Kirjoittaja Veera Kuumola, 2022. JYU opettajankoulutus.

Pohdintaa lyhyesti

Pesukoneessa vaatteista irtoaa mikromuovia. Kuva Creative Commons/Dejan Krsmanovic

Johdanto

Vuonna 2017 eurooppalaiset kuluttivat yhteensä noin 13 miljoonaa tonnia tekstiileitä.
Vaatteista 60% ja kodin tekstiileistä 70% oli valmistettu synteettisistä kuiduista (European
Environmental Agency 2021). Tätä kirjoitelmaa varten tein kyselyn ihmisten tietoisuudesta
liittyen synteettisiin kuituihin ja niistä vapautuvaan mikromuoviin. Kyselyyn vastasi 17
henkilöä, joista jokaisen kuluttamat tekstiilit ovat suurimmalta osin tai ainakin puoliksi
valmistettu synteettisistä kuiduista. Synteettiset kuidut ovat teollisesti valmistettuja kuituja,
joiden pääraaka-aineita ovat öljyteollisuuden tuotteet. Lisäksi synteettisissä kuiduissa
käytetään lisäaineita muuttamaan kuidun rakennetta ja parantamaan siitä valmistetun
tekstiilin ominaisuuksia (Arvez 2020). Yleisin synteettinen kuitu on polyesteri (EEA 2021).
Synteettisten kuitujen viime vuosina paljon uutisotsikoissa ollut varjopuoli on niistä
vapautuvat mikromuovihiukkaset. Vaatteiden sisältämästä mikromuovista puhutaan vähän,
koska se on näkymätöntä (Padula 2019).

Voimme verrata näkymätöntä mikromuovia piilorasvaan. Elintapojaan
parantava lähtee ensimmäisenä karsimaan ruokavaliostaan näkyviä rasvoja,
mutta elintarvikkeiden sisältämä näkymätön rasva jää helposti osaksi
ruokavaliota aivan tiedostamatta. Sama pätee muoviin. Viime vuosina muovista
on tullut ekologisuuden näkökulmasta suuri vihollisemme. Ihmiset karsivat
helposti hedelmähyllyjen muovipussit ja kulutuksessa hyödynnetään sellaisia
tuotteita, joiden pakkausmateriaalit ovat muovittomia. Silti tekstiilien
kuluttaminen saattaa jatkua samanlaisena, sillä pienenpienet alle 5mm kokoiset
mikromuovihiukkaset eivät ole konkreettisesti osa arkeamme.

Muovipullot, muovipussit ym. Muovista valmistetut, jopa kertakäyttöiset hyödykkeemme
roskaavat valtavasti ympäristöämme. Muovikuiduista eli synteettisistä tekokuiduista
valmistut vaatteemme kuitenkin siirtävät luontoon vaikeasti sieltä puhdistettavaa
mikromuovia (Padula 2019). Tekstiileistä irtoavalla mikromuovilla on iso rooli
mikromuovista syntyvistä päästöistä, sillä se kattaa jopa 35% kaikesta mikromuovisaasteesta.
Suurimpia saastuttajia tekstiilikuiduista ovat polyesteri-, akryyli- ja polypropeenikuidut
(Ramasamy & Subramanian 2021). Huolestuttavinta mikromuovisaasteessa on se, että sitä
on löydetty myös paikoista, jotka ovat kaukana ihmisten vaikutuksesta. Suurimpia
mikromuovinieluja ovat kuitenkin maapallomme vesialueet, joista muovi kulkeutuu
vedeneliöihin ja sitä kautta myös ihmisten elintarvikkeisiin. (Belzagui, Crespi, Álvarez,
Gutiérrez-Bouzán & Vilaseca 2019, 2.) Synteettisistä kuiduista vapautuvaa mikromuovia
vapautuu vesistöihin noin 200 000-500 000 tonnia vuosittain. (European Environment
Agency 2021).

Mikromuovien vapautuminen tekstiilien käytössä

Kun tuotteita käytetään, mikromuovia vapautuu ympäristöön kulumisen yhteydessä
(Ramasamy & Subramanian 2021). Suurin osa mikromuovista syntyy kuitenkin vaatteiden
pesusta, sillä mitkään jätevesipuhdistamoiden suodattimet eivät pysty suodattamaan niin
pieniä mikromuovihiukkasia (Pandula 2019). Koneen tuottama mekaaninen kuormitus
aiheuttaa kuitujen rakenteen hajoamisen ja helpottaa mikromuovi hiukkasten vapautumista
(Lee, Kirkpatrick, Gladman & Ripatti 2020). On arvioitu, että yksi koneellinen
tekstiilipyykkiä vapauttaa 700 000 - 600 000 miljoonaa mikromuovikuitua, mikä vastaa 0,5
% tuotteen kokonaismassasta. 82 % kyselyyn vastanneista kertoi pesevänsä vaatteet
muutaman käyttökerran jälkeen ja vain kaksi vastaajista kertoi välttävänsä turhaa vaateiden
pesemistä. Valtameriin päätyy tekstiilipesujen kautta noin puoli miljoonaan tonnia
mikromuovia muovipohjaisista tekstiilimateriaaleista (Unesco 2018). Vaikka kyselyn tuloksia
ei voida pienen otannan vuoksi yleistää, sen perusteella valtameriin päätyvän muovisaasteen
määrä ei yllätä, sillä vaatteet vierailevat pesukoneessa lähes jokaisen käyttökerran jälkeen.
Seuraavat seikat voivat kuitenkin olla huojentavia, sillä tutkimuksen mukaan mikromuovin
vapautumiseen voidaan vaikuttaa.

Esimerkiksi pesukoneissa on eroa siinä, kuinka paljon ne irrottavat mikromuovia vaatteista
(Pandula 2019). Lisäksi mikromuovin vapautumiseen vaikuttavat koneen täyttömäärä,
pesulämpötila, vedenkulutus sekä pesujakson pituus. (Manshoven ym. 2021, 26). Jos ihmiset
olisivat tietoisia tällaisista seikoista, se varmasti vaikuttaisi arjen rutiineihin ja tottumuksiin
sekä mahdollisesti pesukoneen valintaan ostotilanteessa. Kyselyyn vastanneista 80 % eivät
olleet tietoisia tai tutustuneet mikromuovin vapautumiseen kulutustekstiileistä. Osa
vastaajista kertoi myös, että tietoisuus ja helposti saatava tieto olisi ratkaisevassa roolissa
kulutus- ja käyttötapojen muutoksessa. Toisaalta myös tekstiilien ominaisuudet ovat
yhteydessä mikromuovin vapautumiseen, sillä kuitumateriaalin, langanpaksuuden, kankaan
rakenteen ja painon on todettu vaikuttavan siihen (Lee ym. 2020). Näin ollen myös
synteettisten kuitujen välillä on ero siinä, kuinka paljon ne vapauttavat mikromuovia, mikä
osaltaan lisää kulutusvalintojen haastavuutta.

Pesukoneen mekaanisen kuormituksen rinnalle on viimeisten vuosikymmenten
aikana kuitenkin tullut muita tapoja, kuten tuulettaminen, pakastaminen tai pelkän tahran
poistaminen käsinpesulla. Näistä tuulettaminen osoittautui kyselyssä suosituimmaksi ja 13
vastaajaa kertoi pyrkivänsä pesemisen sijasta tuulettamaan vaatteitaan. Tutkijat ehdottavat
myös biohajoavaa pinnoitetta vaatteen suojaksi, jolloin kuitujen ristikkorakenteet eivät
pääsisi purkautumaan mekaanisesta kuormituksesta huolimatta, eikä näin ollen mikromuovia
pääsisi vapautumaan. (Belzagui ym. 2019, 7). Olisikin tärkeää keksiä tulevaisuudessa
innovaatioita, joilla mikromuovin vapautumista voidaan vähentää. Yksi vastaajista totesikin,
että mikromuovia tulee olemaan maapallolla niin kauan, kuin on muoviakin. Toisaalta tästä
voidaan muodostaa johtopäätös, jonka mukaan makromuovin vähentäminen omassa arjessa
on yhteydessä myös mikromuovin vähentämiseen. Toisaalta samaa johtopäätöstä ei voida
muodostaa synteettisten tekstiilikuitujen viidakossa.

Tutkimuksissa on havaittu, että mikromuovia irtoaa tekstiileistä enemmän
ensimmäisissä pesuissa. Näin ollen tutkijat ehdottavat muovikäytön vähentämistä tekstiilien
viimeistely ja värjäysprosesseissa (Belzagui ym. 2019, 7). Joissakin tutkimuksissa on lisäksi
todettu rumpukuivauksen vapauttavan mikromuovia enemmän verrattuna tuotteen pesuun
(Lee ym. 2020). Tämän tutkimuksen tulokset suosivatkin pyykin kuivaamista luonnollisen
kuivumisen kautta. Tämän päivän kiireinen arki on varmasti yksi syy siihen, miksi ihmiset
valitsevat nopeita ratkaisuja kevein perustein, vaikka sen ympäristökuorma olisi suurempi.
Tällä hetkellä tekstiileistä vapautuvia mikromuoveja mittaavia standardeja ei ole vielä paljoa,
sillä tekstiileiden ympäristömerkit eivät sisällä kuitujen irtoamista mittaavaa arviointia (Lee
ym. 2020.

Kuten aiemmin synteettisten kuitujen ominaisuuksien luettelossa mainittiin,
kestävyys on yksi synteettisen kuidun ominaisuuksista. Kuluttaessaan ihmiset myös suosivat
kyselyn mukaan kestäviä tuotteita. Siksi onkin muistettava, ettei tekstiilien kulutusvalintoja
pidä tehdä ainoastaan sen vapauttaman mikromuovisaasteen perusteella. Yksi tuote voi olla
pitkään käyttökelpoinen ja vapauttaa mikromuovia ja toinen tuote voi olla luonnonkuiduista
valmistettu, mutta kestää vain muutaman käyttökerran. Näiden asioiden pohtiminen haastaa
kuluttajaa eettisten valintojen tekemisessä. Joka tapauksessa jokainen tuote tulee ajallaan
tiensä päähän, mutta on kiinnostavaa pohtia sitä, mitä synteettisistä kuiduista valmistetulle
tuotteelle tapahtuu hävityksen yhteydessä. Mitä käytön aikana vapautumattomalle
mikromuoville tapahtuu?

Muovikuituja sisältävän tuotteen hävitysvaiheessa tekstiilistä vapautuu
mikromuovia, oli sitten kyse kaatopaikasta, polttamisesta tai kierrättämisestä (EEA 2021).
Kaatopaikat toimivat sekundaarisen mikromuovin lähteenä, polttamisesta aiheutuu
mikromuovipäästöjä ja kierrätyksessä mikromuovia vapautuu tuotteen käsittelyn ja
prosessoinnin yhteydessä. Huomion arvoista on se, että maailmanlaajuisesti tekstiileistä 85 %
päätyy käytön jälkeen kaatopaikalle kierrätyksen sijaan. Vaikka kierrätys aiheuttaa myös
mikromuovipäästöjä, on niihin helpompi vaikuttaa muihin vaihtoehtoihin verrattuna. (Arvez
2020.) Ramasamyn ja Subramanianin (2021) mukaan se, käytetäänkö mikromuovia sisältävää
tuotetta pitkään vai heitetäänkö se pois muutaman käyttökerran jälkeen ei kuitenkaan muuta
mikromuovin tuottamia ympäristöhaittoja. Toisaalta, jos tuotteen elinkaari päättyy siihen, että
se heitetään makromuovina pois, voidaan pohtia, olisiko tuotetta pitänyt edes valmistaa. Pois
heitetty tuote joutuukin makro- tai mikrojätteenä ilmaan, maahan tai vesistöihin. (Ramasamy
& Subramanian 2021). Tekstiilien kierrätyksessä käytetyn imujärjestelmän myötä
mikromuovin vapautumista ympäristöön voidaan kuitenkin hillitä (Arvez 2020), mikä puoltaa
kierrätystä tuotteen hävitysvaiheessa.

Pohdinta

Kaikki muovia sisältävät vaatteet eivät kuitenkaan ole yhtä vahingollisia ympäristölle (Sainio
2017, 69), joten tämän tekstin tarkoituksena ei ole leimata muovia täysin
tekstiiliteollisuudessa. Esimerkiksi PET-kierrätyskuitu eli kierrätyspolyesteri on valmistettu
muovisista juomapulloista, jolloin tuotteen valmistusmateriaali syntyy jo olevasta tuotteesta
(Sainio 2017, 69). Kyse on siis kiertotaloudesta, joka varjelee maapallomme kantokykyä.
Myös mereen päätyneestä muovijätteestä valmistetaan kierrätystekstiilejä (Sainio 2017, 71).
Lisäksi on tärkeää muistaa, että mikromuovin vapautuminen tekstiileistä on vain yksi
näkökulma pohtia yhä ekologisempaa tekstiiliteollisuutta.
Pikamuodilla on suuri rooli mikromuovin vapautumisen lisääntymisessä. Onko
ratkaisuna sitten vaatteiden tekeminen itse, jolloin niiden laatu ja kestävyys ovat ehkä
parempaa? Itseasiassa myös esimerkiksi neulomisen aikana irtoaa kuitupölyä, josta 52-98 %
on mikromuovikuitua. (Arvez 2020.) Vaikka yhtenä suurena teemana nostinkin edellä esille
ihmisten tietoisuuden lisäämisen, tarvitaan myös taitoa suhteuttaa eri lähteiden tiedot omiin
resursseihin. “tieto lisää tuskaa”- sanonta pätee tähän oivallisesti. Tärkeää onkin, ettei kukaan
yritä tehdä kaikkea esimerkiksi mikromuovin vapautumisen vähentämiseksi, vaan lähtee
liikkeelle pienistä asioista omassa arjessa.

Lähteet

Arvez, E. (2020). Tekstiilit mikromuovien lähteenä. LAB-ammattikorkeakoulu. telaketju.
Haettu 8.2.2022 osoitteesta
https://telaketju.turkuamk.fi/uploads/2020/11/5fdd953b-tekstiilitmikromuovien-lahteena-powerpoint.pdf
Belzagui, F. Crespi, M., Álvarez, A., Gutiérrez-Bouzán, C. & Vilaseca, M. (2019).
Microplastics' emissions: Microfibers' detachment from textile garments.
Environmental pollution, 248, 1028–1035. Saatavilla
https://doi.org/10.1016/j.envpol.2019.02.059
European Environmental Agency. (2021). Plastic in textiles: towards a circular economy for
synthetic textiles in Europe. Haettu 28.1.2022 osoitteesta
https://www.eea.europa.eu/themes/waste/resource-efficiency/plastic-in-textilestowards-a
Lee, D., Kirkpatrick, E., Gladman, S. & Ripatti, D. (2020). Microplastics & The Textile
Industry. Textile World. Haettu 27.1.2022 osoitteesta
https://www.textileworld.com/textile-world/features/2020/09/microplastics-thetextile-industry/
Manshoven, S., Smeets, A., Arnold, M. & Mortensen, L. F. (2021). Plastic in textiles:
potentials for circularity and reduced environmental and climate impacts.
European Environmental Agency, European Topic Centre on Waste and
Materials in a Green Economy. Saavilla:
file:///C:/Users/veera/Downloads/ETC_2.1.2.2.plastic%20in%20textiles_final
edited%20for%20website.pdf
Pandula, L. (2019). Fight against plastic pollution targets a hidden source: Our clothes.
Match. Haettu 10.2.2022 osoitteesta https://www.nbcnews.com/mach/science/fight-against-plastic-pollution-targetshidden-source-our-clothes-ncna1000961
Ramasamy, R. & Subramanian, R. B. (2021). Synthetic textile and microfiber pollution: a
review on mitigation strategies. Environmental Science and Pollution Research,
28(2), 41596-41611. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s11356-021-14763-z
Unesco. (2018). Fashion is an environmental and social emergency but can also drive
progress towards the Sustainable Development Goals. Haettu 31.1.2022
osoitteesta https://www.unece.org/info/media/news/forestry-andtimber/2018/fashion-isan-environmental-and-social-emergency-but-can-alsodrive-progress-towards-the-sustainable-development-goals/doc.html
Sainio, K., Hanhiniemi, I., Kukkohovi, A., Kokko, K., Hepburn, M., Schulman, T.,
Jokiniva, M. 2017. Hyvin eletty. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!