PEHMOLELUT  -  OPINTOKOKONAISUUS:

OPPILASTÖITÄ


 Emily

Dandelion on englanniksi voikukka. Siksi Dannen vanhemmat ovat antaneet nallelle tällaisen nimen. Danne on syntynyt perheeseen, joka rakastaa voikukkia, nukkuvat voikukkapedissä ja ovat töissä voikukkafirmassa. Hänen perheensä on perustanut sen firman. Siellä he ottavat jonkun pihan työmaakseen ja ryhtyvät urakalla poistamaan rikkaruohoja siellä. Tämän jälkeen rikkaruohot ovat ja pysyvätkin poissa.
Nalleja, jotka työskentelevät voikukka firmassa, on valitettavan vähän, joten he eivät millään ehdi jokaisen talon pihaan. Sen seurauksena tulee naapuririitaa ja paljon kateutta. Se on ihan ymmärrettävää, eihän se ole mukavaa kun oma piha on täynnä rikkaruohoja ja naapurin pihassa ei ole yhtään ylimääräistä viherkasvia.

Kaikilla eläimillä on jonkunlainen suojaväri, niin on Voikukka -firman nalleillakin. He ovat kaikki vihreä-keltaisia, jotta sulautuisivat paremmin elinympäristöönsä. Tällöin ei kukaan tiedä heidän toiminnastaan, koska jos joku tietäisi, sana leviäisi ja kaikki olisivat heidän kimpussaan. Ja kaikki, jotka ovat joskus kaatuneet voikukan päälle ja vaate on tullut keltavihreäksi tietävät, ettei väri millään lähde pois.

Talvella nallet sitten elävät luolassa, joka on tietenkin täynnä voikukkia. Kyllä Dannea joskus kyllästyttää tällainen "voikukkaelämä, mutta toisaalta kun toiset nallet istuvat pölyttymässä unohdettuina hyllyn päälle, saa Danne leikkiä ulkona auringonpaisteessa voikukkien seassa. - Emily - 


Emma

Uninalle on uninen nalle, joka rakastaa nukkumista. Sillä on oma vaaleansininen unimyssy.

Uninallen ongelmat ovat painajaiset. Uninalle näkee usein painajaisia, mutta silloin hän syö minttusuklaajäätelöä ja juo kamomillateetä, sillä se rauhoittaa ja sen jälkeen Uninalle pystyy taas nukkumaan kunnolla.

Jos kamomillatee on loppu, Uninalle joutuu tyytymään teehen minttuhunajan kera. - Emma -


Henna

Tyttö yksin murheissaan pohdiskeli,
mistä itselleen ystävän hommaisi.

Ystävän tarvitsen!, tyttö tokaisi,
päätti että itselleen kaverin saisi.

Nips, naps sakset sauhusivat,
ompelukoneetkin puhkuivat.

Äidin vanhasta hameesta tuli hiiri mahtava.

Koska äidin hameesta,
riitti vielä kangasta
kellohameen kirjavan
saisi tyttö parhaimman.

Nips, naps sakset taas sauhusivat,
kohta jo hameen helmat liehuivat.

Tyttö ja hiiri kavereita aina,
ystävän rinnalla ei murheetkaan paina.

- Henna -

Ilona

Nallukka the Naistenmies

Tämä nallukka oli hirmuisen suosittu nallukoiden keskuudessa. 
Pienestä kylästä lähtee nallukan tarina. Hän oli latotanssien kuningas, joka tanssi kuin rasvattu perunakattila. Mutta pieni nallukka kyllästyi. Hän halusi nähdä maailmaa. Niinpä eräänä myrskyisenä yönä hän laittoi sinisen kaulahuivinsa kaulaansa ja lähti etsimään onnea. Maailma ei kuitenkaan ollut mitään mitä hän oli olettanut. Nallukka ei kuitenkaan kehdannut mennä takaisin ilman onnea, joten hän jäi asumaan pieneen säilykepurkkiin. Joka perjantai hän kuitenkin kömpii ulos ja piiloutuu heinäkasaan katsomaan latotansseja, jossa myös hänen hyvä ystävänsä TK tanssahtelee taidokkaasti.

- Ilona -


HEI!

Minä olen Kalle-nalle. Minä olen sokea. Koska minun tyhmä omistajani otti silmäni pois. Siksipä asunkin nykyään... tjaa, enpäs tiedäkään, jossain toosi kylmässä paikassa kuitenkin. 

Vaikka olenkin sokea, silti hypin paljon liukkailla kallioilla. Joskus myös kaadun ja sitten pinkviini ystäväni saavat taas paikkailla minua, yleensä jalkojani ja niskaani.

Ne pinkviinit ovat muutenkin tosi kivoja. Ne on tehnyt minulle jonkun ihmeen lämpöpuvun... Miksi ne taas sitä kutsuivatkaan?

- Iris -


Isla

KATTI -NUKKE

Se ollapi Pikku-Uolevi. Pikku-Uolevilla on kaveri, Markitti. Pikku-Uolevi on pienen-pienen, pieni Pikku-Uolevi.

Se on sympaattinen ja iloinen. Pikku-Uolevi on erakkomainen, joten hänen ystävänsä Markitti täydentää hänen puuttuvaa sosiaalisuuttaan omalla sosiaalisuudellaan.

Pikku-Uolevi on seikkailunhaluinen ja joutuu aina kommelluksiin. Varsinkin ilkeän Kalevi -koiran kanssa, joka työskentelee hammastahnatehtaassa. Pikku-Uolevilla ei ole työskentelypaikkaa, koska hän on erakko.  Pikku-Uolevi saa ravintoa kiltiltä Sylvi -mummolta.

- Isla -


Kati

Porri

Porri on kissa joka elaa laivoissa ja ladoissa ja jota ihmiset ruokkivat. Kaulahuivin se sai eraalta tytolta jonka isa oli laivan kapteeni. Tytto oli nimeltaan Sandra. Han tuli kerran mukaan kalastusretkelle ja loysi Porrin lastiruumasta piileskelemasta. Oli aika kylmaa ja tytto ajatteli etta Porrilla oli kylma ja kutoi talle huivin. Oikeastaan Porrilla ei ollut yhtaan kylma, mutta tytto oli niin mukava, etta Porri sailytti huivin. Ja se on osoittautunut myohemmin todella hyodylliseksi.  

Muun muassa silloin kun Porri oli hypannyt laivaan Japanissa luullen etta se menee Afrikkaan, mutta laiva vaihtoikin suuntaa ja meni Venajaan. Porri olisi jaatynyt kuoliaaksi ilman kaulahuivia. Venajalla olikin vahan kylmempi kuin Afrikassa...

Tossun se sai pienelta pojalta Walesista, Lampeterin kaupungista. Poika loysi Porrin purjehtimasta lankulla Teifi-joella. Pojan nimi oli Jack ja han oli 8 vuotta vanha. Hanella oli kiltti sisko nimeltaan Michelle, joka ompeli Porrille tossut. 

Niin, tossuja OLI alunperin kaksi, mutta toinen ikava kylla havisi kapakkataistelussa New Orleansissa (USA:ssa). Porri on myos ollut merirosvona Karibianmerella perati puolitoista vuotta! Se on pisin aika mita se on viettanyt  paikoillaan. Vaikka silloin se oleskeli kylla suurimmaksi osaksi laivassa, joka liikkui paikasta toiseen. Porri olisi luultavasti viihtynyt merirosvojen parissa pidemmankin aikaa, mutta se potkaistiin ulos emantansa mukana sen jalkeen kun oli selvinnyt etta emanta oli jattanyt perunankuorintavuoronsa valiin. Porri ei kylla oikein ymmartanyt miten heidan ulos potkaisemisensa auttoi asiaa, koska silloinhan rosvoilla oli kaksi perunankuorijaa vahemman. Myhemmin han tuli siihen tulokseen, etta merirosvot evat yksinkertaisesti tulleet ajatelleeksi tata pikkuseikkaa ennen kuin tyonsivat heidat lankulle. Oikeastaan oli ihan hyva etta heidan piti lahtea laivasta, silla muuten he eivat olisi majoittuneet autiolle saarelle, tulleet loydetyksi ja hilatuksi risteilijalle ja paasseeksi toihin sinne.

Mina taas loysin Porrin laivan roskakorista, johon se oli heitetty. Korjasin sen ja annoin pikkusiskoni kayttoon.

- Kati - 


Minttu

HIIRULAINEN

Tämä on hiirulainen. Se on vielä melko pieni hiirulais-vaavi, koska sen pääkin on sen verran isompi vartaloon verrattuna.

Hiirulainen asustelee Tuhkimon linnassa. Sillä on äiti, isä, 3 siskoa, 2 veljeä, 10 serkkua, mummo ja vaari. Mummo ja vaari ovat elokuvatähtiä Tuhkimo -elokuvasta.

Hiirulainen on melko omistamaton, mutta se omistaa kuitenkin vaaleanpunahtavan kassin, jossa se kuljettaa unirättiä, uimarengasta ja namipussia.

Jokapäivä hiirulainen käppäilee läheisen lammikon rantaan, kassi mukanaan, ja pulahtaa uimarenkaineen uimaan.

Hiirulaisen paras ystävä on Tiltu-tilhi. He leikkivät aina kun vain ehtivät, useimmiten ulkona. Tiltu-tilhi on melko kookas lintuseksi, joten välillä se lennättää hiirulaista ympäri linnan aluetta.

- Minttu - 

 Nelly oli Mc`Donaldsissa Janitan kanssa. Janita osti lasten aterian, jossa tuli lelu mukana. Lelu oli pieni, vaalea pupukorvainen pehmolelu. Janita antoi sen Nellylle.

Lelun mukana tuli paperi, jossa oli eri kielillä ohjeita lelun käyttöön. Siinä luki "bambini", joka pisti silmääni. Otin selvää mitä se tarkoitti ja se oli italiaa ja tarkoittaa lasta.

Janita oli antanut pehmolelun Nellylle, hän päätti antaa sen nimeksi Bambini.

Nelly vei sen kotiinsa ja neuloi sen selkään taskun, jotta se voisi kuljettaa siellä omia tavaroitansa.

- Nelly -


 Saara

Terttu "TK" Kerttu

TK on tanssija. TK näyttää balettitanssijalta, mutta eniten hän pitää humpasta. Hän humppaa yöt ja päivät ja vielä sen jälkeenkin hän humppaa herkeämättä, kunnes läkähtyy.

Pienenä hänellä oli ystävä, nallukka, joka oli hurjan komea. Eräänä myrskyisenä yönä tämä kuitenkin katosi ja TK on siitä asti etsinyt häntä. Joskus latotanssien pyörteissä hän näkee heinäkasassa tutun silmäparin, mutta kun hän vilkaisee uudestaan, ne ovat kadonneet...

TK on erittäin suloinen ja kaunis nalle, mutta se on suurilta osin sen ansiota, että hän on siitä itse autuaan tietämätän.

- Saara - 


Sanna

MARKITTI

Markitti on iloinen pieni kissa. Sillä on kaulahuivi, sukat ja lapaset, jotka sillä on aina mukana.

Hän on sosiaalinen, toisin kuin paras ystävänsä Pikku-Uolevi. Markitilla on töpöhäntä.

Markitti käy joka toinen ilta kuntosalilla ja kerran viikossa itsepuolustuskurssilla. Markitti on urheilullinen ja sosiaalinen ja pirtsakka. Hän kuitenkin pillastuu helposti, mutta ei ole pitkävihainen. 

Markitti ja Pikku-Uolevi käyvät aina yhdessä kiltin Sylvi-mummon luona hakemassa maitoa ja kalaa.

Markitti on siitä omituinen kissa, että se syö mielellään porkkanoita. Markitti tulistuu jos häntä luullaan mieheksi! Markitilla on "äsh"- ja "äld"-vika.

- Sanna -


Taru

Nalle rakas

Hän ei tiedä, että tiedän, mitä sinä iltana tapahtui. Olin paikalla, mutta hän ei tiedä, koska hän ei muista siitä illasta mitään. Hän luuli että unohtaisin, jos hän ei puhuisi siitä koskaan. Vaikka hän ei tiennyt, mitä olisi puhunut, hän silti kerran yritti aloittaa keskustelun kanssani sieluttomuudestaan. Sitä on vaikea unohtaa, enkä usko että koskaan tulenkaan. Muistelin tilannetta, kun henget laskeutuivat valon kautta pöllähtelevälle hiekkakentälle. Siskoni oli siellä. Hän oli 15-vuotias kun he saapuivat. Siskoani pelotti, mutta hän käski minun mennä piiloon, kun itse tutkisi asiaa. Epämääräisen näköiset otukset saapuivat maahan. Ne olivat lyhyitä ja muutenkin pieniä, mutta niillä oli kaksi kertaa muuta vartaloaan suuremmat päät. Cindy katsoi niitä pelokkaasti, ja hän näki niiden kädet, joiden ympärillä kiemurteli sinisiä sähkön juovia. Minä puolestani puristin nalleani tiukasti pensaikossa. Minuakin pelotti, vaikka tiesin, että Cindyä pelotti varmasti enemmän.

Nalle rakas. Minä lupaan, ettei sinulle tule tapahtumaan mitään. Minä lupaan, kautta kiven ja kannon, ettei mitään tapahdu. Vaikka minua pelottaakin, niin lupaan ettei sinulle tapahdu mitään.  

Rutistin nallen tiukasti rintaani vasten ja suljin silmäni. Kun avasin ne, niin näin siskoni Cindyn polvillaan yhden pikkumiehen edessä. Siskoni varmasti taisteli, jotain suurta voimaa vastaan, sillä näin hänen verisen ilmeensä. Miehet eivät olleet koskeneetkaan siskooni, mutta hänen naamasta valui silti reilusti hyisen näköistä verta. Näpläsin hikisillä ja kylmillä sormillani nallen punaista kaulaliinaa. Se oli vain pieni punainen kankaanpala, mutta koska oikea kaulaliina oli mennyt hukkaan, äiti oli laittanut kankaanpalan nallen kaulalle, etten olisi itkenyt niin kovasti. Kun palasin todellisuuteen ajattelemasta ihania asioita, huomasin että poskeni olivat märät kyynelistä. Se valo, joka oli ilmestynyt taivaalta, oli ollut niin aito, mutta koska sellaista sattui vain sarjakuvalehdissä, en uskonut sen olevan todellinen. Katsahdin taas siskoani. Nyt hän makasi maassa eikä liikkunut ollenkaan. Minusta tuntui, että jotain oli tapahtunut. Oliot astelivat takaisin kirkkaaseen valoon ja haihtuivat savuna ilmaan kun olivat pari sekuntia valossa seisoneet. Joka ikinen askel oli ollut hidas, harkittu, norsunaskel, ja jokaisella askeleella maa tärisi ja Cindy parkaisi kivuliaasti.

Kaikki oliot eivät kuitenkaan lähteneet. Kaksi sellaista oli uhkaavasti tulossa minua päin, enkä tiennyt alkuunkaan, mitä minun olisi kuulunut tehdä. Painauduin nalle sylissä puun varjoon ja kuuntelin kun nämä kaksi oliota puhuivat suureksi hämmästyksekseni englantia. Kuuntelin hiiren hiljaa kun oliot puhuivat. 

Pitkästä aikaa taas saatiin sielu. Siitä on liian pitkä aika kun saatiin viimeksi. En olisi kestänyt, jos Akroppalis olisi halunnut säästää tuonkin nilviäisen sielun. Hän oli ihan hyödytön. Kunhan vain saamme sen Cristyn käsiimme, niinä ähh, pomo kutsuu, meidän on mentävä. 

Minun sydämeni oli pysähtyä kun kuulin oman nimeni mainittavan keskustelusta. Silloin tiesin jo, että siskoni Cindy olisi mennyttä. Hän tulisi elämään koko lopun elämänsä sieluttomana. Ilman iloa, surua, kipua tai nautintoja. Hän ei pystyisi syömäänkään mitään hyvää ilman että saisi oksennuskohtauksen ja juoksisi kylpyhuoneeseen oksentamaan. En enää koskaan saisi kuulla rakkaan siskoni iloista, pehmeää nauruääntä, koska Cindyä ei enää ollut. Oli vain Cindy, joka omisti entisen minänsä pahat ja ilkeät puolet. En enää ikinä halannut siskoani sen jälkeen, koska ainoastaan minä tiesin, ettei siskoani ollut enää. Sitä iltaa ennen olin tuntenut itseni höyheneksi. Nyt se höyhen oli muuttunut sulaksi, joka kastettiin mustaan musteeseen.  

- Taru -


Tytti

Päiväkirja

Rakas päiväkirja,

Tänään oli mun syntymäpäivä ja sain kivoja lahjoja. Mä sain veljeltä suklaata, siskolta poni, isältä ja äitiltä beibibärnin (vihdoinkin!), vaarilta ja mummilta kesämekon ja isoäidiltä söpän pupun. Pupun nimeksi tuli Maija-Essi. Maija-Essi on kiva, sillä on vaalea turkki ja lepsut korvat.  Se on mun paras kaveri. Nyt mun pitää mennä nukkumaan tai äiti ei anna mu mennä huomenna Hannan synttäreille.

Hyvää yötä päiväkirja!

t: Anna-Maria

Tänään leikin Maija-Essin kanssa. Aamupalalla mä kaadoin kaakaota Maija-Essin korvalle, ja siihen tuli tarha. Mä pyysin siltä anteeksi, mutta se pysyi hiljaa, varmaankin suuttui mulle. se onneks leppyi, kun kerroin sille salaisuuden. Kyllä mä voin sen sullekin kertoa, jos lupaat pitää se salassa. Lupaatko? päiväkirja sanoi: tietysti. Se salaisuus oli siis että Maija-Essi on mun paras ystävä.  Maija-Essillä kävi toinenkin onnettomuus. Meidän koira puras sitä korvaan. Mä laitoin sille laastarin. Silti se itki. Mä halasin sitä. Mä rakastan sitä niin paljon. Nyt pitää mennä nukkumaan! Moikka!   

Moikka päiväkirja!

Tänään oli kiva päivä. Äiti pesi Maija-Essin ja siitä tuli kuin uusi. Aion pitää siitä nyt parasta huolta. Beibibärnkin voi hyvin. Äiti lupasi lukea iltasadun, pupusta. Sen pupun nimi on Maija.

T: Anna-Maria

- Tytti


ETUSIVULLE

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!