Miniryijyt: Metsä

Miniryijyjä aiheesta ”metsä”

Mitä metsä merkitsee sinulle?
Onko se ilon, virkistyksen tai hiljaisuuden lähde?
Pelkäätkö tai inhoatko metsää? Onko se toimeentulon lähde tai raadannan paikka?
Onko se toiminnan paikka, jossa voi hiihtää, suunnistaa ja vaeltaa?

Minkälainen on sinun metsäsi?
Onko se lapsuuden keijumetsä, aurinkoinen marjapaikka, salainen sienipaikka tai elämyksellinen vaellusreitti?
Onko se inhottavien ötököiden ja hämähäkinseittien paikka?
Onko se pelottava vai turvallinen paikka?


Metsä kuin oravanpesä Vihreyden ympäröimänä on aikaa hengittää silitellä sammalmättäitä ja ajatella. Syvä rauha hiipii sisälleni. Olen metsässä ja metsä on minussa. Mirja Anto	Metsien siniverinen Kaikista eniten metsän väreistä minua viehätti mustikan varpujen vaaleanvihreä väri. Väri tuli mieleen kotona olevasta mustikanvarpupuskasta. Kun mietin mustikoita ja niiden värejä, mieleeni tulivat myös värit metsästä, jossa mustikoita kasvaa. Lähdin siis miettimään ryijyä ja sen värejä kostean kangasmetsän kannalta. Hanna-Mari Lapp

Tuli toukokuu Metsä -puita, puita, puu, puu Millainen metsä, millainen puu? Ei synkkä kuusimetsä, ei havupuu, kaunis, valoisa kevätmetsä, jossa lapsena leikin, keijuna aivan puron solinaa seuraten. Puussa valkoinen varsi, mustat rihmat ja värit jotka uudistuu. Ryijylle oli valmis paikka kotonani, joten sen koko määräytyi sijoituspaikkansa mukaan. Värivalintoihin, mutta ehkä enemmän kuitenkin ryijyn muotokieleen, sommitteluun vaikuttivat kotini sisustustyyli ja värimaailma. Pyrin tekemään ryijystä sillä tavoin ajattoman, että se sopisi ympäristöönsä vaikka sisustuksen muut elementit (lähinnä tekstiilien värit) vaihtuvatkin. Sari Kivimäki	Talvi Idea syntyi talvisesta metsästä. Halusin kuvata puiden rikasta muotokieltä ja auringonvalon lämmintä kosketusta niiden pinnalla. Päätin kääntää ryijyni vaakatasoon, seinältä pöydälle, ja pidentää nukkaa niin pitkäksi, kuin valmiiksi pätkityt metallilangat antoivat mahdollisuuden. Alun perin ajatukseni oli tehdä työ kudontakehyksessä. Olin kuitenkin nähnyt tunneilla todella mielenkiintoisen, pyykkitelineessä kudotun työn ja se innoittamana päätin kokeilla loimen laittamista johonkin muuhun kehykseen. Löysin kellarista taitettavan pöydänjalan, joka mielestäni sopi hyvin kudontakehykseksi. Henriikka Vartiainen

Kuusi Suunnittelin metsäaiheisen ryijyn erivärisistä vihreistä langoista, koska mielestäni vihreä väri kuvaa metsää hyvin. Pohjavärinä minulla oli beigeä ja limetinvihreää lankaa sekä kahta lankaa, jossa vaihteli erilaiset vihreät sävyt. Ryijynukkina käytin vihreää fanttilankaa. Anu Kalenius	Vuodet Suunnittelussa lähdin liikkeelle metsän peruselementistä, puusta: millaisia värejä ja pintoja puista löytyy. Innostuin mummolan tukkipuiden päistä: puun vuosirenkaat viestittävät lujuudesta ja menneistä ajoista; hyvistä ja huonoista vuosista. Lopullisessa työssä yhdistyy vuosien ”pyöreys” ja metsän suora vertikaalisuus. Mervi Laitinen

Keväinen lehti Reeta Manner	Harmaa metsä Inkeri Linna

Kaarna Ryijyn suunnittelussa käytin lähtökohtana viime keväänä Seitsemisen kansallispuistossa otettua valokuvaa hyvin vanhan männyn rungosta. Jenni Kujansivu	Humiseva harju Metsäteema johdatti minut kotiseutuni harjumaisemiin Punkaharjulle. Hanna Keinänen

Vaahteranlehti ruskan väreissä Ira Jyrkinen	Ikihonka Saara Erola

Syksy Lähdin suunnittelussa liikkeelle syksyisen metsän mielikuvasta. Maalasin ensin erilaisia syksyn värejä paperille ja mietin miten ne saisi vangittua hallitusti ryijyn nukkiin. Päädyin ”metsä palaa” -ryijyn muotojen innoittamana suunnittelemaan syksyn lehden. Essi Keskiaho	Jupiter Ryijyn lähtökohtana toimi musiikki: Holst: Jupiter, the bringer of Jollity. Ryijyn kehykset on tehty paperimassasta. Sanna Kaukanen

Runko Metsästä minulle ensimmäisenä mieleen aurinkoinen ja valoisa koivumetsä valkeine runkoineen. Päädyin suunnittelemaan ryijyn, joka kuvaa koivun yhtä runkoa. Jenni Lampinen	Talvista metsää Ryijyn lähtökohtana toimi talvinen metsä ja sen lumiset oksat. Sini Turkia

Ruska Suunnittelun lähtökohtana oli mielikuva syksyisestä metsästä, jolloin puut ovat ruskaväreissään. Usein syksyllä kävelylenkillä voi tuntea lehtien kahinan jalkojen alla ja nähdä värikkäitä lehtikasoja ihmisten pihoilla. Isot lehtikasat näyttävät niin pehmeiltä, että niiden sekaan tekisi mieli joskus hypätä. Anne Mäkinen	Talvimetsä Kun ensimmäinen ryijyni oli valmis, pöydällä oli sekaisin langanpätkiä. Yksi kasa näytti ihan talvimetsältä: Lapin metsältä, jossa olen hiihdellyt. Kädessäni oli myös juurenpala. Se näytti minusta niin mielenkiintoiselta, että halusin tehdä siihen miniryijyn. Outi Väyrynen

Minun metsäni Minun sydämeni kuuluu mäntymetsään, mökille Oulujärven saarelle. Siellä olen lapsuuteni kaikki kesät ja kesäajan viikonloput asunut. Sitä kaipaan, kun olen ulkomailla, ja ajoittain pitää täältä Etelä-Savostakin päästä sinne "oikeaan mettään". Siellä olen oppinut näkemään, tutkimaan, kuulemaan, haistelemaan, havainnoimaan. Ryijyni kuvaa kangasmetsää, sen värejä ja "löytöjä". Kun ryijyä katsoo vasemmasta sivusta, muodostuu väreistä keväinen metsä. Ryijyn oikean reunan väriskaala on loka-marraskuun metsää. Outi Väyrynen	Kolme vai kuusi Lähdin suunnittelemaan ryijyäni miettimällä, mitä minulle tulee mieleen metsästä. Istuin junassa ja katselin ohikiittävää maisemaa: puita, kasveja, hieman lunta maassa. Eläimistä metsä toi mieleen ketut ja karhut, kasveista värikkäimpinä ajattelin puolukoita, joita ryijyssä olisi voinut hyödyntää. Myös kauniit syksyn lehdet kävivät mielessäni, vaikka olikin jo kevät. Väreistä päällimmäisinä jäivät mieleeni kuitenkin ruskea ja vihreä, joihin lopuksi päädyinkin. Heini Partti

Aktivistin muistelmat Ihminen tuhoaa pieneläinten ja lintujen elämis- ja pesimisalueita saastuttamalla luontoa. Erityisesti eri kotkat kärsivät ihmisen toiminnasta: ympäristömyrkyt supistavat kotkien ruokavalioon kuuluvien lajien kantoja. Ryijyni suunnittelun lähtökohtana oli muisto ajasta, jolloin aktivoiduin luonnonsuojeluasioissa. Lähtöajatuksena on siis teema ”pelastakaa metsät” ja sen kautta sukupuuttoon kuolevat lajit. Nautin metsän tuomasta rauhasta, äänistä ja tuoksuista ja haluaisin itse, ja muiden, saavan nauttia siitä vastakin. Halusin siis tehdä aktivistisen ryijyn, jonka pehmeän vehreyden keskellä on kuolleen eläimen kallo. Nukkamateriaaleina käytin villalankaa ja kallossa muovipussista leikattua nauhaa. Sanna Raatikainen	Ruudun takaa Ryijyni lähtökohtana toimivat kasveilla värjäämäni villalangat. Osa kasveista oli kerätty omalta Huvilaltamme Virtain Kurjenkylästä. Mielessäni yhdistyivät ideaksi keväinen metsä ja vanha harmaa hirsimökki; rakas Huvilamme. Luonnonväristen lankojen värimaailma jakautui neljään käännellessäni pikkuisia vyyhtejä käsissäni. Ajatus harmaasta pikkumökistä puolestaan kiteytyi mökin ikkunaan. Näin mielessäni vanhan neliruutuisen, harmaakarmisen ikkunan, jonka aaltoilevan ja epäsäännöllisen lasin takaa kajastavat keväisen luonnon eri värit. Suvi Vilmari

Pihlajan punaiset marjat Sari Keränen	Koivumetsän havinaa Jaana Myllymäki

Halusin tallentaa ryijyyn muistoja, auringonpaistetta, kesän ensimmäiset askeleet paljain jaloin, lasten riemukkaita kiljahduksia ja iloista naurua, nuotion räiskeen ja savun, metsän tuoksua, aaltojen loisketta. Outi Liukkonen	Paperin kotimaa Paperin kotimaa suomalainen metsä se on minulle rakas siitä syntyi ryijyni, joka sua kehottaa… …kierrätä: vanhat sanomalehdet ja langanjämät! Eeva Tammi

Kävystä suureksi kuuseksi Kävystä suureksi kuuseksi, ihmislapsesta aikuiseksi. Pientä ihmistainta emo hoivaa ja huolehtii, sopivasti kastelee ja ravitsevasti lannoittaa, maata ilmavaksi kuopii, että on hyvä hengittää, tuulelta ja tuiverrukselta suojaa, tukea antaa, pakkasella suojavaipan päälle rakentaa. Siinä on hyvä ja turvallinen kasvaa, hentoa vartta vahvistaa, juuria levittää ja korkealle kurkottaa. Tulee päivä, jolloin taimi emonsa ohittaa. Ei yllä enää emo suojaamaan. On tullut aika omien juurien vettä etsiä ja ravintoa saavuttaa oman varren vahvana tuulta, myrskyä ja paukkupakkasta vahvistaa, kohti taivasta, valoa ja uutta elämää kurkottaa. Suurena ja vahvana. Elise Huttunen	Kotimetsäni Kotimetsä on paikka, jossa tuntee olevansa turvassa. Se on pyhäkkä, jonne tullessa kaikki turha unohtuu. Lapsena marjaretket kotimetsään olivat retkiä satumetsään, jonka uumenissa salaisuudet rasahtelivat ja varjot vaelsivat. Kotimetsässä muistot palaavat mieleen. Palaan aina uudestaan pyhiinvaellukselle kotimetsikkään. Vaikka marjoja löytyisi muista metsistä tai torilta, kasvavat ainoat oikeat marjat kotimetsässä. Kotimetsän marjojen poimimisessa on jotakin erikoista, jotakin ymmärrystä suurempaa. Tarja