Pellavaliina mummin vanhoista käsinkehrätyistä pellavalangoista

Mummin pellavien tarina

Pellavan viljely oli mummin aikaan, 1900-luvun puoliväliin asti, yleistä maaseudulla. Siitä saatiin villan ohella tarvittava lanka kudottaessa kankaita pitovaatteiksi ja kodin tekstiileiksi.

Pellava kylvettiin tuomen kukinnan alkuaikaan. Kesällä pellavapeltoa kitkettiin puhtaaksi rikkaruohoista. Kun pellavan siemenkodat olivat vaalentuneet, nyhdettiin se käsin elokuun loppupuolella tai syyskuussa. Varret kuivatettiin ja sitten liotettiin painojen alla matalassa vedessä lahden poukamassa. Liotetut pellavat kuivattiin riihessä.

Kuivatetut pellavat loukutettiin, jolloin niistä rikottiin kuidun päällä oleva pintakerros ja siemenkodat. Päistäreet karistettiin kuiduista lipsuamalla. Seuraava työvaihe, vitominen, tapahtui ns. puumiekalla pieksäen (Länsi-Suomessa kalvalla, kalpaaminen). Kourallinen pellavia eli pellavasormaus vedettiin vidottaessa karkeaa verkkokääröä vasten, jolloin erosivat viimeiset päistäreet ja lyhyet tappurat. Sitten eroteltiin kuituja rautapiikkisellä häkilällä eli häkilöitiin. Sen jälkeen kuitujen harjaaminen eli sivistäminen tehtiin sian harjaksista valmistetulla sualla, jolloin saatiin erilleen pitkät kuidut, aivinat eli ihot ja lyhyet kuidut eli rohtimet.

Talviaikaan kehrättiin rukilla lankaa, joista sitten kudottiin kankaita. Rohdinlangasta kudotut pellavapaidat tuntuivat aluksi iholla piikkisiltä. Ne olivat nimensä mukaisesti piikkopaitoja. Muutaman pesun jälkeen pellavavaatteet muuttuivat miellyttäviksi käyttövaatteiksi.

Lähteet:
- Vilkuna & Mäkinen 1983: Isien työ.
- Perimätieto

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!