti on öljyntuotannon jälkeen maailman toiseksi suurin saastuttaja (Tähdensalo, 2019), ja muotiteollisuus on
vastuussa 10 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä (Niinistö, 2019).

Koko vaatteen elinkaareen aina valmistuksesta kaupan hyllyn kautta siirtyen lopulta tekstiilijätteeksi liittyy ympäristökuormaa. Suurin osa pikamuodin vaatteista tehdään halvan hinnan vuoksi
polyesteristä, muovipohjaisesta kankaasta, jonka valmistus vaatii öljyä (Our Changing Climate -video; Tähdensalo, 2019). Polyesterin tuotantoon käytetäänkin vuosittain öljyä lähes 70 miljoonaa
tonnia. Polyesteri ei ole ympäristölle ystävällinen raaka-aine, sillä siitä irtoaa pesussa pieniä mikromuovikuituja, jotka selittävät 85 prosenttia merien rannoilla olevasta muovijätteestä. (Tähdensalo,
2019.) Farkut puolestaan valmistetaan puuvillasta, ja yhtien farkkujen valmistukseen tarvitaan vettä
10 850 litraa (Niinistö, 2019). Lisäksi kankaiden valmistuksessa käytetään veden ja öljyn lisäksi väriaineita, kemikaaleja ja hyönteismyrkkyjä. Kemikaalit valuvat jätevesien mukana luontoon saastuttaen vesiä ja hyönteismyrkyt tuhoavat ekosysteemeille tärkeitä hyönteiskantoja (Tähdensalo, 2019).
Kirjoittaja jatkaa, että noin 20 prosenttia veteen kulkeutuvista saasteista johtuukin teollisesta kankaan tuotannosta. Hurjia lukuja, jotka kuitenkin kertovat totuuden pikamuodin ongelmallisuudesta.

Vaatteen valmistusprosessin aikana tuotetta saatetaan siirrellä paikasta toiseen, koska tuotanto tapahtuu eri paikoissa (Niinimäki, 2021). Tämä synnyttää kasvihuonepäästöjä. Kasvhihuonekaasupäästöjä aiheutuu myös vaatteita valmistavasta tehdastoiminnasta (Haapanen, 2021). Verkko-ostaminen on lisääntynyt viime vuosina sen helppouden myötä ja jatkuva tuotteiden kuljetus kuluttajille
lisää kasvihuonepäästöjä entisestään. Hannu Saarijärvi kertoo Yle Kioskin videolla, että puolet tilatuista vaatteista kuitenkin palautetaan. Maailmassa ostetaan vuoden aikana 80 miljardia vaatekappaletta (Tähdensalo, 2019), eli maailman väkilukuun suhteutettuna jokainen ihminen ostaa yli 10 vaatetta vuodessa. Tässä tulee kuitenkin huomioida matalan elintason maat ja heidän pienemmät varalliset mahdollisuutensa vaatteiden ostamiseen.

Suurella kuluttamisella on se ongelma, että ihmisen täytyy heittää vanhoja vaatteita pois uusien
vaatteiden tieltä. Pikamuodin vaatteet kuluvat yhä nopeammin sekä fyysisesti että trendin kannalta
katsottuna. Joka ikinen sekunti roska-autollinen eli 2625 kiloa vaatteita laitetaan roskiin tai käsiteltäväksi (Tähdensalo, 2019). Vuonna 2015 Suomen ympäristökeskus arvioi suomalaisen heittävän
vaatekaapista pois 13 kiloa tekstiilijätettä (Niinistö, 2019), mutta vuonna 2019 saman luvun arvioitiin olevan 17 kiloa (Loponen, Järvenpää & Salovaara, 2021). Luku on kasvanut muutamassa vuodessa usealla kilolla, mikä on huolestuttavaa. Osa vaatteista päätyy kierrätykseen, mutta valitettavan
suuri määrä vaatteita päätyy kaatopaikoille. Polyesterin hajoamiseen kuluu aikaa 20–200 vuotta
(Our Changing Climate -video), ja toisen lähteen mukaan yli 200 vuotta (Tähdensalo, 2019). Polyesteri onkin suuri muovisaastuttaja, koska vaatteita poltetaan ja heitetään roskiin niin suuria määriä.
(Tähdensalo, 2019.)

Pikamuotiin ja vaatteiden halpoihin hintoihin liittyy monia haasteita. Halvat hinnat saa ihmiset ostamaan ja tilaamaan sellaisia tuotteita, joita he eivät oikeasti tarvitse ja monet näistä vaatteista päätyvät lopulta kaapin perälle (Yle Kioski). Vaatteet menevät helposti rikki, ja vaatteen korjaamista
halvemmaksi ja helpommaksi tulee uuden vaatteen ostaminen (Niinimäki, 2021). Miksi vaatteet
ovat niin huonolaatuisia? Eikö halvalla hinnalla saada tuotettua kestäviä vaatteita, vai tehdäänkö
vaatteista tahallaan huonolaatuisia, jotta pystytään ylläpitämään aktiivista vaatteiden ostamista?
Ehkä syynä ovat nämä molemmat ja monet muut asiat. Yksi suuri ongelma on myös pikamuodin
trendien jatkuva muuttuminen. Pikamuoti muuttuu parin viikon välein (Our Changing Climate -video). Muutama viikko sitten muodikkaina pidetyt vaatteet eivät enää olekaan muodikkaita. Kuluttajan tuleekin ostaa jatkuvasti uutta, jos hän haluaa pysyä muodin mukana.

Pikamuotiin liittyy ongelmia myös työntekijöiden oloihin liittyen. Vaatteiden tuotanto on monilta
osin keskittynyt matalan elintason maihin, joissa työolosuhteet eivät ole välttämättä optimaaliset.
Suurin osa alan työntekijöistä on naisia, myös lapsia tai saatetaan käyttää työntekoon. (Loponen,
Järvenpää & Salovaara, 2021.) Lisäksi työntekijöiden palkat ovat alhaisia, useat heistä ovat alipalkattuja (Haapanen, 2021). Esimerkiksi ompelija saa vain 0,4 prosenttia ompelemansa t-paidan hinnasta (Niinistö, 2019). Työntekijöiden alhaiset palkat mahdollistavat tuotteiden halvat hinnat (Haapanen, 2021). Harva ihminen, joka ostaa vaatteita halvalla pystyy näkemään syitä, jotka johtavat
tuotteen halpaan hintaan. Myös työntekijöiden työolosuhteisiin liittyy eettisiä ongelmia (Haapanen,
2021). Kirjoittaja jatkaa, että työntekijät käyttävät haitallisia kemikaaleja, jotka voivat johtaa fyysisiin vammoihin. Myös yksitoikkoiset toistot voivat aiheuttaa vammoja esimerkiksi ranteisiin. Voidaankin ajatella, että vaatteen halpa hinta kertoo siitä, että vaate ei voi olla ekologisesti ja eettisesti
tuotettu.

Miten pikamuodin kulutusta voidaan vähentää?

Pikamuotiin liittyy laajoja ympäristöllisiä, taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja eettisiä ongelmia.
On siis syytä ottaa tosissaan ja pohtia keinoja pikamuodin vähentämiseksi. Tarkastelin pikamuodin
syitä yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja globaalin tason näkökulmista. Myös pikamuodin ratkaisukeinoja ja keinoja päästä eroon pikamuodista voidaan tarkastella monen eri tason kautta.

Jokainen yksilö voi omilla valinnoillaan vaikuttaa pikamuodin vähenemiseen. Yksi tärkeä asia yksilön kannalta on tietoisuus vaatteista: niiden alkuperästä, tuottamisesta, eettisyydestä ja ekologisuudesta. Jokainen ihminen voi perehtyä ja ottaa selvää asioista. On kuitenkin totta, että kaikki ihmiset
eivät ole niin kiinnostuneita pikamuodin taustalla olevista asioista perehtyäkseen siihen oma-aloitteisesti. Siksi tarvitaan myös yhteisön ja yhteiskunnan tasolla tietoisuuden levittämistä. Kun yksilö
tulee tietoiseksi pikamuotiin liittyvistä haasteista, hänen ei välttämättä tee enää mieli samalla tavalla
kuluttaa pikamuotia. Tämän olen huomannut omassa elämässäni. Omalla kohdallani harmittaa kuitenkin, että tietoisuus on lisääntynyt vasta yliopistoaikana, kun itse olen perehtynyt aiheeseen.

Hyvä konkreettinen vinkki pikamuodin vähentämiseen yksilön tasolla on se, että ostaa vain sen
vaatteen, jonka oikeasti tarvitsee. Yksilö voi myös pohtia laatuun tai eettisiin vaatemerkkeihin satsaamista, mikäli taloudellinen tilanne antaa myöten (Tähdensalo, 2019). Tärkeää on myös jo vaatekaapista löytyvien vaatteiden hoitaminen, huoltaminen, korjaaminen ja oikein kierrättäminen. Vaatteiden tuulettaminen pesun sijaan ja pesuohjeiden noudattaminen ovat keinoja vaatteiden hoitamiseen. Saumojen repsottaessa tai reiän tullessa neulaan ja lankaan tarttuminen on esimerkillistä toimintaa. Vaatteiden huoltaminen ja korjaaminen liittyy vahvasti myös yhteisön ja yhteiskunnan tasoon, sillä näitä taitoja on tärkeä opettaa lapsille niin kotona kuin koulussa.

Second hand -muoti on nouseva trendi Suomessa. Niinimäen (2021) mukaan erityisesti muotibrändien vaatteet ja laadukkaat tuotteet menevät hyvin kaupaksi kirpputoreilla. Vaatteiden laatuun kannattaakin panostaa – käyttöikä ja kierrätettävyys paranevat. Myös vaatteiden lainaaminen ja vuokraaminen ovat toimiva keino. Haasteena yksilön tasolla pikamuodin vähentämisessä on se, että vaatteiden kierrättäminen, lainaaminen ja käytettynä ostaminen eivät ole sosiaalisesti yhtä hyväksyttäviä
kuin pikamuoti. Siksi tarvitaankin arvojen ja tottumusten uudistusta niin yksilön tasolla kuin laajemmallakin tasolla. Oman kokemukseni mukaan tässä on kuitenkin edistytty viime vuosien aikana.

Yhteisön tason keinona pikamuodin vähentämiseen on tiedon ja kulttuurin välittäminen omalle lähipiirille. Kun ihminen esimerkiksi parsii itse sukkiaan tai tuunaa farkkujaan, niin hän välittää samalla
vastuullisuus- ja ekologisuuskulttuuria ympärillä oleville ihmisille. Pikkuhiljaa yhden yksilön
omaksumat tavat siirtyvät usein muillekin yhteisön jäsenille. Lähipiirin kesken voidaan järjestää
vaatteiden kirpputoreja tai vaihtaa vaatteita keskenään. Myös työpaikoilla ja kouluissa voidaan järjestää tempauksia ja levittää tietoa esimerkiksi kierrätyksestä tai pikamuodista.

Pikamuodin vähentämisessä yritykset ovat myös suuressa roolissa. Toisaalta pikamuotiyritykset
ovat suuri syy pikamuodin olemassaololle, mutta toisaalta yritykset voivat tehdä asioita pikamuodin
vähentämiseksi. Yritysten tarkoituksena on saada kasvatettua omaa liiketoimintaansa ja tästä näkökulmasta onkin ymmärrettävää, että pikamuotiyritykset markkinoivat tuotteitaan alekampanjoin,
halvoin hinnoin ja vaihtuvin mallistoin. Yritykset eivät kuitenkaan voi vapauttaa itseään vastuusta.
Olisi tärkeää, että kuluttajille tehtäisiin läpinäkyväksi tuotteiden hinnan taustalla olevat asiat. Lisäksi yritykset voisivat tarjota asiakkailleen esimerkiksi tekstiilijätteen kierrätystä liikkeessään. Tarvitaankin yhteiskunnan tasolta poliittisia ratkaisuja yritysten vastuullista toimintaa varten.

Yhteiskunnan tasolla pikamuotia voidaan konkreettisimmin vähentää poliittisilla toimilla. Esimerkiksi Suomessa tekstiilijätteen erilliskeruu ja kierrätys tulevat pakolliseksi vuonna 2023 (Niinimäki,
2021). Toisaalta voidaan ihmetellä, miksi vasta vuonna 2023. Euroopan Unionin tasolla
tekstiilikierrätysdirektiivi tulee voimaan vasta vuonna 2025. Valtio voi antaa ohjeistuksia, asettaa
verotusta tai lainsäädäntöä pikamuodin vähentämiseksi. Voisiko esimerkiksi yrityksiltä vaatia lainsäädännön avulla vaatteiden tuotannon läpinäkyvyyttä tai minimilaatuvaatimuksia? Voisiko vastuullisuudesta antaa jotakin rahallista lisäbonusta yritykselle?

Suomessa on pohdittu yritysvastuulain käyttöönottamista ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyyn
ja vähentämiseen (Niinistö, 2019). Riittääkö kuitenkaan, että Suomi ottaa käyttöön yritysvastuulain? Toisaalta Suomi voi toimia edelläkävijänä ja näyttää mallia muille maille. Suomessa onkin kehitetty uutta teknologiaa selluloosaa sisältävän jätteen avulla tuotettavaan korkealaatuiseen tekstiilikuituun (Niinimäki, 2021). Kansainvälisellä yritysvastuulailla voitaisiin huolehtia siitä, että jokainen yritys huolehtii tuotantoprosessien vastuullisuudesta (Loponen, Järvenpää & Salovaara, 2021).

Globaalilla tasolla voidaan ohjata ja hallita koko maailman pikamuotikulttuuria. Euroopan unionissa ollaan tekemässä päivitystä ekodesigndirektiiviin sekä tekstiilien green dealiin (Niinimäki,
2021). Niillä asetetaan vaatimuksia ja luodaan ohjeita liittyen tuotteiden kierrätettävyyteen, laatuun
ja korjattavuuteen. Britanniassa on ehdotettu pennin haittaveroa jokaisen vaatteen hintaan, ja Ranskalla on aikomuksena kieltää sellaisten tuotteiden hävittämisen, jotka eivät ole menneet myydyksi
(Niinistö, 2019). Yksi keino pikamuodin vähentämiseen olisi minimilaatutason määritteleminen
vaatteille (Niinimäki, 2021), mikä pakottaisi yrityksiä tekemään laadukkaampia tuotteita, mutta samalla mahdollisesti nostamaan tuotteiden hintoja. Tällaisilla globaaleilla ohjelmilla ja päätöksillä
pyritään kohti ekologisempaa ja kestävämpää maailmaa.

Niinimäki (2021) esittää pikamuodin vähentämiseen ratkaisuksi kiertotalouden. Hän jatkaa kiertotaloudella tarkoitettavan sitä, että vaatetta ei pidetä jätteenä, vaan siitä tuotetaan jotain uutta. Käyttöön kelpaamaton vaate voidaan viedä tekstiilikeräykseen, jossa se lajitellaan ja materiaali kierrätetään takaisin raaka-aineeksi. Näin vaatteen elämä ei pääty, vaan jatkuu eri muodossa. Käyttöön kelpaava vaate puolestaan voidaan uudelleenmyydä, tuunata, lainata tai vuokrata muille. Yrityksen näkökulmasta kiertotaloudella tarkoitetaan sitä, että yritys huolehtii tuotteesta ja tekstiilijätteestä myös sen käyttöiän lopussa. Yhteiskunta pystyy päätöksillään vaikuttamaan kiertotalouden syntymiseen ja
toimintaan. Kiertotalous koskeekin niin yksilöä, yhteisöä, yhteiskuntaa kuin globaalia tasoa.

Pikamuodin vähentäminen, kuluttamisen vähentäminen ja ekologisten ja vastuullisten tuotteiden
suosiminen on meidän jokaisen tehtävä. Jokainen voi tehdä omalta osaltaan toimia kohti vastuullisempaa maailmaa. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa kannustetaan kuluttamaan, joten pikamuotitoimintaan pystytään vaikuttamaan tehokkaimmin rajoittamalla pikamuotia markkinoivien
yritysten ja tuottajien toimintaa (Loponen, Järvenpää & Salovaara, 2021). Ketään ei kuitenkaan tule
syyllistää pikamuodin käytöstä tai vastuuttomuudesta, koska olemme kaikki yhteisen projektin äärellä.

Lähteet

Haapanen, E. 2021. Tapaus “The Strawberry Dress”: ANalyysi muodin kuluttamiselle ja muotiteollisuudelle luoduista merkityksistä Twitter -keskusteluissa. ” Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.
Keso, J. 2020. Näin pikamuoti vaikuttaa ympäristöön – Jaakko Keso. Youtube-video. Katsottu
31.1.2022. https://www.youtube.com/watch?v=7d5Iy6ZY820
Lehtovaara, T. 2019. Käytä itsereflektiota ja muuta kulutustapojasi. Julkaistu 27.11.2019. Luettu
31.1.2022. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/66583/K%25C3%25A4yt%25C3%25A4%2520itsereflektiota%2520ja%2520muuta%2520kulutustapojasi.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Loponen, I., Järvenpää, J. & Salovaara, E. 2021. Pikamuoti identiteetin rakentajana - ongelmat ja
vaihtoehdot. Versus-lehti. Julkaistu 8.3.2021. Luettu 31.1.2022. https://www.versuslehti.fi/gradusta-asiaa/pikamuoti-identiteetin-rakentajana-ongelmat-ja-vaihtoehdot/
Niinimäki, K. 2021. ”Vastuuton pikamuoti” – digitaalinen tuotepassi mahdollistaisi pienemmät vaateteollisuuden ilmastopäästöt. Julkaistu 8.12.2021. Luettu 31.1.2022. https://www.mustread.fi/artikkelit/vastuuton-pikamuoti-digitaalinen-tuotepassi-mahdollistaisi-pienemmat-vaateteollisuuden-ilmastopaastot/
Niinistö, M. 2019. Pikamuoti on kasvattanut vaatejätteen määrää: "Siinä vastuullisuus lentää romukoppaan" – testaa, tiedätkö pikamuodin vaikutukset. Yle Uutiset. Julkaistu 30.10.2019. Luettu
31.1.2022. https://yle.fi/uutiset/3-11037469
Our Changing Climate. 20.. . Is fast fashion destroying our environment? Youtube-video. Katsottu
31.1.2022. https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=YOA0D0i5-fA
Rapin, A. 2020. Pikamuoti vetoaa sosiaalisiin tarpeisiin. Antroblogi-sivusto . Julkaistu 20.2.2020
Luettu 31.1.2022. https://antroblogi.fi/2020/02/pikamuoti-vetoaa-sosiaalisiin-tarpeisiin/
Tähdensalo, N. 2019. 9 syytä luopua pikamuodista. Julkaistu 29.11.2019. Luettu 31.1.2022.
https://www.greenpeace.org/finland/blogit/2812/9-syyta-luopua-black-fridayn-pikamuodista/

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!