TaustaKuvassa Ellan Enkeli-nalle

 

  • Seitsemänsien luokkien tekstiilityön tehtävänä oli valmistaa pehmolelu.
  • Suunnittelu aloitettiin kirjoittamalla tarina, runo tai jokin muu selvitys, joka kertoo pehmolelusta
    tai lelun omistajasta.
  • Pehmolelun ulkoasu suunniteltiin tekstin pohjalta.

    Puolalanmäen koulu  -   kevät 2004
    Tehtävän ohjaus ja suunnittelu:
    Päivi Aalto, aik. Bläuer
OPPILAAN OHJEET

ARVIOINTILOMAKE

PEHMOLELUT  -  OPINTOKOKONAISUUS
ulkoasun ja valmistuksen suunnittelu ● työohjeen lukeminen ryhmässä toimiminen ● ongelman ratkaisu ● arviointi
Tehtävänä oli suunnitella pehmolelu, jolla on tarina kerrottavaan. Pehmolelun ulkoasusta tulisi ilmetä, mitä nukke itse tai sen omistaja edustaa - harrastukset, ammatti, ikä, historia, kulttuuri jne.

Suunnittelun pohjaksi jokainen kirjoitti tarinan, runon tai jonkin muun selvityksen, joka kertoi pehmolelusta. Näiden pohjalta luonnosteltiin nuken ulkoasua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa tarinat ja luonnokset esiteltiin omalle ryhmälle, jossa yhteisesti pohdittiin ulkoasun ilmaisevuutta.

Suunnittelun ja ryhmäkeskustelujen tukena käytettiin suunnittelun kysymyslistaa. Kysymykset herättivät ajatuksia, joita ei olisi itse tullut ajatelleeksi.

Seuraavassa vaiheessa keskityttiin valmistuksen suunnitteluun. Koska pehmolelun kaavat olivat valmiina saatavilla, oli mahdollisuus suunnitella tarkemmin yksityiskohtien valmistustekniikoita. Jokainen sai itse valita työhän parhaiten sopivat tekniikat yksityiskohtien valmistukseen. Pehmolelun vartalo tuli valmistaa kankaasta tai neuloksesta ommellen. Yksityiskohtia valmistettiinkin huovuttaen, virkaten, neuloen, kirjoen, ommellen ja myös tilkkutekniikalla. Ohjeita valmistuksesta ja eri tekniikoista etsittiin Internetistä, oppikirjoista, alan kirjallisuudesta ja lehdistä. myös aikaisemmat omat tai ryhmän jäsenten kokemukset toimivat hyvin uuden tekniikan opettelussa. 

Ennen valmistuksen aloittamista käytiin vielä toinen ryhmäkeskustelu. Tässä keskustelussa oli tarkoitus arvioida tekniikan soveltuvuus ja myös kokemusten vaihto. Keskustelujen tuloksena oli usein tekniikan vaihtuminen tai yksityiskohtien lisääminen tai poistaminen.

Kolmas ryhmäkeskustelu käytiin valmistusprosessin loppuvaiheessa. Tämän keskustelun tarkoituksena oli yhdessä pohtia kohdattuja ongelmia. Tässä myös arvioitiin prosessin etenemistä, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Koska ryhmäkeskustelut olivat melko ohjattuja ja ne sijoittuivat tiettyihin prosessin vaiheisiin, keskustelut rytmittivät prosessia ja antoivat motiivin edetä annetussa aikataulussa. Ryhmän tuki auttoi siis myös työskentelyn etenemisessä annetussa aikataulussa ja siten jokainen sai prosessi  valmiiksi sovittuun aikaan mennessä.

Arvioinnissa painotettiin suunnittelu- ja valmistusprosessia, ryhmässä toimimista ja valmista tuotetta.
Tehtävän palautuksessa annettiin arvioitavaksi valmiin tuotteen lisäksi kirjoitettu tarina ja itsearvioinnin tueksi valmistamani arviointilomake.

PEDAGOGINEN TAUSTA
Tärkeintä on luoda oppimisen kulttuuri, joka tukee yksilöiden ja ryhmien mielekästä toimintaa. Keskeisintä on se, millaisiin käytäntöihin yksilöt osallistuvat ja miten he pystyvät pelaamaan yhteen (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004, 6).

Yllä oleva lainaus kertoo pitkälti omia ajatuksiani tekstiilityön opetuksessa. Pyrin erilaisilla tehtävillä, projekteilla, käytännöillä, työtavoilla ja työvälineillä luomaan motivoivan ja haastavan oppimisympäristön.

Pehmolelu -projektin taustaa

Pedagoginen lähtökohtani Pehmolelu-projektissa oli tutkiva oppiminen, ongelmanratkaisuprosessi ja ryhmässä toimiminen. Pyrin luomaan oppimisympäristön ja itse oppimistapahtuman mahdollisimman motivoivaksi. Mielestäni motivoinnin edistämiseksi on yhtä tärkeää selvittää oppilaille projektin tarkoitus kuin projektin eteneminen ja arviointiperusteet.

Ongelmien asettelulla voidaan ohjata oppilaan tutkivan oppimisen mallin mukaista oppimisprosessia. Ajatuksena on oppilaan ohjaaminen pohtimaan syy-seuraussuhteita ja keksimään omia ratkaisuja asetettuihin ongelmiin. Ratkaisut löytyvät yhdistämällä uutta hankittua tietoa, testaamalla käsitteitä kokeilemalla tai keräämällä havaintoaineistoa. Ongelmanratkaisuprosessissa löytyy siis ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, jotka eivät ole ratkaistavissa olemassa olevan tiedon varassa. (Hakkarainen ym. 2004, 279-278.) Asetettu ongelma tässä projektissa oli tarinan ulkoistaminen pehmolelussa. Tarina itsessään jo kertoo pehmolelusta. Pehmolelun tulisi olla tarinan "näköinen" eli oppilaan ongelmana on pohtia ja selvittää ne oleelliset tekijä, yksityiskohdat ja tunnusmerkit, jotka tekevät pehmolelusta tarinan persoonan. Ratkaisut löytyivät vähitellen suunnitteluprosessin edetessä ja ryhmäkeskustelujen avulla. 

Teoreettinen ongelmanratkaisuprosessi on monimutkainen. Tutkivaan oppimiseen liittyy monia sellaisia vaiheita ja ajatuksia, joita en tässä projektissa toteuttanut. Pehmolelu -projektissa olen hyödyntänyt joitakin  tutkivan oppimisen mallin mukaisia työtapoja, kuten ulkoistaminen ja ryhmäkeskustelut. Olen todennut, että näin lyhyissä projekteissa voin vähitellen ohjata oppilaita myöhempiin tutkivan oppimisen mallin mukaisiin oppimisprosesseihin.

Tehtävän asettaminen

Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa pehmolelu, jonka ulkoasusta selviää sen tarina. Runo, tarina tai jokin muu selvitys (miellekartta, kirje, kollaasi tms.) kertoo pehmolelun persoonallisuudesta.

Käytimme ainoastaan olemassa olevia materiaaleja. Hyödynsimme myös kierrätysmateriaaleja. Osa oppilaista toikin kotoaan käytöstä poistettuja vaatteita ja sisustustekstiilejä. Näin yhdistimme projektiin myös kestävän kehityksen mallia.

Nuken vartalo ommeltiin kaavojen mukaan ompelukoneilla. Persoonallisuutta perusmallisiin nukenvartaloihin sai valitsemalla sopivimmat tekniikat ja materiaalit yksityiskohtien, vaatteiden ja asusteiden valmistuksessa. Kaikkia luokkatilan sallimia tekniikoita oli mahdollisuus käyttää. Vaatteita ja asusteita valmistuikin ommellen, neuloen, virkaten, kirjoen, värjäten ja myös huovuttaen.

Suunnittelu- ja valmistusprosessi

Suunnitteluprosessi alkoi tehtävän asettamisella. Suunnittelu eteni kotitehtävien ja ryhmäkeskustelujen rytmittäessä prosessia (katso opetuskerrat). Jokainen vaihe suunnittelussa ulkoistettiin. Toisin sanoen, tarinat kirjoitettiin, suunnitelmat piirrettiin yksityiskohtaisesti ja prosessin vaiheet kirjattiin. Näin kaikki vaiheet olivat muistissa ja myös ryhmän nähtävissä. Ulkoistaminen auttoi niin itse suunnittelijaa kuin ryhmän jäseniä hahmottamaan prosessin kokonaisuutta.

Valmistusprosessin tukena oli opettajan kirjoittamat pehmolelujen vartalon valmistusohjeet. Lisäksi oppilaan tuli suunnitella ja kirjata yksityiskohtien, vaatteiden ja asusteiden valmistusohjeet. Ryhmän oli helpompi hahmottaa suunniteltu valmistusprosessi ja myös puuttua sen ongelmakohtiin.

Ryhmätyö

Tutkivan oppimisen malliin  kuuluu jaettu asiantuntijuus, jonka lähtäkohtana on ryhmässä työskenteleminen. (Hakkarainen, Lipponen, Ilomäki, Järvelä, Lakkala, Muukkonen, Rahikainen & Lehtinen 1999.)
Jokainen oppilas kuului pienryhmään, joka toimi tukena suunnittelu- ja valmistusprosessissa. Ryhmässä käytiin keskusteluja ongelmakohdista, arvioitiin löydettyjä materiaaleja ja tietoja, arvioitiin luonnoksia sekä kannustettiin ryhmän jäseniä prosessissa. Ryhmässä pohdittiin myös ryhmän jäsenten oppimisprosessia.

Arviointi

Kuten Erja Syrjäläinen toteaa, tämän päivän oppimisihanteet liitetään konstruktivismiin, joka korostaa oppimista yksilön sisäisenä tiedon rakentamisena (Syrjäläinen 2003, 36). Konstruktivismin suuntauksia on vielä erilaisia, mutta itse olen tekstiilityön opetukseen liittyen sisäistänyt konstruktivismin oppilaan taidon kehittymisenä. Kehitys etenee aina erilaisten prosessien ja projektien kautta. Yksittäisessä projektissa prosessia voi tarkastella tehtävän asettamisesta valmiin tuotteen arviointiin. Pohdittaessa taas tekstiilityön oppimista lukuvuonna tai kokonaisuudessaan yläluokilla, taidon kehittymistä voi seurata verraten viimeisimpiä projekteja aikaisempiin nähden. Tässä on apuna esimerkiksi oppimispäiväkirjat, portfoliot tai arviointilomakkeet.

Mielestäni arviointi on mielekkäämpää, mikäli oppilas on myös itse pohtinut omaa edistymistään ja näkee myös oman kehityksensä itse laatimistaan kokonaisuuksistaan. Tällöin oppilas hahmottaisi myös edistymisensä eri reflektiivisyyden tasoilla ja oman käsityöllisen toiminnan näkökulman laajentumisen. Syrjäläinen esittää Suojasen (1993) hahmottamaa mallia, jossa käsityöntekijän eri asteiset kehitystasot kertovat tekijän taidoista. Kriittinen, tulkinnallinen ja tekninen reflektointi ovat tasoja, joita tekijällä voi olla mahdollisuus kokea eri yhteyksissä.  (Syrjäläinen 2003, 50-51.) Toisin sanoen, oppilaalla on mahdollisuus kokea kriittisen reflektion taso esimerkiksi projektin suunnitteluprosessissa, vaikka valmistus olisikin teknisen reflektoinnin tasolla.
(Huom. Suojasen
Käsityöllisen toiminnan näkökulman laajentuminen ja reflektiivisyyden tasot Syrjäläisen väitöskirjassa  kuvio 13. html-muodossa sivulla 67.)

Olen laatinut Pehmolelu-projektiin oman arviointilomakkeen, jossa ohjaan oppilasta pohtimaan omaa oppimistaan, prosessin etenemistä ja onnistumista. Arviointilomaketta kirjoittaessaan oppilas vielä kertaa koko prosessia kirjoittaessaan pehmolelun tarinan ja ulkoasun välisiä suhteita, materiaalin valintojaan ja myös ryhmäkeskustelun tuloksia. Opettajana arvostan yhtä lailla omaa prosessin pohdintaa kuin tuotteen valmistusta ja valmista tuotetta.

Suunnittelusta, työskentelystä & valmistuksesta ja valmiista kokonaisuudesta muodostuu Pehmolelu -projektin yhteisarvosana. Suunnittelussa korostuu tuotteen ulkoasun ja tarinan yhteys, valmistuksen suunnittelu, materiaalien sopivuus ja myös suunnitteluprosessin eteneminen ja ryhmäkeskustelut. Työskentelyn ja valmistuksen arvioinnissa arvostan itsenäistä työskentelyä, ohjeiden lukutaitoa, materiaalin ja työvälineiden hallintaa ja myös prosessin etenemistä annetussa aikataulussa. Valmis kokonaisuus muodostuu tekstin ja pehmolelun yhteydestä, tuotteen laadusta ja itsearvioinnista.

LÄHTEET:

  • Hakkarainen, Kai, Lonka, Kirsti & Lipponen, Lasse 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo: Wsoy.
  • Hakkarainen, K., Lipponen, L., Ilomäki, L., Järvelä, S., Lakkala, M., Muukkonen, H., Rahikainen, M. & Lehtinen, E. 1999. Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä. Saatavilla www-muodossa: http://www.hyvan.helsinki.fi/tutkiva/13.1.2003.
  • Syrjäläinen, Erja 2003. Käsityönopettajan pedagogisen tiedon lähteeltä: Persoonalliset toimintatavat ja periaatteet käsityön opetuksen kontekstissa. Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 12. Helsingin yliopisto. Saatavilla myös www-muodossa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/kotit/vk/syrjalainen/
RYHMÄKOKO
 Pehmoleluja valmistivat kaikki Puolalanmäen koulun seitsemännen luokan tekstiilityän oppilaat keväällä 2004. Luokkia oli yhteensä neljä ja ryhmäkoot olivat 14 - 22.

Oppilaat saivat itse muodostaa pienryhmät, jonka koko oli 3 tai 4 oppilasta.

Luokilla ei ollut erityisoppilaita tai muuten erityistä huomiota vaativia tilanteita. Kaikilla olisi siten mahdollisuus suorittaa projekti annettujen ohjeiden mukaan.

MATERIAALIT
Käytimme pääasiassa kierrätysmateriaaleja. Oppilaat toivat kotoaan käytästä poistettuja vaatteita, sisustustekstiilejä ja asusteita. Lisäksi käytettävissä oli tekstiilityän varastossa olevat materiaalit. Ajatuksena oli, että mitään uutta ei työhän hankita. Tämä oli mahdollista ja myös melko helppo toteuttaa, koska työt olivat pienikokoisia, joten materiaalin kulutus ei ollut kovin suurta. Poikkeuksen jouduimme tekemään ainoastaan hankkimalla täytevanua.

Kaavat valmistuivat valmiiden valmistusohjeiden yhteyteen kopioitujen kaavojen pohjalta. Kaavoituksessa tarvittiin siten vain kopio kaavasta, Mitta-Liisaa ja kynää saumavarojen piirtämiseen.

Pehmolelun vartalo valmistettiin kudotusta kankaasta tai neuloksesta ompelukoneella ommellen. Yksityiskohtia valmistettaessa käytettiin valmistustekniikkaan soveltuvia työvälineitä. Yksityiskohtia valmistettiin huovuttaen, virkaten, neuloen, kirjoen, ommellen ja myös tilkkutekniikalla.

OPETUSKERRAT
1. opetuskerta Tehtävään tutustuminen

Käytimme yhden tunnin tehtävään tutustumiseen. Selvitimme tehtävän tavoitteet, opintokokonaisuuden sisällön, käytettävät materiaalit ja tekniikat.

Annoin kotitehtäväksi kirjoittaa tarinan, runon tai muun selvityksen, joka toimisi suunnittelun pohjana. Tekstin voi myös integroida äidinkieleen.

2. opetuskerta ● Visuaalinen suunnittelu

Toisen opetuskerran ohjelmassa oli pehmolelun visuaalinen suunnittelu kirjoitetun tarinan pohjalta. Suunnittelun työvälineinä oli perinteinen piirustuspaperi ja värikynät. Tavoitteena oli tehdä ainakin 5 erilaista piirrossuunnitelmaa.

Suunnittelussa pohdittiin myös käytettävissä olevia materiaaleja ja soveltuvia tekniikoita. Ajatuksena oli käyttää kierrätysmateriaaleja ja myös varastosta löytyviä materiaaleja.

3. opetuskerta ● Ryhmäkeskustelu ulkoasusta ja valmistuksen suunnittelu

Aloitimme opetuskerran ryhmäkeskusteluilla. Keskustelun tavoitteena oli saada uusia ajatuksia visuaaliseen suunnitteluun ja tukea omille näkemyksille. Ryhmäkeskustelun apuna oli käytettävissä suunnittelun kysymyslista.

Ryhmäkeskustelujen pohdinnat ja mahdolliset tulokset tuottivat uusia visuaalisia suunnitelmia. Nämä muokatut suunnitelmat tai valittu suunnitelma siirtyi seuraavaan suunnittelun vaiheeseen, valmistuksen suunnitteluun.

Valmistuksen suunnittelussa tavoitteena oli valita ulkoasuun ja tarinaan parhaiten sopiva materiaali ja valmistustekniikka. Samoin valmistuksen työvaiheet ja järjestys tuli pohtia ja kirjata.

4. opetuskerta ● Valmistuksen suunnittelu, ryhmäkeskustelu valmistuksesta ja valmistusprosessi aloittaminen

Opetuskerran alussa jaoin monistetut kaavat ja työohjeet. Samassa yhteydessä opetin saumanvarojen piirtämisen. Painotin työohjeiden lukemisen tärkeyttä, mutta en käynyt läpi ohjeita yksityiskohtaisesti.

Tarvittaessa sai jatkaa valmistuksen suunnittelua. Kukin ryhmä kävi omalla aikataulullaan ryhmäkeskustelun, jossa oli tavoitteena yhdessä pohtia valmistustekniikan soveltuvuutta ja ongelmakohtia. Keskusteluissa käsiteltiin tekniikan hallintaan, valmistuksen vaiheisiin ja järjestykseen, kaavoitukseen ja ajankäyttöön.
Vielä tässä vaiheessa joitakin yksityiskohtia muokattiin paremmin valmistustekniikkaan sopivaksi.

5. opetuskerta ● Valmistusprosessi ja ryhmäkeskustelu kohdatuista ongelmista

Valmistusprosessi jatkui edellisestä opetuskerrasta. Ryhmät kävivät ryhmäkeskustelunsa itselleen parhaiten katsomalla tavalla. Toiset kokoontuivat sovittuna aikana työpöydän äärelle, kun toiset toteuttivat keskustelut yhdessä ongelmia pohtien työskentelyn lomassa.

6. opetuskerta ● Valmistusprosessi

Valmistusprosessi jatkui kuten aikaisemmalla opetuskerralla. Joissakin ryhmissä syntyi keskusteluja ongelmatilanteista, kuten aikaisemminkin.

Tällä kerralla  tavoitteena oli saada kaikkien pehmolelut viimeistelyä myäden valmiiksi. Joillakin, jotka toteuttivat monimutkaisia ja aikaa vieviä yksityiskohtia, jäi vielä kotitöitä.

7. opetuskerta ● Loppupalaute ryhmäkeskusteluna ja oma arviointi

Käytimme vielä yhden tunnin yhteiseen palautekeskusteluun. Keskustelimme projektin vaativuudesta, mielekkyydestä, materiaali- ja valmistustekniikkavalinnoista, ongelmakohdista ja oppimisesta.

Pehmolelu-projektin päätteeksi jokainen arvioi omaa työskentelyään ja valmistamaansa tuotetta. Arvioinnin tueksi olen laatinut Pehmolelun arviointilomakkeen.

OHJEET JA KAAVAT
● ohjeen lukeminen ● ohjeen mukaan työn valmistaminen ● saumanvarojen piirtäminen
Ulkoasun suunnitteluvaiheeseen olin varannut runsaammin aikaa, joten säästin hieman valmistusajassa etsimällä valmiiksi oppilaille neljä vaihtoehtoista pehmolelun kaavaa. Käytettävissä oli kissan, nallen, nallukan ja pupun kaavat.

Kaavat toimivat pohjana, joita oli mahdollisuus tarvittaessa muutella. Muutoksia tehtiinkin korviin, häntiin ja neniin. Käyttämäni kaavat oli mukailtu Suuri Käsityö- ja Burda-lehdistä.

Jälleen säästääkseni oppilaiden työaikaa, piirsin kaavat A4 tai A5 paperille, jotka sitten kopioin vielä työohjeen yhteyteen. Näin jokainen sai valmiina kaavat ja vartalon valmistusohjeen. Kaavoihin oli itse lisättävä saumanvarat ohjeiden mukaisesti.


© 2020 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!