Pronssispiraalikoristelujen historiaa
Rautakauden loppupuolella, etenkin viikinkiaikana, Suomessa käytettiin vaatteiden koristeluun pieniä pronssilangasta valmistettuja renkaita ja spiraaleja. Tuolloin oli tapana haudata vainajia juhla-asuissa ja Suomesta löytyneistä haudoista onkin löydetty paljon esimerkkejä näistä pronssikoristeluista ja muista koruista. Pronssilla on aineena myös kangasta säilövä vaikutus, joten usein näiden koristeiden alta on löydetty jäänteitä tuon ajan kankaista.
Pronssispiraalikoristeita on löytöjen perusteella käytetty etenkin vaippojen reunoissa, esiliinojen helmoissa sekä huntujen reunoissa naisten kasvojen ympärillä. Miesten haudoissa kierukkakoristeita on löytynyt etenkin vöistä, säärisiteistä ja viitoista. Miesten pronssispiraalein koristeltuja viittoja tavataan jo 800- ja 900-lukujen vaihteesta, naisten runsaiden prossispiraalikoristelujen kultakausi ajouttuu 1000-luvulle ja siitä eteenpäin. Joskus nämä spiraalikoristeet muodostivat erillisiä kuvioiden ryhmiä, joskus ne olivat taas yhtenäistä ristikkokuviota esimerkiksi koko esiliinan helman leveydeltä. Spiraalikoristeet voitiin kiinnittää kankaaseen jo kudottaessa tai jälkikäteen ommellen.
Komeimmat lounaissuomalaiset vaipat saattoivat sisältää yli 4000 eri muotoista spiraalia ja painoa tälle asulle kertyi jopa puolitoista kiloa. Kun tähän spiraalikoristeiseen pukuun lisätään vielä haudoista löytyvät muut korut, kuten helminauhat, joista riippuu rahoja ja muita riipuksia, vaatteiden kiinnittiminä olleet soljet ja näihin liittyvät ketjulaitteet, sekä rannerenkaat ja sormukset, joita muodin vaikutuksesta asuun sisältyi eriaikoina enemmän tai vähemmän, on rautakaudenlopun juhlapukuun sonnustautunut emäntä ollut varmasti komea näky.
Lähteet:
Lehtosalo-Hilander, P.-L. (1984). Ancient Finnish Costumes. Vammala. Suomen arkeologinen seura.
Lehtosalo-Hilander, P.-L. (1987). Läntisen Suomen muinaispukujen ja kansanrunojen välisistä yhteyksistä. Teoksessa M. Linna, Muinaisrunot ja todellisuus (ss. 51 -65). Jyväskylä. Historian ystäväin liitto.
Lehtosalo-Hilander, P.-L. (1984). Vaskivaipat ja hopeatapparat. Teoksessa Laaksonen, E., Pärssinen, E. & Sillanpää, K. J. Suomen historia (s. 393 - 403). 1984. Weilin+Göös.
Muinaispuvut kansanrunoissa
Tuo villaviitta, vaskivaippa!
Ku oli kylki vaippaa vasten,
Se oli kyllä lämmin.
(SKS KRA. Europaeus, 497. Suojärvi, 1846)
Mikkelin muinaispuvun esiliina
Eikä käy makkaamaan
Ilman sängyn säätimätä,
Lakanoin laaitimata,
On nuo hurstit hulpireunat
Ja on vaipat vaskireunat.
(SKS KRA. Porkka, V., 2253. Medussi, Ruitsa, 1881)
En minä kiviä kiitä,
En palvo paasiloita.
Ennen teltoja tekiä,
Kultakangasten kutoja,
Vanu vielä vaskivaippa,
Kuo vielä kultakangas,
Niin mä alla yötä asuisin,
Päivät päällä puuhuoaisin!
(SKS KRA. Lönnrot 1123. Lonkka, 1834. -Martiska Karjalaińi)
Tekstiilitutkija ja kansatieteilijä Tyyni Vahter yhdisti ensimmäisenä kansanrunojen säkeet vaskivaipoista ja vaskikirjoista argeologisiin löytöihin.
Vaskihelmat löydämme naisten esiliinoista ja vaskivöitä vyötärökoristeista sekä spiraalipunosvöistä. Haudasta on löydetty myös vaskisuiset vanttuut, kintaiden jäänteet, joiden ranteissa oli ollut spiraalikoristeet. Vaskilangat ja vaskitupsut löydämme lautanauhoista, josta päättyvät pronssispiraaleilla koristeluihin tupsuihin.
Muista kuitenkin, että tämä on vain yksi tulkinta runojen merkityksestä. Historiantutkijat voivat tehdä asiasta erilaisia tulkintoja.
Vanhoja suomalaisia runoja voit lukea lisää Suomalaisen kirjallisuuden seuran internetsivujen kautta, joilta tälläkin sivulla olevat runonpätkät on haettu.
Lähteet:
Lehtosalo-Hilander, P.-L. (1987). Läntisen Suomen muinaispukujen ja kansanrunojen välisistä yhteyksistä. Teoksessa M. Linna, Muinaisrunot ja todellisuus (ss. 51-65). Jyväskylä. Historian ystäväin liitto.
SKS KRA, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto.
Kansainvälistä muotia
Englannista, Yorkin arkkipiispan haudasta, on löydetty lautanauha, johon on kultalangoilla kirjailtu lähes kaikki samat kuvioaheet, kuin Kaukolan ja Sakkolan esiliinoissa.
Suomalainen spiraalikoristelu on mitä luultavimmin ollut osa kansainvälistä muotia. Jo rautakaudella Suomi oli osa Eurooppaa ja tänne saapui paljon kansainvälisiä vaikutteita.
Suurin osa Suomesta löydetyistä spiraalikoristeista on peräisin Länsi-Suomesta.
Laatokan Karjalan alueelta, Kaukolasta ja Sakkolasta on löydetty leveitä esiliinanhelmoja, joihin on spiraaleilla, jouhilla ja villalangalla pujoteltu erilaisia kuvioaiheita. Samantapaisia koristuksia on löydetty myös esimerkiksi Virosta.
Näitä samoja koristeaiheita voidaan seurata Zalachtovjen kalmistosta, Peipsijärven itäpuolelta löydetyn pronssispiraalein koristellun miehen mekon kautta aina Bysantin keisareiden hoviin asti.
Lähde:
Lehtosalo-Hilander, P.-L. (1984). Vaskivaipat ja hopeatapparat. Teoksessa Laaksonen, E., Pärssinen, E. & Sillanpää, K. J. Suomen historia (s. 393 - 403). 1984. Weilin+Göös.
Aikataulukko viikinki- ja ristiretkikaudesta
Rautakausi Suomessa 500 eaa - 1300 jaa
| 600 - 800 jaa. | Merovingiaika |
| 800 - 1050 jaa. | Viikinkiaika |
| 1050 - 1300 jaa. | Ristiretkiaika |
| 1300 jaa | Historiallinenaika alkaa |
Lähde: Huurre, M. (2005). 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Keuruu. Otava.
Pronssispiraalitekniikkaa voi käyttää monin tavoin
Pronssispiraalikoristelun tekniikka
Yläpuolelle olevissa kuvissa muinaispukua varten tehtyjä kokeiluja
Avaimenperä metallilangoilla (messinki)
Avaimenperä metallilangoilla (kupari)
Spiraalikoristelua esiliinan taskun reunassa
Kokeilut lasisilla putkihelmillä
Kokeilu hamahelmillä
Linkkejä:
Opetuskäyttöön tarkoitettuja sivuja, jotka käsittelevät esihistoriaa ja erityisesti rautakautta
Suomen kansallismuseon ja museoviraston opetuspaketit
Muinaispuvuista ja pronssispiraaleista:
Kalevalakoru, muinaispuvut
Proseminaarityö suomalaisista muinaispuvuista, Oulun yliopisto, Jenny Kangasvuo
Turun yliopisto, kankaita maan kätköistä
Opettajalle
Ensisijaisesti tämä sivusto on suunnattu yläkouluikäisille oppilaille.
Integrointimahdollisuuksia
Aihe tarjoaa erittäin hyviä mahdollisuuksia integrointiin muiden oppiaineiden kanssa:
Äidinkieltä voi aiheeseen integroida kansanrunojen kautta. Pronssispiraalikoristelun voi liittää historialliseen yhteyteensä myös käsityötunneilla ja lisäksi spiraaleja voi valmistaa myös teknisessä käsityössä.
Sivustolla on neuvottu spiraalien kiertäminen käsin, mutta niitä voi kiertää myös teknisen työn tunneilla esim. akkuporakoneen avulla, jolloin oikean kokoinen puikko kiinnitetään porakoneen istukkaan. Metallilanka kannattaa tällöin kiristää esim. penkkipuristimen avulla niin, että leukojen välissä on nahkapalat tai vanhat nahkarukkaset, jotta metallilanka ei naarmuunnu.
Pedagoginen näkökulma materiaalin käyttöön
Pedagogisesti sivustomme on taitolajia painottava, joten olemme esitelleet pronssispiraalitekniikan mahdollisimman yksityiskohtaisesti kuitenkin niin, että ohjeiden mukaan on mahdollista tehdä erilaisia koristeluja. Olemme myös antaneet vinkkejä siitä, miten tekniikkaa voi soveltaa nykypäivänä, ja mitä muita materiaaleja voi käyttää pronssispiraalien sijasta. Tässä kuitenkin vielä muutama käytännön esimerkki siitä, miten sivustoa voi hyödyntää:
Esimerkki 1.
Taitolajia painotettaessa, sivuston kautta voi tutustua lähemmin pronssispiraalitekniikkaan ja sen historiaan. Opettaja voi neuvoa pronssispiraalitekniikkaa oppilaille materiaalin avulla tai voi laittaa oppilaat etsimään materiaalin avulla vastauksia esimerkiksi kysymyksiin, miten pronssispiraalikoristelua on ennen valmistettu, missä sitä on käytetty tai miten sitä voi soveltaa nykypäivänä.
Esimerkki 2.
Taitolajia voi painottaa myös niin, että oppilaat tutustuvat ryhmissä erilaisiin muinaisiin tekniikoihin, joista pronssispiraalitekniikka olisi yksi, ja tekisivät sen pohjalta pienen esitelmän muille ryhmäläisille sekä mahdollisesti pienen kokeilun tekniikan havainnollistamista varten.
Esimerkki 3.
Tuotesuunnittelua painotettaessa opettaja voi laittaa oppilaat tutustumaan itsenäisesti materiaaliin ja suunnittelemaan sen pohjalta tuotteen, jonka teemana on viikinki- tai ristiretkiaika. Tuotteeseen tulee tehdä jokin yksityiskohta pronssispiraalikoristelulla. Idea omaan tuotteeseen voi lähteä myös vaikkapa historia-osion runoista. Tällöin oppimateriaali tukee oppilaan itseilmaisua.
Tekijät: Piia Kujanpää, Hanna Rotinen ja Niina Sormunen
Itä-Suomen yliopisto, 2011