Tervetuloa tutustumaan cuna-intiaanien elämäntapaan ja värikkääseen molakirjontaan!

CUNAT

Cuna-intiaanit asuvat Panaman koillisrannikolla sijaitsevassa San Blasin saaristossa. Alueella on itsehallinto. Saariryhmä koostuu 365 korallisaaresta. Saaristossa cunia asuu n. 25 000, mutta heitä  asuu myös mantereella. Cunat puhuvat oman kielensä lisäksi usein myös espanjaa tai englantia.

HALLINTO

Cunilla on selkeä ja demokraattinen yhteiskuntajärjestys. Jokaisella kyläyhteisöllä on neuvostonsa, jossa jokainen perhekunta on edustettuna. Jokailtaisia kokouksia johtaa kyläpäällikkö. Kyläpäällikkö valitaan vaaleilla eliniäksi. Kyläläisten vaatimuksesta päällikön voi myös vaihtaa. Kyläpäälliköt valitsevat keskuudestaan päällikön koko itsehallintoalueelleen. Cunilla on myös edustajansa Panaman kongressissa. Kaikki päälliköt ovat miehiä.

Kyläpäällikön rinnalla korkeaa julkista arvovaltaa nauttii myös Kantule, runonlaulaja. Hänen vastuullaan on suullisen kulttuuriperinteen vaaliminen. Hän esittää lauluja runoja ja taruja yhteisissä juhlissa. Kantuleen ei tarvitse osallistua työntekoon, kyläyhteisö huolehtii hänen elättämisestään. Hän on  kyläpäällikön lisäksi ainut, joka saa kokouksien aikana maata riippumatolla...

ELINKEINOT

Cuna-intiaanit viljelevät banaaneja ananasta, kookosta, sokeriruokoa, yuccaa, kaakaota ja maissia. myös kalastus on tärkeä elinkeino. Viljelmät sijaitsevat mantereella, koska saaret ovat tiheään asuttuja ja maaperältään huonosti viljelyyn sopivia. Liikkuminen vaikeakulkuisilla riutoilla tapahtuu puusta veistetyillä kanooteilla. Taloudessa asuu monta sukupolvea. Asumukset ovat korkeita ja pitkiä bambumajoja, joita rakennetaan korkeiden paalujen varaan jopa veden päälle. Hygieniataso on korkea ja sairastavuus turistien tuomia tauteja lukuun ottamatta vähäistä.

NAISEN ELÄMÄÄ...

Cuna-intiaanien kodeissa todellinen valta on kuitenkin naisilla. Perheen sisäinen johtaja on aina nainen, myös päälliköiden kodeissa. Naiset vastaavat perheen rahoista ja kaupankäynnistä. Nuoripari asettuu asumaan tyttären vanhempien talouteen. tyttäret ovat hyvin toivottuja, ovathan he turva vanhuudessa. tyttölapsia hemmotellaankin koruin ja vaattein.

Kotona naisen tehtäviin kuuluu ruoan valmistus, veden hakeminen, pyykinpesu ja siivous. Naiset kaupittelevat käsitöitään turisteille mantereella. Naiset valmistavat myös käyttöönsä tulevat vaatteet.

MIEHEN ELÄMÄÄ...

Miehet vastaavat ruoan hankinnasta ja maanviljelystä.  Miesten askareisiin kuuluu myös polttopuiden keruu ja kaikenlaiset rakennus- ja remonttityöt. Osa miehistä työskentelee myös  mantereella ulkopuolisten palveluksessa.

Käsitöistä miehistä alaa edustavat korinpunonta ja puisten taloustarvikkeiden valmistus. Perheen miesväki valmistaa myös omat vaatteensa.

Miehen elämä on hyvin sidottu vaimoon. Avioituessaan hän muuttaa vaimonsa kotiin ja työskentelee appensa alaisuudessa. Avioerot ovat harvinaisia, mutta yksinkertaisia; mies lähtee vaimonsa kotoa ilman yhteistä omaisuutta.

Cuna-intiaaneista on albiinoja 0,7 % , mikä on suhteessa enemmän kuin muualla maailmassa. Albiinomiehet eivät saa mennä naimisiin, mutta muuten hyväksytty yhteisön jäseniksi. He eivät osallistu miesten töihin vaan ovat mukana naisten askareissa, myös mola-töiden teossa.


MOLA

Alunperin sana "mola" on tarkoittanut cuna-intiaanien kielellä vaatetta. Nykyisin molalla tarkoitetaan  alikeompeluna valmistettu vaatteen koristavaa osaa. Mola-töitä käytetään vain naisten vaatteissa. Nyttemmin niitä myydään myös turisteille ja niitä käytetään paljon sisustustekstiileinä.

MOLAN HISTORIAA

Ennen eurooppalaisten tuloa cunat eivät käyttäneet vaatteita lainkaan. Vartaloaan he koristelivat erilaisin maalauksin, joilla he uskoivat saavansa suojaa henkiä vastaan. Kuvilla lepyteltiin jumalia ja niiden uskottiin tuovan onnea kalastuksen ja metsästykseen. Maalauksissa käytettiin luonnosta saatavia värejä.

Eurooppalaiset valloittivat Amerikan ja yrittivät siirtää alueelle omat uskomuksensa ja tapansa. 1700-luvulla ranskalaisten hugenottien vaikutuksesta cunatkin alkoivat - pakon edessä - suojata vartalonsa vaatteilla. Elämäänsä he suojasivat vastedeskin entisillä hahmoillaan. Kuvat siirrettiin iholta kankaille. Alkuun kuviointi tapahtui maalaten myöhemmin ommellen. Siitä, milloin ensimmäiset mola-työt ovat syntyneet, ei ole tietoa, sillä trooppisessa ilmastossa tekstiilit eivät säily pitkään. Vanhin säilynyt mola on peräisin 1900-luvun alkuvuosilta.

Mola-töiden aihemaailma seuraa aikaansa. Perinteisten eläinhahmojen rinnalla saatetaan töihin kuvata jopa mainoksia. Itselle tarkoitetut työt tehdään huolellisimmin kuin turisteille kaupiteltavat työt.

MOLA-TEKNIIKKA

Molan valmistustapa on eräänlainen alikeompelutekniikka. Kuvio muodostuu erivärisistä kankaista, joita on  aseteltu päällekkäin. Leikkelemällä kangaskerroksiin kuvionmuotoisia aukkoja "kaivaudutaan" halutunväriseen kerrokseen saakka. Ylempien värikerrosten reunat käännetään ja ommellaan. Valmiina ne muodostavat omanvärisen reunuksen lopullisen kuvion ympärille. työtä voidaan vielä rikastaa pistokirjonnalla. Valmis mola kiinnitetään vaatteen rintamukseen.

Molat valmistetaan yksivärisistä  puuvillakankaista. Tausta kangas on usein musta tai punainen, mutta alemmissa kerroksissa värit ovat hyvinkin kirkkaita. Molat ommellaan käsin. Cuna-naisilla on nykyisin käytössään yksinkertaisia ompelukoneita, mutta niitä käytetään muissa täissä.


Mola-kirjonnan työohje »


Linkkejä:


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!