Esiliina kertoo työstä ja arjesta

1900-luvun alkupuoliskolta aina 1960-luvulle asti esiliinoja käytettiin yleisesti arkipukeutumisen osana. Aikana, jolloin vaatteiden peseminen oli työlästä ja vaatteita ei ollut kovin monia, esiliinat olivat paitsi käytännön sanelema suoja vaatteille, myös osa ajanhenkeä. Arkiesiliinat olivat usein ruudullisia tai valkoisia. Valkoiset esiliinat olivat käytännöllisiä, sillä ne kestivät keittopesua. Esiliinan napit olivat litteitä puuvillakankaalla päällystettyjä metallinappeja, jotta ne kestivät keittämisen lisäksi mankeloinnin. Valkoisten esiliinojen mallit vaihtelivat käyttötarkoituksen mukaan. Keittiöhenkilökunnan talousesiliinat esiliinat olivat  mahdollisimman paljon pukua suojaavia. Sisäkön tarjoiluesiliina oli myös valkoinen, mutta pieni ja pitsein koristeltu.

Ruutuesiliinat olivat käytännöllisiä puolestaan sen takia, että pienet tahrat eivät näkyneet kirjavasta kankaasta niin selvästi. Ruutuesiliinoja tehtiin vyötärömallisina myös koulussa ja niihin harjoiteltiin pistokirjontaa. Ruutuesiliinoja ostettiin myös valmiina kiertäviltä essukauppiailta.

Likaisemmissa töissä, kuten siivotessa, vaatteita suojasi joko värillinen esiliina tai takkimainen suojavaate, työtakki, jota myös saatettiin kutsua pelkällä esiliina-nimellä.

Erilaisia työtehtäviä varten kehiteltiin myös erilaisia esiliinamalleja ja niiden tekemiseen löytyi ohjeita naisille suunnatuista kirjoista ja lehdistä. Emännän tietokirjassa neuvottiin tekemään puunkantoesiliina säkin puolikkaasta, johon kiinnitettiin vyötärö vahvasta nauhasta ja helmapäärmeeseen pujotettiin keppi. Käsityöesiliinaan tarkoituksena oli sekä suojata pukua sekä tekeillä olevaa käsityötä, mutta samalla se monine taskuineen toimi lankakerien ja muiden käsityötarvikkeiden säilytys- tai kuljetusvälineenä. Pyykkipoikaesiliinan taskussa pyykkipojat kulkivat kätevästi mukana, ja kernistä tai muovista valmistettu esiliina, jota käytettiin esimerkiksi lasta kylvetettäessä, suojasi vesiroiskeilta.

1970-luvulla pesukoneet kuten monet muutkin kodinhoitotyötä helpottavat välineet samoin kuin helposti pestävät ja huollettavat vaatemateriaalit vähensivät esiliinojen merkitystä suojavaatteina.

esiliina4

Kuva on otettu vuonna 1972. Kuvan esiliina on ruudullista puuvillakangasta ja se on koristeltu ketjuvirkkauksella. Esiliinaa on käyttänyt vuonna 1906 syntynyt Aili. Hän on ostanut esiliinan kiertävältä vaatekauppiaalta. Aililla oli useita erilaisia essu ja hän käytti esiliinoja läpi koko elämänsä, aina 1970-luvun loppuun asti. Aili käytti esiliinaa lähes aina, myös vieraiden läsnäollessa.

Esiliinan taskut ovat jääneet lapsenlapsille mieleen, sillä Aililla oli tapana kantaa taskuissa jotain pientä naposteltavaa - karkkia, pipareita, rusinoita, luumuja.

esiliina4b

Kuva on otettu Savonlinnan Kalevalaisten Naisten 50-vuotisjuhlassa v. 2005.Kuvan esiliina on valmistettu 1920-luvulla. Esiliinaa on käyttänyt vuonna 1904 syntynyt Anna toimiessaan pitoemäntänä. Valkoisia esiliinoja ovat käyttäneet myös sisäköt, kotiavustajat, lotat ja sairaanhoitajat sekä tarjoilijat.

Esiliina on edelleen tallessa ja hyvässä kunnossa - puhtaan valkoinen.

Teksti pohjautuu Savonlinnan maakuntamuseossa järjestettyyn Esiliina kertoo –näyttelyn aineistoon.

Tarja Kröger 5/2005, päivitetty 7/2016.

© 2020 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!