KOOSTE KÄSITÖISTÄ SKANDINAVIASSA - PERINNETTÄ JA NYKYPÄIVÄÄ
Lovikka-niminen kylä sijaitsee Ruotsin pohjoisimman joen, Tornionjoen varrella, Pajalan ja Vittangin välimailla. Siellä neuloi metsätyömiehen vaimo Erika Aittamaa (1866-1952) ensimmäiset Lovikka-lapaset vuonna 1892. Perhe oli köyhä, ja Riga, kuten Erikaa kylällä kutsuttiin, neuloi lapasia myyntiin kyläläisille kohentaakseen sillä perheen toimeentuloa. Lovikka-lapaset syntyivät sattumalta, kun eräs asiakas ei pitänytkään tilaamistaan lapasista, jotka olivat hänen mielestään liian tiiviit ja paksut. Lapasista tuli kuitenkin nopeasti hyvin suosittuja, sillä kun niitä halusivat isännät, jotka ajoivat puutavaraa Haaparantaan, lapaset tulivat tunnetuiksi koko Tornionjokilaaksossa.
Erika Aittamaa
Kuvalähde: solveigs-vantar.se
”Det var Gud som gav mig en fingervisning och hjälpte mig, så att vi kunnat uppfostra barnen utan att anlita hjälp från andra”, selitti Erika Aittamaa 1936.
Hän jatkoi lapasten neulomista koko ikänsä vuoteen 1952, jolloin hän kuoli 86-vuotiaana. Hän myös opetti Lovikka-lapasten neulomista kaikille halukkaille.
Lovikka-lapaset neulotaan paksusta löyhäkierteisestä villalangasta (tai hahtuvalangasta), huovutetaan pesemällä ja harjataan (tai karstataan) pehmeiksi ja kauniiksi. Ranneosa kannattaa jättää karstaamattta, sillä siihen tulee pistokirjontaa silmukkarakenteen mukaan ommellen. Koristeraita tai -raidat ovat yksi- tai useampivärisiä polvekekuvioita.
Lapasessa on ranneosassa nurjin silmukoin neulotut raidat, joiden väliin kirjonta tulee. Lapanen on peukalokiilaton.
Ks. ohje: Punomo/Neulonta/LAPASET ILMAN PEUKALOKIILAA. (Tulossa uuden sivuston versio)
Kirjonnan lisäksi ranteessa, lapasen ulkoreunalla, on usein koristeena letitetty palmikko ja sen päässä hevosenhäntätupsu.
Linkkejä http://sv.wikipedia.org/wiki/Lovikkavante
Muokattu 6/2016