Mietin tänään seuraavaa blogikirjoitustani aiheesta Käsityöoppiaineen uudistamisen kivinen tie. Olin ajatellut kirjoittaa siinä ihmisten erilaisuudesta "tietämään tulemisessa" (radikaalin konstruktivismin teorian mukaan) ja sekä tasa-arvon- että käsityön käsitteiden ymmärtämisestä. Mutta se homma jäi sikseen, kun huomasin eilisessä Hesarissa (2.11.) arvion lappilaisen toimittajan ja kirjailijan, Juhani Karilan (s. 1985), esikoisromaanista Pienen hauen pyydystys (Siltala 2019).

Karila on tunnettu novellikokoelmistaan ja voitti J.H.Erkon kirjoituskilpailun 2010. Hän on ollut töissä myös mm. Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa.

Kirja-arvostelua lukiessani minulle tuli voimakas tunne, että tämän ihmisen kanssa olen joskus käynyt mielenkiintoisen keskustelun. Aika nopeasti löysinkin lehtileikkeitteni joukosta Helsingin Sanomien Kulttuuriosaston sivun perjantailta 29.7.2011. Siinä oli Juhani Karilan tekemä juttu nimeltä Ajattelen, siis huovutan. Sivun taitteista löysin printattuna Karilan kanssa tuon jutun tekemisen tiimoilta vaihtamamme viestit. Itse juttu on huovuttaja Sirpa Sillanpään haastattelu, jota varten Karila halusi keskustella minun kanssani.

Miksikö minä kerron teille tästä keskustelusta. No siksi, että  siinä on kyse käsityön käsitteen ymmärtämisestä ja tiedon saavuttamisesta yleensä, niistä asioista, joista juuri olin aikonut kirjoittaa. Keskustelumme on kuin käytännön esimerkki siitä, kuinka vaikeaa, jos ei mahdotonta on rationaalisesti tietää jotain oman kokemuksensa ulkopuolelta ja kuinka tärkeää, ellei aivan välttämätöntä on silti kaikin tavoin pyrkiä siihen, eli saamaan tietoa omien näkemystensä oikeellisuuden arvioimiseksi, erityisesti siksi, että ymmärtäisi mahdollisimman yleisellä tasolla ainakin ne käsitteet, joita käyttää ja joiden "nimissä" omaa työtänsä tekee.

Keskustelun avaukseksi Karila teki minulle sarjan kysymyksiä, jonka seuraavassa välitän teille sanasta sanaan.

Juhani Karilan kysymyksiä käsityöstä

* Miksi ihmiset tekevät käsitöitä, vaikka tehtaat ja luikuhihnat pukkaavat tavaraa vähemmällä vaivalla?

* Millaisia ovat käsityöläisyyden prosessit henkiseltä ja filosofiselta kannalta? Onko virkkaaminen tai höylääminen meditatiivista? (Vrt. Juoksun filosofia). Onko kyse pään tyhjentämisestä, aktiivisesta ajattelusta vai yhteyden saamisesta johonkin menneeseen ja kadonneeseen aikaan?

* Onko käden liike ajattelua? Tarkoitan kehollista älykkyyttä. Esimerkiksi tanssijat kokevat voivansa välittää älyllisiä ajatuksia liikekielen avulla, ilman sanoja.

Mitä on käden tieto? Monista käytännön töistä sanotaan, että "Ei sitä voi opettaa, pitää itse kokea." Ja "Työ tekijäänsä opettaa."

* Mikä on taidon merkitys? Onko käsityöläinen ylpeä tekniikastaan? Onko käsityöläisyyden taidossa/kyvyssä salatieteen ominaisuuksia? Pidetäänkö taitavia käsityöläisiä poikkeusyksilöinä, näkijöinä, ymmärtäjinä?

* Mikä on käsityöläisyyden suhde valmiiseen esineeseen/tuotteeseen/teokseen? Mitä hän kokee ja tuntee saadessaan valmiiksi? Tuleeko silloin "pieni kuolema", hetken kestävä turhuuden tai hyödyttömyyden kokemus? Onko päämäärä valmiiksi saaminen vai matkanteko?

* Millainen olo käsillä tekemisestä tulee?

Kysymysten analysointia

Karilan kysymykset yllättivät laajuudellaan ja vaikeudellaan minut. Kerroin hänelle, että voidakseni vastata tyhjentävästi näihin kysymyksiin olisi pakko kirjoittaa kokonainen kirja. Se ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan ymmärsin hänen haluavan selkeät, lyhyet ja hyvin informoivat vastaukset.

Hän oli kysymykset tehdessään 26-vuotias, vastavalmistunut toimittaja ja jo palkittu kirjailija. Ilmeisesti hän oli ihminen intoa täynnä ja halusi saada uutta tietoa työtänsä varten sen lisäksi, mitä itse oli ehtinyt asiasta kokea. Voidaan olettaa, että vaikka hänellä ei olisikaan ollut henkilökohtaisia kokemuksia käsityön tekemisestä, hänellä kuitenkin oli jonkinlainen käsitys asiasta liittyen kasvuympäristöönsä Pelkosenniemellä. Nyt hän halusi tarkistaa ja täsmentää kokemaansa ennen kuin tapasi haastateltavansa.

Yritin kirjoittaa vastaukseni mahdollisimma selkesti ja lyhyesti, mutta kirjoitin silti aivan liian paljon, eikä tekstistäni kovin selkeääkään tullut. Karila kiitti kohteliaasti tekstiäni hienoksi, josta päättelen, että se ainakin joitain vastauksia hänen kysymyksiinsä sisälsi. Valmiissa jutussaan hän käytti vastauksistani tietenkin vain osan ja niitä omaan tekstiinsä soveltaen. Valmis, julkaistu teksti  on kahtena kuvana alla.

Päätelmiä

Karilan juttu pysäyttää miettimään, millainen tekemisentapa käsin tekeminen onkaan. On se niin erilainen kuin vaikkapa teollinen- tai digitaalinen tekemisentapa. Ainakin se on ikivanha, niin primitiivinen nykynäkökulmasta katsoen. Heideggerin mukaan ihmisen tekemisentapa liittyy kiinteästi hänen ajatteluntapaansa ja edelleen hänen elämäntapaansa. Millaiseen elämäntapaan liittyy käsin tekeminen?

Käsin tekeminen on hyvin konkreettista ja fyysistä tekemistä, mutta edellyttää tekijältä myös älyllisiä kykyjä ja luovuutta. Se on vaativaa ja kokonaisvaltaista tekemistä, mutta sen parissa voi myös rentoutua ja irrota arjesta. Käsin tekemisessä tekijä liittyy materiaaliinsa. He ovat molemmat samaa maailman lihaa. He ovat yhteistyössä ja oppivat tuntemaan toisensa. Tekemiseen liittyy varovaisuus, hoiva ja vastuu maailmasta.

Ovatko käsityön tekijät konservatiiveja, eivät riennä vauhdilla ajan mukana? Kyllä ja ei. Tiedämme, että käsityön tekijät ovat aikojen kuluessa mieluusti ottaneet käyttöön myös uusia tekniikoita. Ensin koneita ja laitteita, joita ihmiskäsi ohjaa, mutta nykyisin myös monia digitaalisia laitteita, joissa vain niiden ohjelmointi on "ihmisen kädessä". Käsin tekemisen intentio, hyvän tekeminen hyvin, on säilynyt käsityöläisyydessä. Mutta kannattaa muistaa, että "... jokainen uusi mahdollisuus tehdä jotain entistä paremmin tuo mukanaan myös uuden mahdollisuuden pahantekoon (Esko Valtaoja, TS 5.11.19). En varmaan paljon erehdy, kun väitän, että käsin tekeminen on tänä päivänä hyvin radikaalisti konservatiivinen tekemisentapa.

Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius sanoi viime perjantaina (TS 1.11.19): "Näyttää siltä, että maailman pelastamiseen tarvitaan aimo annos konservatiivista ajattelua. Joskus juuri se vie meitä tulevaisuuteen."


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!