Vapriikin puvut

Suomen Tammi, keväällä 1998 käynnistynyt koulujen ja museoiden yhteistyöprojekti, jonka tavoitteena oli lisätä nuorten tietämystä kulttuuriperinnöstä. Aluksi kolmivuotiseksi tarkoitetun hankkeen jatko sai nimekseen Suomen Tammi +.

Museokeskus Vapriikin ja Kaarilan lukion yhteistyöprojekti:

Kaarilan neito silloin ennen ja tänä päivänä

Museon pukukokoelmasta valittiin viisi pukua, joiden alkuperäiset omistajat ovat tiedossa. Kevääseen 2002 mennessä kaksi pukua oli konservoitu, neljästä puvusta oltiin tekemässä toisintoja museon toimesta ja neljästä on tehty yksinkertaistetut kopiot Kaarilan lukiossa.

Kaikkien pukujen kaavat on sarjottu ja muutettu paremmin nykyihmisen mitoille sopiviksi. Kaksi pukua on valmistunut oppilaiden tekeminä. Kaarilan lukion vanhojenpäivänä on tarkoitus nähdä useampia sovelluksia alkuperäisistä puvuista.

Pukujen omistajien elämäkertatiedot on tutkittu ja opiskelijat ovat laatineet niiden pohjalta kuvitteelliset kertomukset tilanteista, joissa pukuja olisi käytetty.

Puku on kuulunut kesällä 1948 kuolleelle kieltenopettaja Aina Lindellille. Ainan vanhemmat olivat leipurimestari Emmanuel Lindell ja vaimonsa Eva e Palo. Aina lähetettiin 13 vuotiaana opiskelemaan Helsinkiin ruotsalaiseen tyttökouluun. Opettajana Aina oli vapaampi ja hauskempi kuin opettajat yleensä tuolloin. Hänen opetustapanaan oli liittää kuivat kieliopin kaavat ja esimerkkilauseet elävään elämään. Hän pyrki opettamaan vieraalla kielellä samalla todellista elämää. Oppilaat todella pitivät hänen tunneistaan.
Ainan aloitteesta tehtiin ensimmäisen kerran 1887 koululaisretki Kangasalan Keisarinharjulle. Voimme kuvitella opettaja Lindellin pukeutuneen tähän pukuun tuona ikimuistoisena helatorstaiaamuna. tyttöjen seuraan liittyi jopa pari asiasta vihiä saanutta nuorta miestä.
Alkuperäinen puku on valmistettu ohuesta harsomaisesta puuvillakankaasta. Sekä puserossa että hameessa on erilevyisiä pitsejä.
Amanda Maria Bjärkbom syntyi 1833 Hämeenlinnassa. Hänen isänsä oli värjäriarrendaattori Gabriel Nyman ja äitinsä Ulrika Loviisa Saxell. Amanda avioitui 1864 esikuntakapteeni Frans Emil Bjärkbomin kanssa. Perhe asui vuodesta 1870 Lempäälässä. Amandalla oli yhdeksän lasta, jolla ainoastaan yhdellä on lapsia.
Amandan häitä tanssittiin 1857. Hääpuku on kermanväristä silkkiä ja kirjottua tylliä. Miehusta on vuoritettu ja tykäistuva. Hameen kolme poimutelmaa on reunustettu silkkinauhalla. Asuun kuuluu valkokirjonnalla runsaasti koristettu alushame.
Augusta Lundahlin biedermeierpuku on yksi Vapriikin museon aarteista. Se on muisto rakkaustarinasta, joka päättyi jo alkaessaan. Voimme kuvitella Augustan käyttäneen pukua Lundalien kesäpaikassa, Haiharan kartanossa. Augusta itse talletti pukua koko elämänsä ajan. Hän oli Tampereen varakkaimman porvarin lahjakas tyttö, joka sai harvinaisen monipuolisen kasvatuksen. Rakkaustarina liittyy kotiopettajana toimineeseen maisteri Johan Jakob Nervanderiin. Molemmat nuoret kirjoittivat runoja ja tunsivat sielujen sympatiaa toisiaan kohtaan. Myöhemmin Augusta solmi avioliiton 1844 itseään 17 vuotta vanhemman Pirkkalan rovastin G. J. Walleniuksen kanssa. Augustan kirjoittamia runoja julkaistiin ajan sanomalehdissä. Ilo on häipynyt silmistäni ja poskieni ruusut kalvenneet, sillä elämän riemut ovat julmasti minut pettäneet, ja toivo - ah se oli leikkiä vain.
Tämän ja viimeisenä esitellyn puvun alkuperäinen omistaja oli tamperelainen Viivi Vallgren e Palander e Lindbohm. Viivi kasvoi kymmenlapsisessa perheessä. Hän opiskeli neljä vuotta kuvanveistoa ja piirustusta Ranskassa.
Ensimmäisen avioliiton (1890-1903) Viivi solmi varatuomari Werner Palanderin kanssa. Puolison varallisuus takasi hänelle mahdollisuuden toteuttaa unelmansa, tehdä taidetta, näytellä, harrastaa musiikkia. Avioliitto päättyi kuitenkin avioeroon. Toisen avioliiton (1913-40) Viivi solmi kuvanveistäjä Ville Vallgrenin kanssa. Mustan iltapuvun materiaali on tylliharsoa ja silkkisamettia. Vaalean beige päätienkaitale on silkkiä. Päänteitä reunustaa lasihelminauha. Tylli on koko vaatteen pituudelta vaakasuoraan laskostettu. Malli on sen verran väljä, ettei vetoketjua tarvita
Vaalean punainen jakkupuku on tamperelaisen ateljeen työtä 1910-luvulta. Jakun ja puvun kangas on silkkiä, samoin vuori. Sekä puvussa että jakussa on nyörikoristelu ja suuret messinkinapit. Malli on molemmissa vartalonmukainen.