Vuosisadanvaihteen hääjuhla Matinkylän koululla 2.6.2000
Silkkivillainen morsiuspuku vuodelta 1883
| Kaksiosainen luunvärinen turnyyripuku.
Puvun yläosa takaa napitettava, napit (15 kpl). Pääntie avara. Yläosa leikattu vartalonmukaiseksi ja sen helma voimakkaasti levenevä, etenkin takaa antaen turnyyrille tilaa. Jakun edustan keskikappale poimutettu rypyille ja siitä tuleva väljyys koottu pääntien alapuolella neljäksi laskokseksi. Eduskappaleen reunoille laskostettu puuvillapitsi, joka on voimakkaasti tärkätty ja käännetty keskustaan. Hiha 3/4 pituiset ja istutetut. Istumasaumassa terekoristelu. Hihat alaspäin levenevät ja niiden suissa on kaksi pliseerattua reunusta, joiden yläpuolella sauman päällä risareunainen vinokaitalepoimutelma. Yläosa vuorattu valkoisella puuvillakankaalla, jossa vyötöränauha. |
 |
 |
|
| Hame, johon päällinen on ommeltu, on ylhäällä on muotolaskokset ja takana poimutukset. Helmassa poimutettu kaitale laahusta varten. Villanauha kiertää puvun alaraunaa laahuksen takaosassa. Hameen päällinen koostuu 6 cm leveästä etukappaleesta, jossa on kolme poikittaista vedosta ja poimutusta turnyyripussista. Näitä osia reunustaa risareunapoimutelmat. Osat on kiinnitetty 15 cm vyötärökaitaleen alapuolelta puuvillahameeseen. Helmassa 47 cm leveä kappale, jossa tiivistä poimutelmaa ja neljä pliseerattua kaitaletta. Takana turnyyrin alla neljä kaarevaa poimutelmaa. Edessä vyötärönauhaan kiinnitetty kangaslenkki. Hakaskiinnitys vyötärönauhassa |  |
 |
Häiden historiaa
Kaikissa elämän juhlatilanteissa vaatetus ja korut muodostavat olennaisen ja näkyvän osan juhlan luonnetta ja tunnelmaa. Häiden yhteydessä ne ovat aikoinaan olleet myös oikeudellisia ja seremoniallisia välineitä.
Häät olivat menneinä vuosisatoina yhteiskunnan kaikkein tärkeimpiä juhlia. Ne merkitsivät perheiden ja sukujen yhdistymistä, suuriakin omaisuuden siirtoja, näyttäviä juhlia, hedelmällisyysmenoja, eroottista kiinnostusta. Häitä juhlittiin väellä ja voimalla. Häihin kutsuttiin vanhan tavan mukaan sukulaiset kolmanteen polveen ja sukutunteen heikennyttyä keskiajan loppupuolella myös ystäviä ja naapureita. Virallisesti häitä vietettiin useita päiviä. Juhlijat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Pohjoismaiden vanhan oikeuden ja tavan mukaan avioliitto oli maata omistavien luokkien piirissä ennen kaikkea valtapoliittisesti ja taloudellisesti merkittävä tapahtuma. Se oli sopimus, jossa taloudelliset näkökohdat näyttelivät suurempaa osaa kuin morsiammen ja sulhasen henkilökohtaiset mieltymykset. Oli kysymys perheen ja suvun asiasta, joka käsiteltiin kaupanteon tapaan. Sulhanen ja morsian vahvistivat sukujen neuvotteleman avioliittosopimuksen kädenpurituksella kuten minkä tahansa tärkeän kaupan.
Avioliitto oli kihlalahjan luovuttamisen ja kädenlyönnin jälkeen oikeudellisesti sitova ja aviollinen yhteiselämä saattoi alkaa. Sopimusosapuolet muuttivat kuitenkin asumaan yhteen vasta häissä, jolloin morsian tuotiin uuteen kotiin ja aikaisemmin sovitut taloudelliset ehdot täytettiin.
Kihlalahja oli toisin sanoen pantti siitä, että sopimus toteutettiin. Vasta 1800-luvun loppupuolella romantiikan aikakauden myötä alettiin kiinnittää huomiota morsiammen ja sulhasen henkilökohtaisiin tunteisiin ja mieltymyksiin.
Lähde: Mariliina Perkko, Juhannusmorsian, Espoon kaupunginmuseo
Opintokäynti Espoon kaupungin museoon
Olimme 18.11.1999 Espoon kaupunginmuseossa Kauklahdessa. Lähdimme kohti Kauklahtea kolmen henkiläauton avustuksella. Autoihin Ahtauminenkin kävi melko mutkattomasti, ja läysimme museoonkin ilman hankaluuksia. Kaupunginmuseossa meitä oli vastassa museon konservaattori Suvi Kettula, joka johdatti meidät oikeaan paikkaan. Nyt pääsemmekin itse asiaan, eli museossa käyntiin. Ensimmäiseksi siirryimme yläkertaan, jossa museon konservaattori työskentelee aivan yksin. Muut työntekijät työskentelevät muissa kerroksissa. Aluksi istuimme kuuntelemaan konservaattorin kertomusta hääpukujen historiasta. (Esim. saimme tietää, että valkoisia hääpukuja ovat ennen käyttäneet ainoastaan varakkaista perheistä olleet morsiammet, yleisin väri oli musta) Näimme myöskin kaksi vanhanaikaista hääpukua, joista toinen oli musta, Näimme myös sen puvun, jonka mallin mukaan tulemme tekemään hääpukumme.
Saimme tutkia tulevan hääpukumme mallia lähempääkin. Tosin ennen kuin saimme koskea pukuun, meillä täytyi olla käsissämme puuvillaiset hanskat, jotka estävät rasvan tarttumisen pukuun. (Kädet ovat yleensä rasvaiset)
Jakauduimme pareittain ja tutkimme puvun eri osia, kuten esim. puvun halmaa tai kiinnitystapoja. Pukuun kuului myös turnyyri, se on kehikko, joka leventää takapuolta.
Selvittyämme tehtävästämme pääsimme kurkistamaan pukuvarastoon. Sinne eivät tavalliset ihmiset yleensä pääse, mutta siellä säilytetään museossa eri aikakausilta olevia miesten. ja naistenpukuja. Ne ovat siellä hyvin säilytettyinä laatikoissaan. Jokaisen laatikon kylkeen on liimattu kuva siitä puvusta, mikä laatikon sisällä on. Pukujen säilyttäminen on tarkkaa, sillä varaston lämpätilan on oltava juuri oikea. Oikea tulos saadaan lämpäpuhallinta käyttäen. myös muutama lastenvaate oli saatu museon vaatekokoelmiin mukaan. Eräs niistä oli todella hyvin säilynyt tytän juhlapuku.
Anna Joensuu 9 D / 1999