Esiliina kertoo lasten pukeutumisesta
Esiliina on ollut myös lasten vaate. Äitejä neuvottiin valmistamaan esiliinoja suojavaatteiksi sekä pienille tytöille että pojille. Poikien esiliinan käyttö päättyi ensimmäisten ikävuosien jälkeen, mutta tyttöjen vaatetukseen se kuului vielä kouluikäisenä, jolloin sekä äidit että naisopettajat valvoivat tyttöjen esiliinojen kuntoa. Esiliinan puhtaudesta ja sileydestä tehtiin tulkintoja myös tytöstä itsestään, sillä siistin essun ajateltiin kertovan myös tytön sisäisestä puhtaudesta, ahkeruudesta ja tottelevaisuudesta. 1950-luvulla esiliinan käyttö kouluasuna alkoi vähentyä ja tytöt yrittivät päästä kouluun ilman esiliinoja. Muistot kertovat esiliinattoman koulumatkan päättyneen niin, että naapurin poika toi kouluun perässä ”unohdetun” esiliinan tai äiti ihmetteli koulun jälkeen ryppyistä esiliinaa, joka todellisuudessa koko koulupäivän ajan oli ollut laukkuun sullottuna. Vaikka esiliina ei enää kuulukaan tyttöjen arkiasuun, mielleyhtymä kiltistä tytöstä ja esiliinasta elää edelleen, mikä ilmenee esimerkiksi Maija Vilkkumaan laulun sanoissa: ”Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran, siistissä essussa tottelemaan.”
Valokuva vuodelta 1943. |
Koulukuva vuodelta 1923. |
Teksti pohjautuu Savonlinnan maakuntamuseossa järjestettyyn Esiliina kertoo –näyttelyn aineistoon.
Tarja Kröger 5/2005, päivitetty 7/2016.