Tarinaa taidon portaista: oletko aloittelija, osaaja vai ekspertti?

Käsityöryhmissä moni meistä kertoo olevansa aloittelija. Joskus puhutaan myös taitureista ja taitoniekoista. Harvoin kukaan tituleeraa itseään ekspertiksi, vaikka olisi kuinka taitava. Miten hyvä täytyy olla tullakseen sellaiseksi?

Taidon eri tasoja on tutkittu, ja yksinkertaisimmillaan taito nähdään kolmiportaisena. Aloittelija on ensimmäisellä askelmalla ja ekspertti ylimmällä. Vähän kuin kisälli ja mestari. Niiden väliin jää osaaja.

Tässä jutussa sovellan yleisiä taidon portaita käsitöiden tekemiseen. Kerron, mikä on tutkimusten mukaan tyypillistä kullekin taidon tasolle ja miten ne eroavat toisistaan. Lisään mukaan omia kokemuksiani ja havaintojani.

Taidon kolme tasoa

Taitojen oppiminen etenee vaiheittain, eikä mestariksi voi tulla hetkessä. Kerran opittu taito ei enää katoa, mutta käyttämättömänä taito ruostuu.

Tavallisesti tekijä kiipeää portaita ylöspäin. Jos pidät käsitöiden tekemisessä pitkän tauon ja aloitat uudestaan, huomaat ponnistavasi aiempaa alemmalta tasolta. Se kuuluu asiaan. Aikaisemmin opittu taito on kuitenkin mahdollista saada takaisin.

Taidon kehittymiseen ja oppimiseen vaikuttavat

taipumukset
aikaisemmat tiedot ja taidot
motivaatio
harjoittelu
saatu palaute

1. Aloittelija tarvitsee sääntöjä

Aloittelija on noviisi ja vasta-alkaja. Hän on innostunut ja pyrkii hakemaan yleispäteviä sääntöjä, joilla selviäisi kaikista tilanteista.

Uuden taidon harjoittaminen on alussa työlästä. Se kuormittaa työmuistia. Ongelman ratkaisussa tai vieraan tehtävän suorittamisessa aloittelija menee yritys ja erehdys -menetelmällä.

Otan esimerkin ruuanvalmistuksesta. Aloittelija tarvitsee ohjeita, neuvoja ja sääntöjä, reseptejä ja keittokirjoja. Reseptit ovat hänelle tarpeen opetteluvaiheessa. Myöhemmin niistä tulee ensin rasite, ja vähitellen ne käyvät tarpeettomiksi.

Valmiit ohjeet, helpot mallit

Aloittelijan voi olla vaikea soveltaa ohjeita, koska kokemus vielä puuttuu. Hän on tyytyväinen valmiisiin ohjeisiin.

Usein ohjeet ovat kuitenkin riippuvaisia monesta asiasta. Pitäisi osata edetä tilanteen mukaan. Jos esimerkiksi vaihdat neuletyöhön eri langan kuin ohjeessa, joudut soveltamaan.

Jos piirrät mekon kaavaa, kankaan materiaali, paksuus ja laskeutuvuus vaikuttavat muotoon siinä missä vartalon mitat. Mitä pidemmälle taito kehittyy, sitä paremmin huomaat, että yleispätevät säännöt ovatkin monesti tehtävään sopimattomia, kuten Ritva Koskennurmi-Sivonenmuistuttaa.

Muilta saatu kannustus on tärkeää

Aloittelijalla työn laatu vaihtelee. Hyvänä päivänä kaikki onnistuu ja huonona ei mikään. Kun taito karttuu, olo on varmempi, eivätkä mielialat ja väsymys enää vaikuta yhtä paljon lopputulokseen. Tai ehkä jo ymmärtää, ettei huonona päivänä kannata ottaa käsityötä ollenkaan esille…

Tuttua? Kokemuksen ja ammattitaidon karttuessa kehitämme monenlaisia rutiineja ja osittain automatisoituneita toimintamalleja. Niiden varassa suorituksen toteuttaminen helpottuu.

Palautteella on tosi iso merkitys siinä, alkaako aloittelija kokeilla siipiään, suunnitella omia malleja ja kokeilla uusia tekniikoita. Facebookin käsityöryhmissä on tarjolla vertaistukea ja hienoa on se, että siellä me kaikentasoiset voimme huoletta jakaa kuvia käsitöistämme. Kannustavaa palautetta saa aina. Ja lisäksi ideoita omiin tuleviin töihinsä.

Rohkeasta aloittelijasta alkaa kehittyä osaaja, kun motivaatio ja innostus kantavat. Motivaatio voi olla sisäistä, jolloin tekijä kokee iloa itse tekemisestä. Ulkoisessa motivaatiossa ilo syntyy muilta saaduista ihailuista ja kehuista.

2. Osaaja on erityisen taitava jossakin käsityötekniikassa

Työn jäljestä tulee yhä tasaisempaa, kun käsityöntekijän alun perin tahdonalaiset liikkeet automatisoituvat ja muuttuvat refleksinomaisiksi.

Osaajaksi tuleminen on paljon harjoittelua ja toistoja vaativa prosessi. Se edellyttää jo pitkäaikaista perehtymistä. Kokemukseni mukaan osaajan sydän sykkii lämpimimmin yhdelle tai kahdelle käsityötekniikalle. Niissä hän onkin sitten sellainen haka, jolta muut hakevat neuvoja ja vinkkejä.

On taitavia ompelijoita, jotka siihen keskityttyään osaavat alansa hienoudet mennen tullen. Osaajatason neuloja tekee puseron parissa illassa, ja jälki on tasaista. Ompelukoneella hän saattaa kuitenkin kokea olonsa epävarmaksi.

Osaavia kutojia on harvassa, sillä tekniikka kankaan rakentamisineen ei ole helpoimmasta päästä. Monella ei ole omia kangaspuitakaan, joiden penkille hypätä kun inspiraatio iskee.

Entä virkkaajat! Kynnys aloittaa virkkuutyö on matala ja tekniikka helppo. Tai siltä ensin näyttää, vaikka virkkaamalla saa osatessaan vaikka miten näyttävää aikaan. Ihailen huippuvirkkaajien monimutkaisia taidonnäytteitä tietäen, etten koskaan itse tule pääsemään samaan.

Vain poikkeuksellisen lahjakkaat pystyvät taitavaan suoritukseen monessa eri tekniikassa. He ovatkin sitten jo eksperttejä, alansa asiantuntijoita.

3. Ekspertti toimii tilanteen vaatimalla tavalla ja useimmiten automaattisesti

Kun ollaan taidon huipulla, puhutaan eksperttiydestä. Käsityösi sujuvat tekniikasta riippumatta kuin automaattisesti. Ne valmistuvat omaa ammattitietoasi ja -taitoasi soveltavasti. Ekspertiksi voi tulla myös yhteen käsityötekniikkaan erikoistumalla.

Ekspertti on kuin kokenut ruuanvalmistaja, joka ajattelee itse ja on vapautunut ohjeista. Hän kirjoittaa sen keittokirjan.

Ekspertti osaa tarvittaessa harkita ja perustella työn tekemiseen liittyviä valintojaan, vaikka ne ovatkin automatisoituneita. Ajatus on koko ajan mukana, ja hän osaa ennakoida eteen tulevia tilanteita.

Taidon kehittyminen aloittelijasta ekspertiksi vaatii aikaa, harjoittelua ja harjaantumista

Huipputaitajaksi synnyssä ei tarvita poikkeuksellisia kykyjä, mutta tiettyä lahjakkuutta kyllä. Jos sinulla on taipumuksia käsillä tekemiseen, se yleensä motivoi myös jatkuvaan harjoitteluun.

Ompelijan käden jäljen ihmeellisyys on siinä, että kun se on parhaimmillaan, juuri silloin se ei näy.
Irma Hakulinen

Tässä ollaan eksperttiyden ytimessä. Tarpeeksi harjaantunut katsoja pystyy tunnistamaan jäljettömän käden jäljen, ja arvostamaan siihen sisältyvää taitoa.

Ruotsalaispsykologi K.Anders Ericsson on puhunut kymmenen vuoden säännöstä. Vaikka olisi perinyt miten hyvät geenit, monilla aloilla huippusuoritukseen yltämiseen vaaditaan usein vähintään sen verran harjoittelua.

Jotta jaksaa harjoitella kymmenen vuotta, tarvitaan intoa. Innostus on lahjakkuuden kehittymisen ja säilymisen keskeinen edellytys. Siksi palkitut taiteilijat ja urheilijat korostavatkin usein menestyksen eteen uhraamiaan työtunteja.

Hiihtämään oppii vain hiihtämällä ja

kirjoittamaan kirjoittamalla.
Professori Kari Uusikylä

Taidon viisiportainen tasoasteikko

Otan vielä vertailun vuoksi tähän Hubert ja Stuart Dreyfusin (1986) tasoasteikon, jossa he jakavat taitavuuden viiteen tasoon.

Noviisi (novice)
Edistynyt aloittelija (advanced beginner)
Pätevä tekijä (competent)
Taitava tekijä (proficient)
Ekspertti (expert)

Viisiportainen jako tuntuu soveltuvan käsillä tekemiseen luontevammin kuin aika yksioikoinen kolmiportainen. Moni käsityön tekijä voi kokea, ettei ole enää aloittelija muttei ihan osaajakaan. Tai ei aivan ekspertti, mutta taitava tekijä. Tähän täytyy alkaa perehtyä jossain vaiheessa tarkemmin.