Historiaa
Boro-kirjonta on alkuaan japanilainen tekstiilien korjaus- ja paikkaustapa. Termi on johdettu japanilaisesta sanasta "boroboro", joka tarkoittaa jotain resuista tai korjattua. Boro-tekstiilit ovat olleet tyypillisesti puuvilla-, pellava- ja hamppukankaisia. Kankaat ovat olleet talonpoikaisviljelijöiden käsin kutomia ja niitä on ommeltu uudelleen yhteen niin, että on saatu monikerroksista materiaalia, jota on käytetty lämpimiien ja käytännöllisten vaatteiden valmistamiseen.
On ollut taloudellisempaa kasvattaa, kehrätä, värjätä, kutoa ja valmistaa omia vaatteita kuin ostaa uusia vaatteta ja yhtä taloudellista oli käyttää vanhoja, kuluneita vaatteita uudelleen uusien vaatteiden materiaalina. Puuvillaa ja muita materiaaleja ei myöskään aina ollut saatavilla, mikä sekin vaikutti boro-kerrostekniikan vakiintumiseen alemman luokan yleiseksi tavaksi ylläpitää vaatetustaan. Boro-tekstiilijä värjätään tyypillisesti indigoväriaineella, joka on ollut halvin ja helpoimmin kasvatettava väriaine, joka oli alemman luokankin saatavilla. Monissa vanhoissa boro-esimerkeissä on kasvivärjäystä, ja useimmat säilyneet esimerkit borosta ovat antiikkiesineitä tai käsityöprojektina tehtyjä moderneja jäljennöksiä. Halvempien valmisvaatteiden tuonti 1900-luvun alun Japaniin teki boron enimmäkseen tarpeettomaksi. - Lähde Wikipedia, engl.
Boro nykyaikana
Japanilaisessa estetiikassa arvostetaan ajan hampaan jälkiä. Käytettyä, kulunutta ja patinoitunutta kunnioitetaan. Japanilainen tekstiiliperinne antaa nykyajan parsijalle paljon: voit inspiroitua boro-tekstiileistä ja käsin ommelluista sashiko-pistoista.
Boro-paikkauksesta, jossa on tikattu pieniä tilkkuja limittäin ja päällekkäin, on tullut nykyaikana myös boro-kirjontaa! Paitsi että boro-tekniikalla korjataan tekstiilejä, sillä myös annetaan niille uutta ilmettä.
