INDIGO
Luonnon kasveista saatavissa väreissä sininen on harvinainen. Pysyvin ja syvin sini saadaan indigosta, joka on hernekasvien sukuun kuuluva eri puolilla trooppista maailmaa kasvava pensas. Alkuperäinen ja värin myynnillään maailmanmahdin aseman saavuttanut indigontuottaja on Intia. Sana indigo tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa "peräisin Intiasta". Mutta indigoa esiintyy myös Jaavalla, Guatemalassa, Filippiineillä sekä Pohjois- ja Länsi-Afrikassa. Afrikassa indigolla on osattu värjätä jo tuhannen vuoden ajan. 1800-luvun lopulla saksalainen Bayer keksi indigon kemiallisen kaavan ja pian sen jälkeen markkinoille tuli synteettinen indigo.
Teollinen väri syrjäytti osittain luonnonvärin käytän. Se oli nopeampi käyttää ja hinnaltaan halvempi. Laadullisesti luonnonindigo on kuitenkin sävyltään jäljittelemätön ja kestoltaan korkealuokkaisempi.
Indigovärjäyksessä käytetään monia eri tekniikoita eri puolilla maailmaa. Länsi-Afrikassa indigolla värjätään kotikutoista, kapeiksi nauhoiksi kudottua puuvillakangasta. Vasta värjäyksen jälkeen kaitaleet yhdistetään suuremmiksi yhtenäisiksi kankaiksi. Kuviot kangaskaitaleisiin saadaan ompelemalla niihin ennen värjäystä laskoksia ja poimuja. Luonnonindigoa käytettäessä väriliemen valmistus kestää monta päivää. Tynnyriin tai saviastiaan pannaan murskattuja ja kuivattuja lehtipalloja, vettä, lipeää ja wanda-puun juuresta liotettua nestettä. Värjäys tapahtuu kastamalla ommellut kankaat väriliemeen. Kun kankaat nostetaan liemestä, ne ovat värjäytyneet vihreiksi. Vasta reagoidessaan ilman hapen kanssa kankaaseen imeytynyt väri muuttuu siniseksi. Mitä useampi värikylpy kankaalle annetaan, sitä tummempi sininen väri saadaan. Värjäyksen jälkeen kuviolangat puretaan ja kuviot paljastuvat.
OHJE PUUVILLAN INDIGOVÄRJÄYKSEEN
Peruskyyppi
vesi 50 ºC 300 ml
indigo 18 g
natriumlipeä 30 ml
(NaOH) 25 %
natriumditioniitti 18 g
- Indigo sekoitetaan osaan annetusta vesimäärästä lasiastiassa.
- Lisätään varovasti sekoittaen loput vedestä, lipeä ja natriumditioniitti.
- Suljetaan tiiviiseen lasiastiaan ja pidetään 50 ºC vesihauteessa 15 min.
Värjäysliemi
vesi 20 - 24 ºC 8 l
gelatiini 1-2 g
natriumlipeä 25 % 1,5 ml
natriumditioniitti 2 g
suola 160 g
- Aineet sekoitetaan veteen annetussa järjestyksessä.
Värikylpy
peruskyyppi 40 ml
värjäysliemi 8 l
- Peruskyyppi sekoitetaan varovaisesti värjäysliemeen.
Värjäys
- Kankaat kastellaan haalealla vedellä.
- Kankaat upotetaan värikylpyyn varoen ettei liemeen pääse ilmaa.
1. Kylpy 5-10 min
Hapetus 5 min
- Väri muuttuu ilman hapen ansiosta vihreästä indigon siniseksi.
2. Kylpy 1 min
Hapetus 5 min
3. Kylpy 1 min
Hapetus 5 min
Jälkikäsittely
1. Värjätty kangas huuhdellaan lämpimällä vedellä.
2. Kangas saippuoidaan eli käsitellään 80 - 90 ºC vedessä, johon on lisätty astianpesuainetta
KANKAAN KUVIOINTI
Solmuja ja pistoja kankaan kuvioimiseksi
Useasta kohdasta solmittu kangas.
Kankaan sisälle solmittu herneitä.
Etupistot kapeassa kangassuikaleessa.
Kangas laskostuu lankoja kiristettäessä.
Siksak-kuvioon ommellut etupistot.
Edellinen kangas poimutettuna.
INDIGOVÄRJÄYKSEN TOTEUTUS KOULUSSA
Saarnilaakson koulussa Espoossa vietettiin syksyllä 2000 Afrikka-teemaviikkoa. Tuolla viikolla kaikki tekstiilityön ryhmät kokeilivat indigovärjäystä länsi-afrikkalaisin kuviointimenetelmin. Kemian opettaja osallistui projektiin: 8. luokan oppilaat valmistivat värikyypin synteettisestä indigosta kemian tunnilla. Indigo hankittiin taiteilijatarvikkeita myyvästä liikkeestä Helsingistä. Tekstiilityön tunneilla värjäsimme pieniä puuvillahuiveja ja teepaitoja. Huivikangas oli ohutta painopohjapuuvillaa ja huivin koko 62cm x 62cm. Aihepiirin toteutukseen käytettiin yhteensä kolme opetuskertaa:
1. kerta:
Tietoa indigovärjäyksestä Afrikassa, luonnonindigosta ja synteettisestä indigosta
Kuvioita muodostavat solmut ja ompeleet värjättäviin tuotteisiin
2. kerta:
Värjäys sekä solmujen ja ompeleiden purkaminen
3. kerta:
Työn silitys ja viimeistely (esim. rullapäärmeiden ompelu huiveihin)
Värjäysliemi valmistettiin 10 litran kurkkupurkkeihin. Yksi annos riitti hyvin kuuden huivin ja yhden teepaidan värjäämiseen. Tarvittaessa värjäysliemeen lisättiin värikyyppiä. Tulos ei mielestäni kärsinyt. Indigolle on ominaista, että se ei tunkeudu kovin hyvin kangaskerrosten sisälle. Siksi on syytä välttää moninkertaisia laskostuksia. Toisaalta juuri tämä ominaisuus aiheuttaa sen, että indigolla värjättäessä kankaaseen saadaan ainutlaatuinen, monisävyinen, marmorimainen pinta. Toinen toistaan kauniimmat huivit ja paidat herättivät ansaittua ihastusta koulumme väen keskuudessa.
Oppilaiden värjäämiä huiveja ja t-paitoja:
Lähteet: ARKILLA KERKA, Tekstiilejä Länsi-Afrikasta (Näyttelyluettelo, Pyynikinlinna); Forss Maija: Tekstiilivärjäyksen uusia tuulia, Taideteollisen korkeakoulun julkaisuja B 34; Gästa Sandberg: Indigo, En bok av blåa textiler, Nordstedts
Aineisto on koottu Saarnilaakson koululla Espoossa 23.-27.10.2000 järjestetyllä Afrikka-teemaviikolla.