Homo habilis - kätevä ihminen

Homo habilis - kätevä ihminen

  Quinnesin ennätysten kirjan mukaan suurimmat normaalit ihmisaivot painoivat 2,3 kiloa ja pienimmät 680 grammaa. Omat aivoni painavat ehkä tavalliset 1,3 kiloa, saman verran kuin kohtalainen kaislikkohauki. Vaihteluväli kertoo, että aivojen koolla ei ole keskeistä merkitystä niiden normaalille toiminnalle.
  Tämä aika on nostanut älyn jalustalle. Se suosii henkisyyttä, nokkeluutta, älyä ja keksii koko ajan laitteita,jotka vähentävät ponnistelua.
  Aivojen koolla on kuitenkin meille eräs viesti. Kun aamulla astumme kylpyhuoneen vaa'alle ja toteamme enemmän tai vähemmän tyytyväisinä lukeman, tulemme harvoin ajatelleeksi, että aivot painavat vain muutaman prosentin maallisesta majastamme. Mitä tämä epäsuhta kertoo?

  Aivojen kuorikerros, cortex, on hyvin ohut, vain muutamien millimetrien paksuinen. Cortexin koko vaihtelee eri lajeilla. Lakanaksi avattuna rotan aivojen kuorikerros on postimerkin kokoinen, apinalla A4-arkin luokkaa, ihmisellä neljän arkin luokkaa.
  Suuri osa kuorikerroksesta on varattu lihasten ja muun tuki- ja liikuntaelimistön käyttöön. Käden ja etenkin peukalon ja etusormen suhteellinen osuus tästä motorisesta, liikettä ohjaavasta alueesta on hyvin keskeinen. Aivot suorastaan huutavat käden toimia.

   Käden anatomia oli keskeinen osa anatomian kurssiamme. Opimme, että käden verenkierto on varmistettu varajärjestelmällä, jossa toisen pettäessä toinen korvaa sen. Käden lihaksisto, luut ja nivelistö ovat erittäin monimutkainen, toiminnallisesti poikkeuksellinen järjestelmä muuhun kehoomme verrattuna. Kaikki kielii siitä, kuinka tärkeä käsi on ollut koko kehityshistoriamme ajan. Ilman käden toimintaa emme olisi selvinneet.
  Miten me nykyihmiset käytämme käsiämme? Käsi on muuttunut laiskiaistasoiseksi tarttumisulokkeeksi ja etusormen kärjen tukivarreksi. Kannamme salkkumme töihin ja takaisin, kauppakassit kotiin. Kirjoitamme tietokoneen näppäimistöllä hyödyntäen muutamaa sormenpäätä. Käytämme kehittyneitä työkaluja yksinkertaisten koskettimien avulla. Välillä raavimme päätämme tai osoitamme sormella myyjälle, minkä leivoksen haluaisimme ostaa.
  Kätemme monimutkaisinta käyttöä on hiirtä hyödyntävä pyörivä liike ja etusormen klikkaus, kun piirrämme tai siirrämme tietokoneella kuvia tai tekstiä paikasta toiseen.

  Tämä on hirvittävää aivojen tuhlausta. Jätämme hyödyntämättä suuren osan aivojemme mahdollisuuksista. Voisiko tällä olla yhteys uupumukseemme ja pahoinvointiimme?

  Aloin harrastaa puutöitä vaimoni ehdotuksesta 12 vuotta sitten ollessani pitkään ahdistunut. Ostin tavoilleni uskollisena metrikaupalla alan kirjallisuutta ja kohtuuttoman määrän mitä monimutkaisimpia työkaluja. Henkisenä tukenani oli kouluveiston kuutonen.
  Pian huomasin itsessäni uusia kykyjä. Vuosien aikana opin valmistamaan vaimon syynin läpäiseviä huonekaluja, jopa veneen. Opin, että alun perin hankkimastani verstasvalikoimasta kymmenkunta perustyökalua riitti kaikkiin pulmatilanteisiin. Vähitellen kirjat kävivät tarpeettomiksi. Aivoni ja käteni harjaantuivat käyttämään yhtä ryökalua monilla tavoilla, myös itse keksimilläni.
  Näitä asioita en olisi koskaan voinut oppia käsiäni käyttämättä. Aivoni oppivat mutta vain käsieni kautta. Nikkaroidessani sain uusia ajatuksia, joista aloin myöhemmin kirjoittaa. Parasta oli se, että kun olin saanut valmiiksi ensimmäiset puutarhahuonekaluni, olin jo aikaa sitten unohtanut ahdistukseni.

  Käden käyttö auttaa aivoja keksimään uutta ja voimaan paremmin. Myöhemmin olen oppinut, että kaikki perustuu kemiaan. Voimme vaikuttaa serotoniiniin ja muihin aivojen välittäjäaineisiin sekä kortisoli- ja adrenaliiniaineenvaihduntaamme ja niiden myötä aivojemme hyvinvointiin muutenkin kuin lääkkein.
  Mutta se onnistuu vain, jos muistamme, että hyvin merkittävä osa aivoista on varattu käsiemme ja myös muun kehomme käyttöön.