Hiiden Opisto; Koristeveistoryhmien historiaa

Koristeveisto 1951 - 2011

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä” todetaan vanhassa suomalaisessa sananlaskussa. Tämä toteutuu myös puhuttaessa käsitteestä koristeveisto. Puuseppä, puunleikkaaja, puusuutari, veistäjä, kuvanveistäjä jne. ovat käytettyjä ilmauksia koristeveiston toteuttajasta. Historiallisesti näiden nimikkeiden mukaisesti työskennelleet ihmiset muodostivat eriytyneitä ammattikuntiakin joista jotkut ovat yhä toimivia ja joihin edelleen koulutetaan tekijöitä. Näin on ainakin koristeveistäjien ja puuseppien osalta asian laita. Tosin aikojen saatossa ja työtapojen niin kuin myös tekniikan kehittyessä ovat hallinta-alueet sekoittuneet ja osin yhtenäistyneet. Ei siis ole hyvää veistäjää jollei hänellä ole riittävästi puusepäntaitoja eikä hyvää puuseppää jollei hän osaa myös veistää.

Mitä sitten lienee vuonna 1951 Koristeveistopiirin perustaja Alvar Ylander ajatellut nimetessään Lohjan Työväenopiston ryhmän Koristeveisto-ryhmäksi, jää luonnollisesti arvailujen varaan. Problemaattiseksi muodostunut käsityön, taidekäsityön ja ns. oikean taiteen raja on edelleen ratkaisematta. Alvarin henkilökohtaisesti tunteneena tiedän hänen mielellään pitäneen tekemiämme töitä, enemmän taiteena kuin minään muuna.

Alvar Ylander syntyi viime vuosisadan vaihteessa Lohjalla Porista muuttaneeseen perheeseen. Hänen isänsä perusti Lohjalle puusepänverstaan ja toimi myös rakennusurakoitsijana. Alvar siis kasvoi ja kävi koulunsa ympäristössä jossa puutyöt olivat osa jokapäiväistä elämää. Vuosisadan vaihteen yhteiskunnalliset mullistukset, maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja kansalaissota vaikuttivat häneen voimakkaasti ja veivät hänet mukanaan tapahtumiin joiden vaikutusta ulkopuolisena jälkikäteen on vaikea arvioida. 1920 - 1930 luvulla Alvar toimi Helsingissä eri antiikkilikkeiden ja puusepänverstaiden palveluksessa sekä suoritti Ateneumin koriste- ja kuvanveistokurssin. Viime sotien jälkeen hän toimi Lohjalla veistonopettajana ja kalustonhoitajana joka virka sitten 1952 syyskuussa vakinaistettiin.

1950 luvun alussa elettiin vielä ns. sodanjälkeisessä yhteiskunnassa jossa viimeisiä säännöstelyjä purettiin ja puutetta esiintyi monestakin asiasta. Sotakorvausteollisuuden myötä oli kouluille saatu opetuskäyttöön puutyöstökoneita. Näin ollen on ymmärrettävää että Alvar käytännön ammattimiehenä näki mahdollisuuden käyttää näitä resulsseja ihmisten tarpeisiin harrastajatoiminnan kautta. Niinpä 1951 Lohjan työväenopistossa aloitettiin toiminta Koristeveistopiiri nimikkeellä. Samoihin aikoihin, ellei aikaisemmin lienee toimintansa aloittanut myös Puutyöpiiri joka keskittyi käyttöhuonekalujen valmistamiseen. Tämäkin toiminta kuten myös Koristeveisto on jatkunut keskeytyksettä vuodesta toiseen näiden kuluneen 60 vuoden ajan.

Alvar tunnettiin opetustehtävässään vaativana mutta erittäin humaanina miehenä joka osasi kyllä innostaa oppilaitaan. Hän oli aina valmis tarinoimaan ja laskemaan leikkiä. Tosin jos työn laatu ei häntä miellyttänyt joutui sen kyllä herkästi uusimaan. Kantavana ajatuksena opimme, että jos jotain tehdään niin tehdään se sitten kunnolla ja kyllä esine tai huonekalu voi olla näyttävä ja kauniskin.

Alvar jatkoi tehtävässä aina 1970 luvun alkuvuosille, vaikkakin kalustonhoitajan virasta hän jäi eläkkeelle 1968. Tehtävää jatkoi Harri Aaltonen joka toimi Tytyrin koulun talonmiehenä ja oli ollut veistopiirin toiminnassa mukana vuosikymmenen alusta saakka.

1983 Harrin sairastuttua vetäjänä toimi Reijo Hagerlund niin ikään pitkään ryhmässä toimineena ja Jurvassa sekä Haapaveden opistossa veistämistä opiskelleena. Hän lopetti 1988 työtehtävien viedessä hänet pois paikkakunnalta. Opisto haki tuolloin koristeveistoon opettajaa ja tehtävään valittiin Hannu Parkkamäki joka oli Jurvan opiston käynyt koristeveistäjä. Hannu kuitenkin asui Turun seudulla ja kulkeminen Lohjalla oli ymmärrettävästi työlästä. Hänen lopetettuaan 1995 veistoryhmää jatkamaan tuli allekirjoittanut Antti Kytönen joka on ollut mukana 1960 alkuvuosilta saakka ja on Lohjan Ammattikoulun puuseppälinjan kasvatti. Hän jatkaa tehtävässä edelleen vaikkakin on jo työelämästä eläkkeellä.

1950 - 1960 luvuilla koristeveistossa toteutettiin paljolti tyylihuonekaluja ja pienesineitä. 1970 - 1980 lukujen aikana oli kausi jolloin erillaisten kellojen suosio oli korkealla. Tuolloin tehtiin myös ns. morsiuskelloja eli kookkaita kaappikelloja. Nykyisellään kellot, kehykset ja reliefit ovat vaihtelevissa määrin töiden sisältönä. Huonekalujen valmistusta on rajoittanut ennen kaikkea varastotilan puute. Viimeisen vuosikymmenen aikana on työkalujen hankintaa saatu suoritettua ja mm.teroituslaitteisto on saatu ajanmukaiseksi.

Tietoyhteiskunnan kehittymisen myötä ja fyysisen työn puuttuessa on ihmisille tullut yhä selvempi tarve tehdä jotain käsillään. Kun Lisäksi koulujen teknisen työn opettaminen on vähentynyt on koristeveiston kaltaisilla harrastajaryhmillä selkeä ja kasvava tarve nyky-yhteiskunnassa.