Koukkuaminen
engl. tunisian crochet, tunisian knitting,
russian work, german work, afghan stitch,
shepherd’s knitting, idiot stitch

Kuten edellä olevasta listasta nähdään koukkuamisella on monta nimeä maailmalla. Nimet kertovat, että koukkuaminen on ollut tunnettu niin Afrikan (erit. Tunisia), Aasian (erit. Afganistan) kuin Euroopankin puolella (Venäjä, Saksa, Englanti). Afghan stitch -termi viittaa myös siihen, että koukkuamista on ainakin Aasian puolella käytetty erityisesti huopien (engl. afghan) valmistamiseen. 1800-luvun kirjallisissa lähteissä käytetty Shepperd’s knitting -termi viittaa siihen, että tekniikka on ollut erityisesti paimenten (engl. shepherd) käytössä. Saman ajan lähteissä näkee käytettävän myös termiä ”idiot stitch”, mikä viitannee koukkuamisen yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Koukkuamista kuvaavissa termeissä esiintyy sekä neulominen (knitting) että virkkaaminen (crochet), mikä kuvastaa koukkuamisen rinnastamista sekä neulomiseen että virkkaamiseen.

Suomessa koukkuamien on kukoistanut virkkauksen rinnalla erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla. Pääasiassa tuolloin koukuttiin peitteitä ja villatakkeja.

Koukkuamisessa käytettävässä työvälineessä on piirteitä sekä neulepuikosta että virkkuukoukusta; koukkuamiskoukku on varreltaan samanlainen kuin nupillinen puikko, mutta sen päässä on virkkuukoukun koukku. Koukkuaminen eroaa virkkauksesta siten, että virkattaessa tehdään aina yksi silmukka tai silmukkaryhmä kerrallaan valmiiksi mutta koukuttaessa kerros valmistuu kahdessa vaiheessa: poimintavaihe ja paluuvaihe.
Poimintavaiheessa poimitaan pitkän koukun varrelle kaikki kerroksen silmukat ja paluuvaiheessa (eli päättelyvaiheessa) palataan takaisin päätellen poimitut silmukat. Työtä ei käännetä kerrosten välissä (toisin kuin virkattaessa tehdään). Koukuttu pinta on yleensä paksumpi ja tukevampi kuin virkattu pinta.

Erilaisia koukkuamismalleja saadaan aikaan poimimalla silmukat edellisen kerroksen eri kohdista. Paluuvaihe tehdään aina samalla tavalla.

Perusmallissa silmukka poimitaan pystysuoran silmukan etureunan alta.


Sileää neuletta muistuttavassa mallissa silmukka poimitaan pystysuoran silmukan välistä (vrt. neulominen).


Silmukka voidaan myös poimia vaakasuorien silmukanosien yläreunasta.


Silmukka voidaan poimia myös molempien vaakasuorien silmukanosien alta.

Näistä perusmuodoista voidaan tehdä mitä erilaisimpia muunnoksia. Koukkuamisessa voidaan myös käyttää kahta väriä kirjovirkkauksen tapaan. Lankaa vaihdettaessa edellinen lanka jää nurjalle. Silmukat päästetään koukulta aina samanvärisellä langalla kuin ne on poimittu. Vaihto tapahtuu, kun koukulla on edellisen värin viimeinen silmukka ja uuden värin ensimmäinen silmukka päästettävänä.

Lisäykset ja kavennukset tehdään aina poimintavaiheessa, koska 2.vaiheen eli paluuvaiheen tehtävänä on vain sulkea silmukkarivi. Silmukat voi lisätä samalla tavalla kuin neulottaessa lisätään. Kavennukset voi tehdä virkkauksen tapaan.

 

Kirjallisuutta ja linkkejä
– Aho, K. & Hellevuo, P. & Niemi, T. 1980: Tekstiiliopas 1. Lankatyöt. WSOY, s. 87-91.
– Ilander, T. 2001: Koukkuamistaidon oppiminen, ongelmakohdat ja taidon kehittyminen. Käsityötieteen pro gradu -tutkielma. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Joensuun yliopisto.
– Lahti, R. (toim.) 1961: Suuri käsityökirja, s. 215-220.
– Riuska, S.-L. 1964: Virkkaamme villalangasta, s. 44-143.
– Salovaara, A. 1998: Koukkuaminen.
– Tunisian crochet – basic stitch:  http://www.heritageshoppe.com/heritage/stitches/advanced/tunisian.html »
– Tunisian intarsia: http://www.knitting-and.com/crochet/tunisian-intarsia.htm »

 

 


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!