Nukkeja ja niiden tarinoita. 7 lk:n oppilastöitä.

Minun nimeni on Fan Li Li. Olen 14-vuotias ja asun Kiinassa. Minua jännittää koska, olen lähdössä tapaamaan Keisaria, miestäni. Olen syntynyt vuonna 1625, joten olen Keisarin 25. jalkavaimo. Se on suvulleni suuri kunnia.

Minun perheeseeni kuuluu äiti, isä, 2 pikkusiskoa, pikkuveli, isosisko, isoäiti ja Kuncha, meidän 2-vuotias koiramme. Minä autan kotona kotitöissä aina iltaisin koska, päivisin olen temppelissä pappien opetuksessa. Laki määrää että kaikkien jalkavaimojen on opittava lukemaan ja kirjoittamaan.

Palaan taas matkaani. Lähden huomenaamulla aikaisin Fa Shun kanssa. Hän on kyläläinen kauppias. Kielletty kaupunki, aika mahtavaa päästä katsomaan sitä. En ole koskaan nähnyt Keisaria koska, meillä ei ole varaa matkustaa suuriin kaupunkeihin karnevaaleihin. En ole myöskään koskaan nähnyt muita jalkavaimoja ja toivoisin näkeväni heidät siellä. Tiedän ainoastaan että Keisari on melkein 70-vuotias. Aika vanha papparainen.

Äitini teki minulle ihanan morsiuspuvun. Hän teki minulle aivan uuden koska sen pitää olla todella juhlava. Minun siskollani on oma puku. Hän piti sitä yllään kun hän oli avioliitonsolmijan luona. Isoäiti antoi minulle omat perintöriisipuikkonsa. Ne ovat tosi vanhat ja isoäiti sanoo että ne tuovat onnea. Laitan ne hiuksiini nutturan koristeeksi.

Isosiskoni Lin Me tulee mukaani. Hän ei tule Kiellettyyn Kaupunkiin asti, mutta hän lupasi auttaa minua pukemisessa ja meikkaamisessa. Minulla on kauhea mustelma poskessani ja pelkään että se näkyy hirveän selvästi, mutta Lin Me lupasi laittaa siihen jotain ettei se näkyisi. Siskoni Le Le ja Mi Mi olisivat myös halunneet nähdä Kielletyn kaupungin, mutta he eivät nyt voi tulla mukaan. Lupasin tuoda heille sieltä jotain.

Isäni lähti korjaamaan Suurta Muuria. Ihana 5-vuotias veljeni Ma Su lupasi pitää huolta äidistä ja siskoistaan. Le Le ja Mi Mi ovat kaksoset ja he ovat seitsemän. Lin Me on 20-vuotias ja hän on naimisissa Pe Na Pa-nimisen riisinviljelijän kanssa.

Kiinassa me kirjoitamme aina sukunimen ensin. Minun ( ja siskojeni ja veljeni) sukunimeni on siis Fan. Hassua vai mitä.

Olen kirjeenvaihdossa Achiki Ichin kanssa. Hän on Japanilainen ja elää 2000-lukua. Vaikka olemmekin eri vuosisadalla voimme silti kirjoitella toisillemme erään hienon keksinnön avulla. Achiki kertoi että hän oli käynyt näyttelyssä jossa esiteltiin Kiinan entisiä Keisareita ja heidän elämäänsä monien jalkavaimojensa kanssa. Minun kuvani oli siellä ( ehkä se maalataan Kielletyssä kaupungissa!) ja hän oli ajatellut että olisi kiva tutustua minuun lähemmin. Achiki oli sattumalta kuullut keksinnöstä joka toimisi kuin faksi. En kyllä tiedä miten faksi toimii, mutta tämä toimii niin että laite lähettää tekstin toiselle aikakaudelle siihen toiseen laitteeseen.

Rakkain terveisin: Fan Li Li

Raakel

On vuosi 1991. Raakel on englantilainen koulutyttö. Hän on 16-vuotias ja pitää paljon lapsista ja eläimistä. 

Raakel on ystävällinen ja rakastaa koulua mm. kavereiden takia. Hän on luonteeltaan ystävällinen, hauska ja luotettava. Raakel on kaikkien kaveri ja hän on juuri sen takia suosittu. Hän kunnioittaa vanhempiaan ja on kiltti heille. Raakel arvostaa ihmisiä ja pitää elämää Jumalan lahjana. 

Tänä iltana Raakel on menossa kavereidensa kanssa hänen serkkunsa synttäreille, Raakelin poikaystävä on myös tulossa sinne. Hänen nimensä on Daavid. He ovat olleet hyviä kavereita jo pitkään ja pari kuukautta sitten he alkoivat seurustella. 

Raakel on laittanut päälleen tummansinisen farkkuhameen, jonka hän on itse suunnitellut. Hameen yläosaan hän on ommellut helmiä, joista Raakel on myös tehnyt kaulakorun. Hän on iloinen, koska on saanut tehdä oman pukunsa. Koulussa kun pitää käyttää koulupukua, niin muita pukuja ei ehdi paljoakaan käyttää.

Tämän nuken nimi on Diskohile. 

Diskohile on, kuten nimi jo kertoo, kova bailaamaan. Diskohile asuu milloinminkäkin sukulaisen luona riippuen siitä missä milloinkin eniten tapahtuu. 

Diskohileen ei tarvitse maksaa veroja, vaan ne maksaa se sukulainen, jonka luona hän asuu, mikä onkin hyvä, sillä hänellä ei ole töitä, joten hän ei tienaa rahaa eikä voi maksaa läheskään kaikkia kulujaan. 

Hänen sukulaisensa toivovatkin että hän menisi pian naimisiin, jotta heidän ei enää tarvitsisi huolehtia hänestä.

Achiki Ichi

Minä olen Achiki Ichi ja olen 17- vuotias. Minulla on viisi siskoa ja kaksi veljeä.

Harrastan pianon soittoa ja luen paljon kirjoja. Sitten yksi todella hauska harrastus, mitä kaikki kaverini ihmettelevät eli se on kirjeenvaihtoa eri vuosituhannen ihmisen kanssa, eli Fan Li Lin kanssa ja hän elää 1600-lukua. Tutustutte pian Fan Li Liihin, ja hän kertoo teille tästä harrastuksesta vähän enemmän.

Vanhin siskoni Echiki on 30 ja hänellä on jo 3-vuotias Ping-poika. Nuorin siskoni Chiki on 10. Toisiksi vanhin Dela on 20. Minun jälkeeni tullut Shung on vuoden minua nuorempi eli 16. Keskimmäinen siskoni Ichiki on 13 elikkä hänet naitetaan parin viikon päästä kalakauppiaan Fula Yuangin kanssa. Minua nuorempi veli Jelan on 15 ja minua vanhempi veli Julan on 32. Hän pääsi vuosi sitten vankilasta, viiden vuoden jälkeen.

Äitini Jasiini on 50 ja on kukkakauppias. Isäni taas on 60 ja on vankilassa vartijana.

Asumme Hong Kongissa, keskellä kaupunkia.

Minut naitettiin 13-vuotiaana shang Liulle. Shang Liu on 25-vuotias. Olen ollut 15-vuotiaasta lähtien geisha-ravintolassa töissä, se nimi ei kyllä tarkoita mitään sellaista, vaan siellä pukeudutaan geishoiksi. Käyn töissä päivisin klo 14.30-21.00, eli minulla on aika rankkia päiviä. Mieheni Shang on kalakauppias ja saa päivässä palkaksi 3 mk.

LOTTA-NUKEN TARINA

Lotta on pieni 6-vuotias tyttö, joka asuu mummonsa luona pienen mäen takana. Lotan paras ystävä, Viivi asuu mäen toisella puolella oman mummonsa kanssa.

Aina vapaa-aikana Lotta ja Viivi leikkivät yhdessä kaikenlaista esim. he leikkivät kotia ja rakentavat majaa mäen päällä olevaan suureen tammeen. Rakennustyöt vaan ovat vähän vielä kesken sillä he ovat vähän lyhkäisiä ja kömpelöitä rakennuspuuhissa… 

Joskus he hakevat myös ”naapurin Villen” leikkeihin… Ville vaan ei aina ole halukas leikkimään kotia…hän kun suunnittelee vain joulupukille helikopteria, mikäli jouluna ei tule olemaan lunta.

Anna, aivan tavallinen nukke

Olipa kerran tyttö nimeltä Anna. Anna oli aivan tavallinen tyttö, jolla oli aivan tavalliset lääkärivanhemmat. Annan aivan tavallisia sisaruksia olivat Molla ja Maija. Perheen aivan tavallinen snautseri Åke hyppeli aivan tavallisesti Annan tullessa aivan tavallisesti kotiin.

Anna asui aivan tavallisessa kerrostalossa Turussa, ja hän kävi aivan tavallista Puolalanmäen yläastetta. Anna on kaksitoista ja kolme neljännesvuotta vanha.

Eräänä päivänä Anna sai äidiltään rahaa, ja meni ostamaan itselleen aivan tavalliset Beavers - farkut ja aivan tavallisen Beavers – paidan. Yhtäkkiä alkoi aivan tavallisesti sataa. Anna juoksi nopeasti kotiin, mutta kastui kuitenkin aivan tavallisesti. Kotona hän vaihtoi aivan tavalliset märät vaatteet aivan tavallisiin uusiin Beavers - vaatteisiin.

Hän piti niin paljon uusista aivan tavallisista vaatteistaan, että ei käytä mitään muita aivan tavallisia vaatteita, elleivät Beaversit olleet aivan tavallisen likaiset.

Pikkupiika Lissu

Tämän nuken nimi on Lissu. Se eli 1900-luvun alun Pohjois-Karjalassa. Lissu oli pieni piika suuressa maalaistalossa. Hänen tehtävänään maalaistalossa oli ruokkia tilan eläimet, palkaksi hän sai ruuan ja yösijan.

Hänellä ei ollut vanhempia eikä sisarruksia, hän oli orpo. Vanhemmat olivat jättäneet hänet yksin metsään, josta maalaistalon isäntä oli hänet löytänyt. Isäntä oli päättänyt kasvattaa Lissusta piian omaan taloonsa. Päivisin Lissu katsoi työnsä lomasta, kun tilan isännän lapset opiskelivat kotiopettajattaren johdolla. Lissukin olisi halunnut oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta eihän piioille mitään opetettu. Välillä tilan muut lapset pyysivät häntä leikkeihin, mutta suurimman osan ajastaan Lissu kuitenkin vietti yksin eläinten kanssa.

Olipa kerran, ainakin tuhat vuotta sitten, pieni kylä, jossa eli ruhtinataräiti pienen tyttärensä Nancyn kanssa. Tytön ollessa vain nelivuotias, hänen äitinsä kuoli. Tytön otti huostaansa muuan ruhtinaan imettäjä, jolla itsellään oli jo 5 lasta. Nancy kasvoi ja varttui kauniiksi ja viisaaksi ottoäitinsä hoivissa. Kerran, ollessaan viisitoista kesää vanha, Nancy kysyi äidiltään: Miten sinä tiedät niin paljon asioita, olethan aina asunut täällä?

Voi kultaseni, minä vain olen kuunnellut puita, kasveja, lintuja, kaikkea mikä elää. Sinun tulisi tehdä samoin.

Mutta miten sinä ymmärrät niitä? Eiväthän ne puhu ääneen!

Minä matkasin tuhannen vuoren, sadan joen ja kymmenen laakson läpi kiviset kengät jalassani ja tulinen sauva käsissäni. Niin pääsin Ikiviisaan Isän luo, vastasin oikein Hänen esittämäänsä piinalliseen kysymykseen ja sain lahjaksi puheen ja ymmärtämisen taidon. Jos haluat sen, sinun täytyy tehdä samoin. Mutta minä varoitan: Jos vastaat väärin, Hän vaivuttaa sinut ikuiseen uneen, josta vain linnunmaito voi sinut vapauttaa.

Minä en turhaan uhraa itseäni. Minä en mene.

Näin Nancy sanoi, mutta ei tiennyt, kuinka vielä tulisi käymään…

Pian kävi niin, että kylään saapui kuninkaan lähetti, joka tuli tuomaan viestiä kaikille kyläläisille. Ruhtinas tuli tyttärineen myös paikalle. Lähetti kuulutti:

Kuningas pitää tanssiaiset, jossa prinssi valitsee puolisonsa. Kaikkien tämän valtakunnan neitojen on osoitettava viisautensa prinssille vastaamalla oikein hänen esittämäänsä kysymykseen. Se, joka ei vastaa oikein, karkotetaan maasta. Mutta se, joka vastaa oikein kolmeen kysymykseen, pääsee prinssin vaimoksi ja tulevaksi kuningattareksi. Näin on määrätty, ja näin myös tapahtuu.

Lähetti lopetti ja läksi taas matkaan. Nancy tiesi nyt, miten saisi prinssin omakseen. Hän menisi Ikiviisaan Isän luo ja saisi vastaustaidoin kaikkiin kysymyksiin.

Kävi sitten niin, että kuningas kutsutti paikalle kaikki maan neidot prinssin tavattavaksi. Prinssi ei vaikuttanut kovin innostuneelta, mutta nähdessään Nancyn, hän rakastui ja toivotti Nancylle mitä parahinta onnea. Nancy kiitti kohteliaasti ja tunsi miten jotakin hulmahti hänen sisälleen.

Tuli päivä., jolloin Nancy lähti matkaan ja tarpoi 50 päivää ja 50 yötä.

Hänen vihdoin saavuttuaan perille, Ikiviisas tervehti häntä hymyillen.

Oletko tullut luokseni valmiina vastaamaan vaikeimpiin kysymyksiin, joihin vain Isä Luoja tietää vastauksen? Kyllä olen.

Tietänet myös rangaistuksen? Kyllä.

Aloittakaamme siis:

Kerjäläisen veli oli kuollut, mutta eläessään hänellä ei ollut veljeä. Miksei?

Nancy mietti kauan, vastasi jotain ja tuli siis tuomituksi ikuiseen uneen.

Prinssi kuuli Nancyn kohtalosta, lähetti hakemaan Nancyn ja piilotti hänet linnaan. Siitä lähtien Nancy on nukkunut ikuista unta, ja hänestä on tullut legenda.

Ann-Marien Tarina

Tämän nuken nimi on Ann-Marie. Se eli 1800-luvulla. Se oli reipas pieni maalaistyttö.

Ann-Marie oli kolmesta siskoksesta vanhin, kymmen-vuotias. Hän asui äitinsä, isänsä ja kahden siskonsa kanssa pienessä hirsituvassa. Siellä oli vain pieni keittiö jossa oli uuni, pöytä sekä pieni hylly. Tuvassa oli myös pieni eteinen, kaksi makuuhuonetta, vintti ja verstas koska Ann-Marien isä oli seppä. 

Heidän perheensä ei ollut erityisen varakas, mutta kyllä heillä paremmin meni kuin useimmilla muilla perheillä. Ann-Mariella ja hänen siskoillaan oli oma kotiopettajatar joka opetti heitä kello seitsemästä neljään. Heillä oli myös lehmä ja hevonen. Hevosen nimi oli Hannes ja Lehmän nimi Helinä. Hevonen oli tarkoitettu vain kaupungilla ja kirkossa käyntiin. Ann-Marien äidin nimi oli Helga ja isän Erik.

Hei! Minun nimeni on Indira. Olen 13-vuotias ja asun perheeni kanssa Intiassa tarkemmin sanoen Kalkutassa. Surukseni perheeni kuuluu Intian alhaisempiin kasteihin. Kastilaitostahan ei ole enää olemassa, mutta se vaikuttaa silti vielä paljon täällä Intiassa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, 2 pikkuveljeä Ravi ja Guma ja isosisko Jasmine. Isäni ei kylläkään käy kotona kovin usein sillä hän on kaivostöissä kauempana Intiassa. Lomalle kaivokselta hän pääsee vain 2 kertaa vuodessa.

Viikonloppuisin hänellä olisi mahdollisuus tulla kotiin, mutta perheelläni ei ole varaa kustantaa isälle matkaa joka viikko kotiin. Hän lähettää aina puolet palkoistaan meille, koska äidin palkoilla ei pitkälle pötkitä. Äiti tekee vaaseja ja myy niitä sitten torilla. Ne eivät kyllä mene kovinkaan hyvin kaupaksi, koska torilla on kymmenittäin muitakin köyhiä myymässä vaaseja tai muita tavaroita. Päivisin, kun äiti on torilla myymässä, isosiskoni tulee auttamaan minua kodinhoidossa. Hän pesee pyykit, laittaa ruokaa ja auttaa muutenkin kodinhoidossa sillä aikaa, kun minä hoidan pikkuveljiäni. Ravi on 10-vuotias ja Guma on 8-vuotias. Isosiskoni Jasmine on jo 16-vuotias. Hän on naimisissa maanviljelijän kanssa ja hän odottaa myöskin ensimmäistä lastaan.

Asumme Kalkutan keskustan lähellä alueella jossa asuu pelkästään köyhiä. Me asumme savesta rakennetussa talossa. Talossa on vain kaksi huonetta ja siksi minä ja veljeni nukumme katolla. Isä on pystyttänyt sinne keppien päähän kankaan joka on meidän huoneen ”katto”. Menemme nukkumaan sisälle vain jos, sataa ja se taas tapahtuu vain n. kaksi kertaa vuodessa. Minulla ei oikeastaan ole kovinkaan monta ystävää, mutta yksi ystäväni on pieni koiranpentu, joka tulee aina kotimme lähelle leikkimään kanssani ja pyytämään ruokaa. Ruokinkin aina sen ja sitten leikimme yhdessä. Uskon, että koiranpentu on uudelleen syntynyt isoisäni, joka kuoli vähän aikaa sitten. Niinpä olen antanut koiranpennulle nimen isoisäni, Ravin mukaan. Kuten huomaatte myös pikkuveljeni on saanut nimensä hänen mukaansa.

Osaan muuten lukeakin vähän ja se on kokonaan isosiskoni ansiota. Hän on nimittäin ainoa meistä lapsista, joka on käynyt koulua meidän perheessä. Hän opetti minut lukemaan ja opettaa juuri parhaillaan pikkuveljiäni. Olin myös joskus yhdessä ravintolassa töissä ja siellä opin hiukan myös englantia. Kirjoitustaitonikin on ihan hyvä, mutta kyllä siitä parantamisen varaakin löytyisi. Pidän muuten tosi paljon musiikista ja eläimistä. Perheeni köyhyyden takia en kuitenkaan pysty soittamaan mitään soitinta. Soittimella en nyt tarkoita mitään käärmeenlumoajan pilliä vaan pianoa.

Kerran nimittäin, kun olin tulossa torilta päätin oikaista hienosto korttelin läpi. Siellä on tosi hienoja ja isoja taloja ja siellä asuvat vain kaikki rikkaat ja ylempiin kasteihin kuuluvat. Kun olin kulkemassa yhden talon ohi, näin yhdestä avoimesta ikkunasta kuinka eräs tyttö soitti pianoa. Soitto oli niin kaunista, että minun piti oikein pysähtyä pitkäksi aikaa kuuntelemaan. Hän soitti niin kauniista ja pianosta lähti todella kaunis ääni! Sain myöhemmin tietää eräältä ystävältäni, että tuota soitinta kutsutaan pianoksi ja, että Euroopassa se on todella yleinen soitin, mutta myös hyvin kalliskin. Siitä lähtien olen halunnut ruveta soittamaan pianoa.

Kuulun muuten perheeni kanssa uskontokuntaan jota kutsutaan hindulaisuudeksi. Hinduilla on yli 300 miljoonaa jumalaa ja jokainen saa valita sieltä itselleen oman jumalan. Minun oma jumalani on Shiba. Tiedän, että Shiba vielä jonain päivänä auttaa minun perhettäni. Menen muuten vuoden kuluttua naimisiin kauppiaan pojan Gandhin kanssa. Jumalat ovat kuulemma määränneet tämän avioliiton jo ennen kuin edes synnyin. Isona haluaisin päästä matkustamaan Ranskaan kuuntelemaan huippupianistien soittoa ja päästä käymään Eiffel-tornissa. Haluaisin myös tulla isona ammatiltani pianistiksi. Sitten, kun jonain päivänä kuolen toivon myös, että minusta tulisi pyhä lehmä tai, että minusta tulisi oikein rikas.

Miina Maaret Hannele Åbergin tarina

Miina on supisuomalainen, 1800-luvulla elävä vanhahko opettaja, joka on jäänyt leskeksi kolme vuotta sitten.

Miina syntyi vuonna 1854 maanviljelijän perheeseen. Hänellä oli erittäin hyvätapaiset ja ankarat vanhemmat, joiden takia hänestä tuli se mikä hän nyt sitten oli (tietysti minä vaikutin asiaan myös hyvin paljon). Hänellä oli viisi siskoa ja yksi veli, joka kuoli silloin, kun Miina oli vasta viisivuotias. Miina oli hyvin onnellinen, kun heidän kyläänsä tuli kiertokoulu, jossa hän oppisi lukemaan. Siihen aikaan oli sellainen laki, että ei saanut mennä naimisiin ennen kuin osasi lukea… Ja Miina oli erittäin rakastunut erääseen Jaakkoon, joka lupasi viedä hänet vihille ja Afrikkaan.

Kun Miina sitten oppi lukemaan, niin Jaakko ei ollutkaan enää kiinnostunut hänestä. Miinan paras ystävä Emmi olikin vienyt Jaakon hänen nenänsä edestä. Miina murtui aivan täysin ja vetäytyi itseensä.

Hän lähti opiskelemaan opettajaksi Turkuun ja tapasi Jannen – aivan ihanan herrasmiehen! Muutaman vuoden päästä, kun Miina valmistui, Janne pyysi Miinaa aviovaimokseen. Miina oli aivan hurmiossa ja tanssi ympäri puutarhaa… Miina ja Janne muuttivat häiden jälkeen Miinan kotikaupunkiin Porvooseen ja saivat 2 tytärtä.

Kun Miina alkoi olla jo lähempänä 50 vuotta, Janne kuoli tuberkuloosiin. Noin viikon päästä Miinan toinen tytär kuoli isältään saamansa tartunnan takia. Miina murtui täysin, mutta ystäviensä avulla hän pääsi siitä läpi. Hän eli tyttärensä kanssa vielä pitkään ja onnellisesti.

Mä olen Emmi. Olen 11-vuotias ja asun Turussa. Kouluni nimi on Puolalan a-a. Harrastan partiota ja kuoroa ja käyn askartelukerhossa.

Äiti on töissä kaupassa ja isä on erään liikkeen johtaja. Mulla on 2 siskoa ja 1 veli. Siskot ovat Anni, 2 v., Mari, 26v. ja sitten on Santtu, 1 v. Asumme omakotitalossa Turun ulkopuolella. 

Lempiruokani on pizza ja kebab.

Minun nukkeni nimi on Viivi. Viivi asuu isoäitinsä kanssa Kalliolaakson metsässä, pienessä punaisessa mökissä. 

Välillä kun Viivillä on tylsää, hän soittaa Lotalle ja pyytää tätä yökylään. Silloin he menevät uimaan Kalliolaakson järveen jos on lämmintä vettä ja joskus he tekevät pyöräretken lähimmälle kioskille tai kaupalle… Joka tapauksessa heillä on aina todella hauskaa… 

Seuraavana syksynä Viivi aloittaa koulun… Hän odottaa sitä kovin, sillä tietenkin hänen paras kaverinsa Lotta tulee myös samalle luokalle… 

Hänen tulevan opettajansa nimi on Marja-Leena Tuiskula. Viivi on nähnyt hänestä unta… Ja ei malttaisi enää päivääkään odottaa syksyä…!!!

MARGARETA ELISABETH JALOMIELI III

Lady Margareta Elisabeth kuuluu hienoon Jalomieli-sukuun ja on sir Rickhard Jalomieli IV:nen aviovaimo. He ovat olleet aviossa ja 30 vuotta. 

He ovat juuri lähdössä tyttärensä Alexandra Isabella Jalomieli IV:nen häihin. Satuhäät pidetään sir Rickhardin isoisän paronin linnassa. Tytär avioituu herttua Frans August II:sen kanssa. Tytär on iältänsä nuori, 25 - vuotias, kun taas hänen äitinsä on 48 - vuotias ja isänsä 50 vuotta vanha. Heillä ei muita lapsia olekkaan, mutta muuten heillä on hyvin suuri suku. 

Lady Margareta ja sir Rickhard ovat solmineet avioliiton hyvin nuorina ja lapsen he ovat saaneet 5 vuotta avioitumisen jälkeen. Ammatiltaan sir Rickhard on upseeri. He asuvat suuressa kartanohuvilassa Englannissa ja heillä on paljon palvelijoita, kokkeja ja siivoojia. Heillä on kartanon ympärillä suuri puutarha, jossa kymmenet puutarhurit hoitavat kaikkia puita ja kasveja. Heillä on puutarhassa suuri kasvi- ja hedelmätarha, josta he usein hakevat syötävää.

LuumuLidia de Loure 

LuumuLydia de Loure on pieni luumukeiju, joka asuu luumutarhassa , joka sijaitsee kaukana vuoristossa pienessä ranskalaisessa kylässä. LuumuLidian tehtäviin luumutarhassa kuuluu huolehtia luumupuista ja luumujen hyvästä mausta ja mehukkuudesta. 

LuumuLidian kädessä on pieni luumupussi , joka sisältää taikajauhetta. Taikajauhe pitää luumuja pitkään tuoreina ja hyvänmakuisina . Lisäksi taikajauhe auttaa luumupuiden juuria pysymään vahvoina .

LuumuLidia on iloinen ja auttavainen, ja jos jollakulla kyläläisiltä on huolia , LuumuLidia auttaa mielellään. Kyläläiset eivät näe keijua , sillä LuumuLidia on niin pieni, mutta ne tietävät hänen olemassaolostaan ja suojelevat tarhaan parhaansa mukaan.

LuumuLidia on jo todella kauan asunut kylässä, yli 100 vuotta. Hän on nähnyt kaikenlaista elämässään ja on siitä hyvin tyytyväinen.

LuumuLidia onkin itse asiassa aika vanha, mutta keijut eivät vanhene ja säilyvät nuorena, kunnes täyttävät 505 vuotta ja muuttuvat sen jälkeen siihen asiaan mitä he hallitsevat, esim . LuumuLydia muuttuu luumupuuksi, mutta siihen on vielä pitkä aika.

Veronica O’Denélle ”Odotus”

Veronica on 17-vuotias seurapiiriprinsessa 1800-luvun Amerikassa, Georgiassa, sisällissodan aikaan. Sisällissota on alkanut vasta muutamia viikkoja sitten, mutta se on silti jo aiheuttanut paljon tuskaa. Veronican rakkauden kohde, hänen sulhasensa William, on nimittäin värväytynyt muiden mukana ja hänen odottamisensa raastaa Veronican sydäntä.

Myös Veronican isä lähti sotaan, mutta suruviestiä tuotiin jo kahden viikon kuluttua hänen lähdöstään. Veronican äiti oli murheen murtama tästä kuullessaan, mutta pyysi silti lapsiaan olemaan pukematta surupukua. Musta kaikkialla vain masentaisi häntä entisestään.

Veronicalla on myös sisar, Annabelle, joka on naimisissa ja odottaa ensimmäistään.

Veronica on huolissaan rakkaasta sulhasestaan. Hääpäiväkin oli jo määrätty, kun sota julistettiin. Kuitenkin häntä rauhoittaa se, että Will on jalkaväen sijasta ratsuväessä, ei siis aivan etulinjassa. William kirjoittaa Veronicalle joka viikko, ja heikkoina hetkinään Veronica turvautuu juuri näihin kirjeisiin. Mutta koska hän ei voi tehdä mitään, hän vain odottaa kiihkeästi rakkaansa paluuta.

Tämän nuken nimi on Nukku nro3.

Hän syntyi 5.7 vuonna 2001.

Hänellä on kolme veljeä ja viisi siskoa.

Nukku nro 3 on kolme kuukautta vanha ja hän asuu Turussa. Hänen osoitteensa on Pupukuja 8 20900 Turku.

Hänellä on sisarusten lisäksi äiti, isä, mummi, ukki, mamma, pappa sekä Murri-kissa.

Hänen äitinsä on 34-vuotias ja ammatiltaan sairaanhoitaja. Hänen isänsä on 36-vuotias ja ammatiltaan huumepoliisi.

Nukku nro 3:n lempikirja on ”Missä Puppe piileksii?” ja ”Leppäkertun kesäpäivä.” Hänen lempilelu on Onni-nalle ja lempipaikka, missä Nukku nro3 leikkii mielellään Onni-nallella on keittiön takanurkka.

Nukku nro3 osaa jo kääntyä ympäri ja hän yrittää kovasti lähteä ryömimään.

Isosiskot ja –veljet leikkivät mielellään pikkusiskonsa kanssa.

Nukku nro3:n vanhin sisar on 13-vuotias ja nuorin on 2-vuotias. Loput sisaret ovat näiden väliltä.

Nukku nro3 tulevaisuudesta ei voi sanoa vielä oikein mitään, mutta toivotaan, että siitä tulee onnellinen ja mukava.

Minun nukkeni nimi on Ansku.

Ansku on kotoisin pienestä ”kylästä”. Hänen perheensä muutti vuosi sitten kaupunkiin. He asuvat kerrostalossa aivan keskustan lähellä. Ansku ja Tuuli käyvät samaa koulua, joka on 1,5:n kilometrin päässä heidän kotoaan.

Ansku pitää lukemisesta ja hyvästä musiikista. Hän harrastaa pianonsoittoa. Hän käy myös usein ulkona Amandan kanssa juoksentelemassa.

Fiona on 10-vuotias, iloinen afrikkalaistyttö. Hänen kotimaansa on Etiopia, jossa hän asuu perheensä kanssa pienessä savimajassa. Fionan perheeseen kuuluu äiti, isä ja kahdeksan lasta, joista Fiona on neljänneksi vanhin. Vaikka Afrikassa elinolot ovat paikoitellen hyvinkin huonot, Fionan perheellä on kuitenkin riittävästi ruokaa ja vaatteita, sillä Fionan kummitäti on suomalainen ja avustaa heitä rahallisesti.

Fiona käy päivisin koulua ja illalla hän auttaa äitiään kotiaskareissa muiden lasten tavoin. Vaikka hänellä on paljon kavereita hän ehtii pääasiassa nähdä heitä vain koulussa, sillä vapaa-aikaa ei juurikaan ole.

Fiona pitää kaikenlaisista juhlista, joissa tanssitaan afrikkalaisrumpujen tahtiin, lauletaan ja syödään muuten niin harvinaisia herkkuja. Hän nauttii kuitenkin monista muistakin asioista, kuten koulunkäynnistä. Hänestä on nimittäin mukava oppia uusia asioita!

Fiona on käynyt kerran Suomessa kummitätinsä luona. Hän ihmetteli Suomen kylmää ilmastoa ja etenkin lunta, sillä hän vieraili täällä pohjolassa talvisaikaan. Hän olisi voinut vaikka muuttaa tänne, sillä hän piti Suomesta kovasti. Eihän hän kuitenkaan perhettään tahtonut jättää. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa…

Nakoma intiaanityttö asuu Andien vuorilla Etelä-amerikassa.

Nakoma käy pientä intiaanikoulua ystäviensä ja veljensä kanssa. Koulu olot ovat kuitenkin erilaisemmat kuin meillä, sillä siellähän on toisenlaiset elinolosuhteet ja ilmasto on kuumempi. Kuumuuden takia Nakoma käykin koulua vain viisi tuntia päivässä, yhdeksästä kahteen.

Kotona hänellä on lemmikkinä sekarotuinen koira, Kirra. Sen kanssa Nakoma on paljon ulkona. Ystäviään hän ei paljon tapaa koulun ulkopuolella sillä suurin osa niistä asuu liian pitkän matkan päässä. Siitä johtuen Nakoma viettää vapaa-aikaansa veljensä kanssa joella tai askarrellen luonnontarvikkeista. Kyllähän hän auttaa äitiään ruuan laitossa ja kotiaskareissa, mutta onhan äidin apuna vielä iso-äiti ja Nakoman täti.

Tulevaisuuden haaveena Nakomalla olisi, että hänestä tulisi kuuluisa taiteilija, sillä hän pitää erityisen paljon koulussa kuvaamataidosta.

Kalevi-kotitontun tarina

Kalevi on hyvin tarmokas pikkuinen tonttu. Itsepäinen ja hieman ehkä liiankin jääräpäinen välillä, mutta kuitenkin niin ystävällinen pikku ukko.

Ikää tällä tontulla on 834 vuotta ja ne hän on viettänyt aina samassa talossa asuen. Kun talo rakennettiin 1200-luvun alussa oli Kalevi vailla työtä tai kotia. Kalevi oli matkustellut ja yrittänyt etsiä itselleen sopivaa paikkaa. Kerran hän sattui erään vuoristokylän tienoille ja päätti kokeilla onneaan. Kaikki talot olivat saaneet jo kotitonttunsa, paitsi eräs keskeneräinen.

Se oli vasta rakennusvaiheessa ja tonttu meni kysymään isännältä, että saisiko hän aloittaa tämän talon kotitonttuna kun se valmistuisi. Isäntä suostui ja niin Kalevillekin löytyi oma koti hoidettavaksi. Kotitonttu hoisi puutarhaa, siivosi roskia, hoiti pikkuasioita ja auttoi muutenkin. Yksi vika Kalevilla oli. Se joskus innostui vähän liikaa syömään talon ruokavaroja ja siitä talon väki ei pitänyt. Monet ihmiset asuivat ajan myötä tässä talossa ja Kalevi jatkoi työtään tunnollisesti. Se asuu vintin vanhojen hirsiorsien päälle rakennetussa pesässä.

Kotitontulle ei kuulu palkkaa tai muita palkkioita. Kiitoksen kaikesta työstä voi kuitenkin osoittaa, jättämällä illalla lämmintä vuohenmaitoa ja juuri leivotun ruisleivän vintin rappusille. Kalevi-kotitonttua ei yleensä nähdä, mutta sen työ huomataan. Nyt talossa asuu pieni perhe, jossa on kaksi lasta. Lapset vievät joskus tontulle kiitokseksi leipää, mutta kukaan muu ei usko tonttuun. Kaikki talon entisetkään asukkaat eivät ole tienneet, että myös pieni Kalevi asuu heidän kanssaan.

Nykyisin ei kukaan edes puhu kotitontuista, vaikka ne usein hiippailevat talossa. Niistä ei puhuta, mutta niitä on ja ne ovat korvaamaton apu jokaisessa perheessä jokaisessa talossa.

Meg on 14-vuotias tyttö, joka asuu Afrikassa, pienessä kylässä. hänellä on hyvin monta sisarusta. Niinpä ruoka-annos on jokaiselle  aika vähäinen. Meg ja muut sisarukset eivät voi nälälleen mitään, sillä ruokaa ei yksinkertaisesti riitä. Siksi Megkin on niin laiha.

Megiä vanhemmat sisarukset ovat jo lähteneet pois. Pian tulee myös hänen vuoronsa itsenäistyä ja huolehtia itse elämästään. Poissa olevat sisarukset ovat jo löytäneet elämänkumppaninsa ja tuottaneet perheelleen vähän lisää rahaa, sillä afrikkalaisten miesten perheet joutuvat maksamaan morsiamen perheelle jonkun sovitun summan. jos Megille käy yhtä hyvin, hän saa perheensä siunauksen.

Nyt Meg nauttii viimeisistä hetkistään vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, sillä hänellä on edessänsä kovaa aikaa elämänsä järjestämiseen ja hän tietää sen.

Rosalina Miettinen

Rosalina on 10-vuotias tyttölapsi, joka asuu Salossa, pienehkössä talossa perheensä kanssa. Rosalinan perheeseen kuuluu hänen lisäkseen äiti Tuuli, isä Paavo, pikkuveli Robert ja isosisko Riina. Robert on vasta 5-vuotias iloinen ja pisamanaamainen pikkupoika, Riina taas 14-vuotias tyttölapsi. Rosalinalla on vaaleat pitkät hiukset, joita hän pitää aina leteillä, sekä tummansiniset silmät. 

Miettisten perhe omistaa pellon, jossa he viljelevät viljaa. Heillä on myös pikkuruinen kasvimaa jossa kasvaa porkkanoita, perunoita ja tomaatteja. Rosalinan perheellä on myös kotieläimiä, kaksi Suomenhevosta auttamassa maanviljelytöissä, kanoja ja kaksi lehmää. 

Miettisten tila on nimeltään Järvelä, ja perhe on perinyt sen Paavon edesmenneiltä isovanhemmilta, jotka perivät sen omilta isovanhemmiltaan jne. Tila onkin ollut käytössä jo pitkään, itse asiassa 1800-luvun alkupuolelta asti. Rosalinan perhe hoitaa tilaa yhdessä, Paavo tekee hevosten kanssa peltotyöt, Tuuli hoitaa lehmien lypsämisen ja puutarhan, Riina kanat ja Rosalina hevoset työpäivän jälkeen. Robertilla ei ole hommia, mutta hänelle on varattu parin vuoden päästä läheisen kirkon koulusta opiskelupaikka.

Riina ja Rosalina eivät käy koulua, mutta Paavo-isä on heidät kuitenkin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaankin. Rosalina onkin varsin terävä tyttö, hän oppii helposti ja on luonteeltaan iloinen ja nöyrä. Rosalina auttaakin mielellään eläinten hoidossa ja siksi saakin aina lauantaina mennä Kertulla (toinen perheen hevosista) ratsastamaan metsään. Riina tulee silloin mukaan Pollella (Kertun varsa), joka on vähän nuorempi ja riehakkaampi hevosista. Riina onkin jo taitavampi ratsastaja, Rosalina kun on vasta niin pieni.

Sunnuntaisin perhe menee aina kirkkoon Jumalanpalvelukseen. 

Rosalinalla on naapuritiloilta muutamia ystäviä, muun muassa Tiina ja Mari, jotka molemmat asuvat Tammelan tilalla, Järvelän tilan takana. Rosalina saa olla ystäviensä kanssa joka päivä, paitsi sunnuntaina, aamupäivästä ruokailuun asti. Rosalinan mielestä se on hyvä järjestely. Rosalinalla on kaksi toivomusta elämässään. Toinen on, että Kerttu-tamma saisi vielä toisen varsan, jonka hän saisi pitää omanaan, toinen, että hän pääsisi joskus kouluun oppimaan uusia asioita, kuten Robert pääsisi kahden vuoden kuluttua.

Sassa-nuken tarina

Sassa on 9-vuotias iloinen pieni tyttö. Sassa syntyi vuonna 1919 tavalliseen maalaisperheeseen maalaistaloon. Hän asui nykyisen Kristiinankaupungin tienoilla. 

Hänellä on viisi vanhempaa sisarusta: Tuomas 16 vuotta, kaksoset Mari ja Anne, jotka ovat molemmat 14 -vuotiaita, Sakari 12 vuotta ja Saana 11 vuotta. Sassan äiti on 42-vuotias ja nimeltään Impi ja isä Martti on 45-vuotias. He asuvat melko korvessa metsän reunassa. He omistavat hiukan peltoa, kaksi lehmää, kanoja ja sikoja.

Vanhin poika Tuomas auttaa Sassan isää paljon maatilan töissä. Sassakin osallistuu hiukan töihin. Hänen pitää ruokkia kanat joka päivä ja hän auttaa äitiään kotitöissä. Hänen veljensä käyvät koulua, mutta Sassa on kotona ja auttelee äitiään parhaansa mukaan. Sassan isä kyntää pellot traktorilla ja sen kyydissä Sassa on päässyt muutamia kertoja kaupunkiin markkinoille. He käyvät kaupungissa vain kerran kuukaudessa myymässä viljaa ja munia ja ostavat aina kerralla paljon ettei tarvitse tulla usein 20 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupungin keskustaan.

Viiden kilometrin päässä heidän tilastaan on toinen tila. Siellä asuu samanikäisiä lapsia kuin Sassa. Hän käy siellä välillä hyppimässä narua ja muutakin leikkimässä heidän kanssaan. Siellä on hevosia ja lehmiä ja Sassa ratsasti siellä ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Sassa on valinnut sieltä lempihevosensa jolla haluaa aina ratsastaa. Sen nimi on Tauno. Hän on muutaman kerran itse kävellyt sinne, mutta pääsee joskus isänsä kyydillä, jos tällä on asiaa sinne ja joskus tämän tilan isäntä pysähtyy ajaessaan ohi ja ottaa Sassan kyytiin.

Nukkeni Josephiné on ranskalainen barokkiajan aatelinen, hienosta suvusta. Hänellä on mies, Louis. Louis on 24-vuotias kirjanpitäjä. Heillä on myös hevosia, joilla he ratsastavat hienoihin tapahtumiin. Josephinéllä on veli ja sisko, Richard ja Antoinette. Richard on kirjailija. Hän kirjoittaa runoja rakkaudesta. Antoinettellä on oma kartano, josssa hänen lapsensa Sofié, 3v. ja Sebastian, 5v. leikkivät.

Josephinéllä ei ole lapsia, mutta hän on Sofién kummitäti. Josephiné asuu Pariisin pääkadulla, jonka nimi on Champ Elyseé. He ausvat upeassa kivitalossa, joka on tosi iso. Heillä on suihkulähteitä ja hienoja kukkia. Heidän naapurissa asuu hieno lady, Charlotte ja hänen miehensä Antonio. Heillä on kaksi lasta, Audrey ja Anastasia.

Josephiné ja Charlotte käyvät joskus yhdessä Champ Elyseén hienoimmassa kahvilassa juttelemassa ja syömässä.

Josephiné ei ikinä käy itse kaupassa ostamassa ruokaa, vaan hänen palvelijansa, Marie, hoitaa kaiken. Josephiné käy vapaa-aikanaan kampaajalla ja kasvohoidossa. Hän käy myös usein juhlissa miehensä kanssa. Hänet kutsutaan usein teatterin ensi-iltoihin ja oopperoihin. He käyvät myös joskus ystävänsä Ludvig XIV luona kahvilla tai vain ihailemassa upeita suihkulähteitä ja puistoa.

Pär on 15-v ruotsalainen. Hänellä on 3 siskoa Miriam, Madeline ja Jasmin. Hänellä on myös yksi veli, Elias.

Pärin isä on kansanedustaja ja äiti on diplomaatti. Heillä on ihan liikaa rahaa, sillä isä voitti lotossa 12 miljoonaa markkaa. Pärin isoveli Elias opiskelee musiikkia ja soittaa kolmessa eri bändissä.

Pär asuu perheineen Espanjassa, suuressa ja hienossa loistotalossa keskellä Barcelonaa. He muuttivat sinne, koska Pärin E-mail freunde asuu naapurimaassa ja Pär halusi muuttaa sinne. Pär on myös hankkinut kirjekaverin Etiopiasta. Hänen perheellään on niin paljon rahaa, että heillä on oma helikopteri, joka tuo vastauksia Etiopiasta Dunumalta. Hänellä on myös kirjekaveri Portugalista, Algarvessa. Siellä asuu Mr. Molbö. Mr.Molbö on Pärin paras kaveri.

Pär käy hienoa kolulua ja pärjää aika hyvin. Pärin keskiarvo on 8.9. Pär rakastaa makkaraa ja syö sitä päivittäin. Hän ei silti liho, sillä hän harrastaa jalkkkista, jäkistä, korista, yleisurheilua, kuviokelluntaa ja soittaa pianoa, bassoa, kitaraa ja rumpuja. Pär soittaa myös yhdessä bändissä. Hänellä on paljon kavereita. Pärin tyttöystävä Cecilia asuu vain puolen kilometrin päässä Pärin talosta. Siellä Pärillä on oma musiikki-studio ja urheiluhalli.

Pärin huone on tosi suuri ja hänellä on siellä iso vesisänky. Suurta ikkunaa vastapäätä on laajakuva tv ja isot stereot, tietokoneessakin on jättiruutu. Huoneesta johtaa ovi elokuvasaliin, jossa on pieni ”kioski”, jossa on aina jotakin syötävää. Kaikkien lasten huoneista pääsee sinne. Koko talo on 1558m2. Lisäksi on todella suuri pihamaa, jossa on mm. golfkenttä ja jalkkiskenttä. Pihalla on myös todella paljon kasveja ja puita. Pär on nyt tekemässä leffaa nimeltä ”The Pär Movie” kavereidensa kanssa.

Vaikka Pär onkin niin rikas, hän on ystävällinen kaikkia kohtaan ja todella huumorintajuinen. Pär on hauska jätkä!

Kukka-Maarian tarina

Kukka-Maaria syntyi Turussa vuonna 1984. Hän eli tasapainosta elämää rikkaassa perheessä vanhempiensa ja isoveljensä Aleksin kanssa. 

Kun hän täytti 16 vuotta, hänen vanhempansa antoivat hänelle lahjaksi vaihto-oppilasmatkan Hawaijille. Siellä Kukka-Maaria tutustui Melissaan, sievään Hawaijilaiseen tyttöön, josta tulikin pian hänen paras ystävänsä. Melissa haaveilee lakinaisen urasta.

Kukkiksen muita ystäviä ovat ovat Caroline, Carmen, ja Christina, joka on hänen suomalaisamerikkalainen kirjeen vaihto kaverinsa. Myös Chun Man Yan, joka on kotoisin Delhistä, on hänen sydänystävänsä. Kukka-Maaria ja Melissa käyvät samaa high-schoolia. Vapaa-aikanaan he käyvät juhlissa, rannalla, rullaluistelemassa ja pyöräilemässä.

Mallan pieni elämänkerta

Malla on syntynyt vuonna 1901, Suomen silloisen pääkaupungin, eli Turun liepeillä, pienen suvun omistamaan maalaistaloon. Mallan perheeseen kuului neljä sisarusta Mallan lisäksi, Martta oli vanhin, Matti toiseksi vanhin ja sitten tuli Malla ja viimeisenä oli pikku Markku ja totta kai isä Pekka ja äitä Margareetta. Samaisessa talossa asui myös Mallan isovanhemmat. Mallan vartuttua isommaksi, hän rupesi hoitamaan maalaistalon eläimiä ja muitakin kotitöitä. Suvulla oli suuret metsäalueet ja paljon peltoa, jossa kasvatettiin vehnää, ruista ja kauraa ja puutarhassa oli isoja satavuotiaita, käkkärärunkoisia omenapuita, joista saatiin vuosittain paljon hedelmiä. Puutarhassa oli myös omenepuiden lisäksi kasvamassa vuosittain herneitä, perunaa, kurkkuja, porkkanaa ja kaikkia muita juureksia. 

Maatalon eläimistöön kuului hevosia, lehmiä, kanoja, pari possua, lampaita ja tallikoiria, joiden kanssa Malla leikki kesäisinä kuumina päivinä, kun tekemistä ei ollut. 

Koulua Malla ei liiemmin käynyt, sillä vain hänen veljensä Markku ja Matti pääsivät koulun penkille istumaan ja lukemaan. Malla leikki lapsena pienillä puisilla hevosilla ja hyrrillä, jotka isä oli valmistanut puusta. Mallan kasvettua isommaksi, hän lähti Turkuun opintielle, mutta koulutusta kun hänellä ei ollut, hän joutui palaamaan kotikonnuille. 

Malla jatkoi suvun perinnettä ja piti yllä uskollisesti maatalon kuntoa ja luonnetta hänen sisarustensa lähdettyä omille teilleen ympäri Suomen maan.

Christinan tarina

Nuken nimi on Christina Nummela. Hän on syntynyt Amerikassa ja hänen äitinsä Sarah on Amerikkalainen. Hän muutti Suomeen kun hän oli 4-vuotias. Christina asuu Liedossa pienellä maatilalla, josta on hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin. Hän on 16-vuotias ja käy lukion ensimmäistä luokkaa.

Heidän perheeseensä kuuluu Christina, hänen äitinsä Sarah, isä Teemu ja pikkuveljet Antti ja Oskari. Antti on kolmetoista ja Oskari vasta viisi. Heillä on neljä koiraa, Alaskanmalamuutit Alli ja Theba, Siperian Husky Kranttu ja Partacollie Nellu. Heillä on myös kolme kania Tupu, Hupu ja Lupu sekä kaksi hevosta, Christinan kenttähevoset Bacjet ja Suomenhevonen Lento.

Christina harrastaa lenkkeilyä, ratsastusta, tennistä ja koiriensa kanssa agilityä. Christinan paras kaveri on Anniina joka on hänen kanssaan samalla luokalla. Anniinalla on mustat hiukset, joissa on punaisia raitoja ja hän on muutenkin välillä hieman omituinen. Silti he käyvät usein yhdessä kaupungilla, diskoissa, elokuvissa ja viettävät muutenkin aikaa toistensa luona.

Christinan talo on punainen ja heillä on neljä hehtaaria maata. Lähin naapuri asuu puolen kilometrin päässä. Siellä asuvat Antin kaverit sekä Christinan hyvä ystävä Miisa joka käy myöskin agilityssä.

Vapaa ajallaan Christina hoitaa ja ratsastaa hevosillaan, on koiriensa kanssa, katsoo TV:tä, kuuntelee musiikkia tai on Anniinan tai Miisan kanssa. Christinan lempi TV sarjat ovat Siskoni on Noita ja Roswell ja lempibändi on Linkin Park.

Christina tykkää myös kirjoittaa ja hänellä on Hawajilainen kirjeystävä Kukka-Maaria, joka on syntynyt suomessa. Christina on ajatellut mennä seuraavalla lomallaan Hawajille tapaamaan Kukkista ja Kukka-Maaria voisi joskus tulla heille.

Christina haluasi tulla aikuisena ratsastuksenopettajaksi ja perustaa oman tallin. Siellä hän voisi myös pitää koiria.

Chun Man Yanin elämä

Nuken nimi on Chun Man Yan. Se syntyi vuonna 1988 kesäkuun helteessä. Hän asuu Intiassa perheensä kanssa. Hänen perheeseen kuluu isä Ping, äiti Min Yan ja isosisko Kai. He asuvat isossa omakoti talossa lähellä Delhiä. Chun Man Yanilla on monta lemmikkiä, 2 koiraa ja hevonen. Isä Ping on töissä postissa, äiti on töissä apteekissa ja isosisko opiskelee. 

He eivät ole kovin rikkaita. Chun Man Yan käy koulua. Heidän talonsa on tehty vanhanaikaiseen tyyliin. Siinä on kaksi kerrosta ja takapihalla on puutarha, jossa kasvaa omena puita, kookos puita, erilaisia kukkia ja marjoja ja hedelmiä. Heidän perheen tapoihin kuuluu palvella Dalai Lamaa. He tuovat hänelle hedelmiä ja kukkia. Ennen ruokailua he menevät palvomaan Dalai Lamaa. Illalliseksi he syövät lihaa, kalaa tai heinäsirkkoja lisukkeen kanssa.

Chun Man Yanilla on monta ystävää, jotka käyvät tämän luona. He eivät saa kävellä ulkona pimeän aikaan, koska se on vaarallista. Chunin paras ystävä on Kukka- Maaria, Turusta. Kukka- Maarian kautta Chun Man Yan tutustui kauniiseen hawajilaiseen tyttöön nimeltään Melissa.

Charlotte on 23-vuotias barocci aatelinen, joka elää 1700-luvulla.

Hän asuu Pariisissa Champ Elyse’e nimisellä kadulla miehensä Antonion ja kahden lapsensa Audreyn ja Anastasian kanssa hienossa talossa. 

Antonio työskentelee Armada laivaston laivojen suunnittelijana. Hän suunnittelee laivoja pääasiassa kuninkaan käyttöön. Charlotten perhettä palvelee viisi palvelijaa; kaksi tarjoilijaa, kokki ja lastenhoitaja.

Heidän naapurissaan asuu Josephine ja hänen miehensä Louis. Heillä ei ole lapsia.

Vapaa-ajalla Charlotte tykkää käydä ooppera- näytöksissä, teattereissa, tanssiaisissa ja hienoissa juhlissa. (Aina kun Charlotte kuulee, että on tulossa tanssiaiset, hän teettää itselleen uuden tanssiaispuvun.) Joskus hän käy ystävättärensä Josephinen kanssa kahvilla kaupungin hienoimmassa kahvilassa.

Minun nukkeni Melissa

Melissa Thompson syntyi 24.6.1984. Hänellä on äiti Caroline, isä Pete ja pikkusisko Angelina. Angelina on 14- vuotias.

Melissa rakastaa näyttelemistä, laulamista ja ylipäätänslin esiintymistä ja jollei hän olisi jo pienenä päättänyt, että hänestä tulee menestyvä lakinainen, hän olisi ruvennut näyttelijäksi tai laulajaksi.

Melissalla on pikimusta kissa, Domino. Domino on Melissan yksi parhaista ystävistä. Muita Melissan ystäviä ovat Britany, Alice, Jane ja Tiffany ja Kukka-Maaria. Kukka-Maaria on suomalainen vaihto-oppilalas, joka tuli Melissan kotiin Hawaijille puoli vuotta sitten. Kukka-Maaria ja Melissa ovat hyvin läheiset ystävät. 

Melissa on temperamenttinen, sosiaalinen ja dominoiva nuori Hawaijilais tyttö, joka harrastaa hula-hula- tanssia.

Minun nukkeni nimi on Dunuma. Se on 7-vuotias etiopialainen poika. Dunuman isä on kuollut ja Dunuma elää äitinsä ja neljän sisaruksensa, Ahmalin, Tvojin, Naomin ja Veronican kanssa pienessä savimajassa Etiopiassa.

Dunuman paras kaveri on Starving-Marving. Dunuma on sairastanut joskus malariaa, kun hän eksyi aavikolle, mutta onneksi toipui vähäisin ongelmin ja seurauksin. Dunuma on mestari kerjäämisessä ja hänelle annetaan aina jotain…

Joku eurooppalainen on ottanut Dunuman kummilapsekseen ja hän saa käydä koulua heidän rahojensa avulla. Dunuma on erittäin kiitollinen siitä.

Dunuma elää nyt Etiopiassa onnellisesti perheensä ja kavereittensa kanssa.

AAMEN.

Cecilia, 16-vuotias tyttö, asuu Kaliforniassa Los Angelesissa hänen perheensä kanssa. Hänen perheeseen kuuluu vanhemmat Jake ja Susanna ja 12-vuotias pikkuveli Michael. Cecilian äiti on kotoisin Suomesta ja hänen isänsä on New Yorkista. He ovat asuneet Kaliforniassa koko Cecilian elämän. He asuvat suuressa omakotitalossa mukavalla asuinalueella, jossa on uima-allas pihalla. Heillä on myös koira nimeltään Lisa. Se on vasta pentu, pieni ja vikkelä kultainennoutaja. 

Cecilia puhuu isänsä kanssa englantia kotona, mutta äitinsä kanssa hän harjoittelee suomenkielen taitoa. Susanna on luvannut viedä hänet Suomeen joku kesä.

Cecilialla on ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Hän on vähän ujo joskus, mutta osaa ilmaista aina mielipiteensä. Siksi hän onkin koulun oppilaskunnassa puheenjohtajana. Hänellä on hyvä huumorintaju ja aina pitää lupauksensa. Hän on aika laiha, mutta energinen ja hyvin moderni tyttö.

Cecilia käy LA High School nimistä koulua ja hänellä on paljon ystäviä. Hänen paras ystävä Samantha asuu Cecilian naapurissa. Joka päivä Samantha ja Cecilia kävelevät yhdessä kouluun ja takaisin. Hänen poikakaverinsa nimi on Max. Cecilia pitää upeista muotivaatteista ja koruista (erityisesti kaula- ja napakoruista) ja hän on koulussa aika suosittu.

Koulussa Cecilia pitää eniten musiikintunneista. Hänen unelma olisi päästä tekemään musiikkia erilaisia artisteja ja elokuvia varten. Hän harrastaa pianonsoittoa, clarinetin soittoa ja laulua. Lisäksi hän pelaa usein koripalloa kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Cecilia tykkää katsella TV:stä komedia sarjoja, kuten Frendit ja käy usein elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvia. Hänen lempielokuvansa on Hannibal.

Kerttu Pertti tytär syntyi vuonna 1922 nykyisen Kristiinan kaupungin tienoilla. Nykyisin Kerttu on kahdeksan vuotta vanha tyttö. Hän asuu maatalossa kolmen veljensä, isänsä ja äitinsä kanssa. Kertun veljet ovat Pekka, Petteri ja Petri. Pekka on neljä, Petteri viisi ja Petri 10-vuotias. Kertun äiti on Tiina, ja isä Pertti. Tiina on 40-vuotias ja Pertti 38-vuotias.

Kerttu käy kuusi kertaa viikossa kyläkoulussa, ainoa vapaa päivä on sunnuntai. Silloinkin Kerttu käy kirkossa. Kertun perheen maatilalla on lehmiä, hevosia, sikoja ja kanoja. Kerttu hoitaa mielellään eläimiä varsinkin sikoja. Hän pitää myös hevosilla ratsastamisesta. 

Kertun paras kaveri, Minna, asuu naapuritilalla, noin kilometrin päässä. Kerttu ja Minna leikkivät usein yhdessä, sillä seuraava heidän ikäinen tyttö asuu noin viiden kilometrin päässä. Se on pitkä matka käveltäväksi, sillä Kertun perheellä on vain yhdet hevoskärryt ja niitä Kerttu ei saa käyttää nuoren ikänsä vuoksi.

Kyläkoulussa oppilaille opetetaan matematiikkaa, suomea ja käsitöitä tai puutöitä. Koulu alkaa aamuisin puoli seitsemältä ja loppuu neljältä. Keskellä päivää on ruokatauko, jolloin syödään omia eväitä. Petteri ja Pekka eivät käy vielä koulua, joten Kerttu lähtee joka kouluaamu Petrin kanssa kahdestaan kouluun. Kaikki tytöt eivät käy koulua, mutta Pertti halusi ehdottomasti kaikille lapsilleen koulutuksen. Joka ilta kerttu auttaa äitiään ruuanlaitossa ja hänen veljensä auttavat Perttiä tallilla.

Harry syntyi vuonna 1984 Bostonissa. Hänen äitinsä Julie on kotoisin New Yorkissa ja isä Matthew on kotoisin Phoenixista. Harrylla on myös pikkusisko Zoe ( syntynyt 1989 ) ja pikkuveli Brand ( syntynyt 1987 ). 

Harrylla on oma cockerspanieliuros Killer ja rottauros Jack. Harry harrastaa rullaluistelua, lumilautailua, surffausta ja hevospooloa. Harrastuksien lisäksi hän viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa. 

Tällä hetkellä hän opiskelee paikassa nimeltä Yale. Hänen kanssaan asuvat myös Killer ja Jack. Harry on töissä vapaa aikanaan opiskeliakahvilassa nimeltä ” The Log ” ( Tukki ). 

Vuonna 2000 hän oli vaihto-oppilaana Saksassa. Siellä hän oppi puhumaan saksaa. Hän osaa puhua myös englantia, ranskaa, espanjaa ja hieman kiinaa. Hänen lempivärinsä on sininen ja lempinäytteliä on Julia Roberts. Hänen lempitelevisio – ohjelmiaan ovat Roswell ja Kolmas Kivi Auringosta.

Anniina-nukke

Anniina on 16-vuotias tyttö, joka asuu Helsingissä omakotitalossa perheensä kanssa. Anniinalla on punamustat hiukset ja vihreät silmät. Hänen harrastuksensa ovat musiikin kuunteleminen lukeminen, piirtäminen ja kavereiden kanssa oleminen. 

Anniinan perheeseen kuuluu hänen isänsä ja äitinsä sekä hänen 13-vuotias pikkuveljensä Sami. Anniinan isä on lääkäri ja äiti on opettaja ala-asteella. Anniinan pikkuveli Sami on 7. luokalla.

Mr. Molbö syntyi Italiassa vuonna 1994. Kun Molbö oli puolivuotias hänet kaapattiin ja vietiin Costa Rican kuumiin sademetsiin. Hänet jätettiin sinne oman onnensa nojaan.

Molbö söi hedelmiä, jotka putosivat puusta. Hän ei nimittäin osannut vielä liikkua eteenpäin. Hän oppi kuitenkin pian konttaamaan ja kiipeilemään puissa. (Hän otti apinoista mallia…) Molbö eli neljä vuotta viidakossa, mutta kun hän oli 4 ja puoli vuotta hän halusi nähdä maailmaa. Hän kiipeili puissa ja lähestyi koko ajan sademetsän reunaa ja kun hän vihdoin pääsi sademetsästä pois, hän etsi lähimmän rautatieaseman ja nousi junaan. Hän ei ollut koskaan ennen matkustanut junalla, eikä hän tiennyt ollenkaan mihin juna meni. Molbö nukahti junaan.

Vähän ajan päästä hänet hänet herätettiin ja häneltä kysyttiin lippuja. Molböllä ei niitä ollut, eikä hänellä ollut rahaakaan. Hänet heitettiin ulos junasta. Hän huomasi olevansa lentokentällä ja hän meni salamatkustajana lentokoneeseen.

11 tuntia hän oli lentokoneessa. Ne olivat kivuliaita tunteja, sillä hän ei saanut ollenkaan ruokaa. Kun lentokone vihdoin laskeutui, Molbö astui ulos lentokoneesta. Hänen tuli kauhea kylmä. Hän oli Alaskassa….

Molbö lähti etsimään ruokaa.Hän nousi bussiin mutta pian hänet häädettiin taas pois. Hänellä ei nimittäin edelleenkään ollut rahaa. Hän huomasi olevansa heskellä lunta ja jäätä.

Hän melkein upposi 3-metriseen lumeen. (Hän oli kyllä itse vaan 1 metriä pitkä…) Hän kulki monta kilometriä lumessa ja yhtäkkiä hänen edessään oli kuollut karhu. Hän nylki karhun taljan ja teki siitä itselleen peiton. Hän etsi itselleen luolan ja meni sinne nukkumaan. Hän oli ottanut kuolleesta karhusta lihaa ja hän söi sitä iltapalaksi.

Aamulla hän heräsi siihen kun joku puhalsi hänen korvaansa. Se oli karhu. Hän ei tajunnut vaaraa ja hän nousi karhun selkään. Karhu ei ollut vaarallinen ja siitä tuli Molbön ”kaveri”.

Molbö eli Alaskassa kaksi vuotta. Kerran hän käveli vahingossa lentokentälle. Hänellä oli ikävä viidakkoon, joten hän nousi lentokoneeseen. Lentokone lensi Italiaan. Molbö jotenkin muisti tämän maan ja hän lähti kävelemään. Hän meni ensimmäiseen taloon joka tuli vastaan ja talo oli Molbön koti. Hän muisti äitinsä ja isänsä jotka tulivat avaamaan ovea. Hän oli kotona.