Tämä on yksi Villa vie- projektin osatoteutus »

Vierailu Stentorpin lammastilalla

Kuvaesitys »

14.9.2005 vierailimme Stentorp'n lammastilalla Paraisilla. Haastattelimme lammastilan omistajia Jilliä ja Heikkiä saaden arvokasta tietoa lampaiden hoidosta ja siitä millainen on villan tie lampaasta valmiiksi tuotteeksi.

Lampaiden hoito saattaa olla vaikeaa ja raskasta. Mutta taitava ja hyväkuntoinen kasvattaja selviytyy tehtävästä kunnialla.

Toukokuussa, heti lumen sulattua lampaat viedään Paraisten seutuville pienille saarille, luonnonmukaiseen ympäristöön. Lampaat ja karitsat toiselle saarelle ja pässit toiseen. Koska lampaat pärjäävät itsenäisesti saarella, niistä ei tarvitse murehtia ennenkuin kesäkuussa, jolloin karitsoista kasvaneet pässit erotetaan emoistaan ja viedään omalle saarelle.

Marraskuussa, ennen lumien tuloa, kaikki lampaat haetaan saarilta, keritään ja viedään laitumelle. Parhaimmat lampaat viedään lampolaan, jossa ne saavat lisääntyä rauhassa.

Talven aikana hoidetaan enimmäkseen myyntiä ja lampaitten teurastusta. Stentorp'n tilalla lampaat keritään, mutta villa lähetetään pestäväksi ja karstattavaksi tehtaalle. Puhdas villa kehrätään kutomolla langaksi. Valmiit kerät lähetetään takaisin Stentorpiin, jossa Jill itse suunnittelee ja neulottaa alihankkijoilla kauniita neulevaatteita. Stentorpin myymälässä näimme paljon erilaisia eri ruskean ja harmaan sävyistä sekä mustasta ja valkoisesta villasta neulottuja paitoja, liivejä, päähineitä ja käsineitä. Näihin käsitöihin käytettyä lankaa ei ole värjätty, vaan eri värisävyt on saatu erivärisistä suomenlampaista. Villassa olevan rasvan takia neuleet tuntuvat ihanan pehmeille, eivätkä kutita. Myös lampaan taljoista tehdään turkisvaatteita, päähineitä, kintaita tai lämpimiä alusia.

Maaliskuussa on vilskettä karitsoiden syntyessä. Koska lammas voi saada 2-4 poikasta kerrallaan, täytyy pitää huolta, että kaikki karitsat saavat tarpeeksi ruokaa. Tunnollinen kasvattaja saattaa jopa vietää öitä karitsojen kanssa.

Keväällä lampaat keritään toisen kerran ja kaikki alkaa alusta. Ja kuinka monta työntekijää tarvitaan hoitamaan 55 lammasta? Kahta ihmistä ja yhtä koiraa. Vaatimus toki on, että he (ja se) ovat taitavia lampaankasvattajia.

Teksti: Saana, Verna, Katerina, Iisa ja Beda 7b

SUOMENLAMMAS HISTORIASTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

Suomenlampaan villaa on hyödynnetty historiasta nykypäivään

Lammas on yksi vanhimmista kotieläimistämme, sitä on kasvatettu kesynä jo lähes 11000 vuotta. Lampaan hyödyntäminen kotieläimenä on lähtöisin Länsi-Aasiasta.

Lammas tuotiin Pohjolaan kesynä ja vanhimmat villalöydöt mm. Turun seudulta ovat noin vuodelta 1000. Löydöt viittaavat värinsä puolesta siihen, että lampaamme olivat alkuperäisesti ruskeita. Suomeen lammas tuli asuttamisen mukana, mm. lounaasta ja etelästä sekä idästä. Ruotsista on löydetty todisteita, että lammasta on käytetty kotieläimenä jo 4000 e.Kr.

Lampaiden kehitys kohti nykypäivän lajeja, on lähtenyt erilajisista villilampaista. Pohjoismaiset lyhythäntä lampaat, ja muut satunnaiset lajit, ovat kehittyneet muflonista.

Suuri kokoiset, pitkähäntäiset liharodut ja merinolammas ovat polveutuneet luultavimmin arkalilampaasta.

Alussa lampaiden karvapeite oli lähinnä lyhytkarvainen. Jalostamalla kesyjä lampaita, ne on saatu tuottamaan enemmän villaa ja niiden karvapeite koostuu lähes pelkästä pohjavillasta ja peitinkarvan osuus on yhä pienempi tai täysin olematon.

Lammasta on käytetty aikojen alusta asti monipuolisesti. Siitä saatiin tietenkin ennen kaikkea villaa, mutta myös lihaa, nahkaa, turkista, maitoa, suolia voitiin käyttää nakkimakkaroihin, villarasvaa käytettiin voiteisiin ja ennen sian tuloa kuvioihin, lampaan ihra oli käytössä ruokarasvana. Näistä kuitenkin lampaan tärkein tuote oli ehdottomasti villa. Lampaan jalostus tähtäsi suurempaan ja laadukkaampaan villatuotantoon. Villa oli kallis ja erittäin arvostettu materiaali 1800-luvun puoliväliin asti.

Suomenlammas kuuluu Pohjoismaisiin lyhythäntälampaisiin. Se on Suomen yleisin lammasrotu, mm. hyvän sikiävyyden ansiosta. Suomenlammas saa keskimäärin 2,8 karitsaa kerralla.

Erityisen hienon suomenlampaan villasta tekee sen väriominaisuudet. Villaa ei suinkaan aina ole pakko värjätä saadakseen eri värejä. Suomenlampaita on aina valkoisesta ruskean eri sävyihin, niitä on myös mustia ja harmaita. Valkoinen on niille kuitenkin kaikkein yleisin väri.

Suomenlampaan villaa ei tarvitse välttämättä värjätä. Eri lampaista saadaan eri väristä villaa.

Suomenlampaan villan laatu on vaihtelevaa, sitä on aina hienosta karkeaan. Suurimmaksi osaksi se on keskihienoa, koska se on huomattu kaikkein tuottavimmaksi. Hieno villa soveltuu hyvin esim. kaikkein hienoimpiin tekstiileihin, mutta on hankalaa käsitellä ja sitä saadaan vähän. Lampaamme villan erityisominaisuuksia ovat joustavuus, pehmeys ja kiilto. Suomenlampaan villa huopuu todella hyvin ja nopeasti. Lampaat ovat kuitenkin yksilöitä, joten myös villan laadussa ja ominaisuuksissa on eroja. Joidenkin suomenlampaiden villa muistuttaa turkista, se sopii hyvin esim. räntäsateeseen tarkoitettuihin vaatteisiin. Sen lisäksi niistä saadaan laadukkaita turkisnahkoja, koska suomenlampaalla on poikkeuksellisesti yksikerroksinen nahka, toisin kuin useimmilla muilla roduilla.

Suomenlampaan villaa on käytetty jo aikojen alusta asti. Villasta on tehty sänkyvaatteita, ryijyjä, turkiksia ym. kylmää talvea vastaan. Villa pitää hyvin lämmön ja hylkii vettä ja siksi onkin omiaan tänne kylmään pohjoiseen.

Villa on ennen ollut erittäin kallista ja yläluokan ylellisyyttä. Sen on sanottu olevan ”painonsa arvoinen kullassa”.

Nykyään villan merkitys on huomattavasti pienempi, kaikkien tekokuitujen ym. muiden materiaalien tultua, silti se on vielä nykyäänkin useiden ihmisten toimeentulon lähde ja tärkeä osa kansamme kulttuuria.

Teksti: Laura Vasankari 9. lk
Lähdetiedot:

  • Sjöberg Gunilla Pateau, HUOPA käsityöstä taiteeseen, Atena Kustannus OY, Jyväskylä
  • Stenberg Greta, Elämä lampaiden kanssa – lampaiden puolesta, Typopress OY, Turku 1998

SUOMENLAMMS - TUOTANTO NYKYÄÄN

Missä suomenlampaita kasvatetaan?
 
Suomessa on 1 200 lammastilaa. Lammastilaksi lasketaan tila, jolla on vähintään 10 uuhta. Uuhia näillä lammastiloilla on 47 000. Tilojen koko ja määrä vaihtelee eri puolilla Suomea.

Maassamme on tällä hetkellä 9 jalostuslampolaa. Jalostuslampolaksi voidaan hyväksyä tarkkailutila, jolla on hyvä eläinaines ja joka täyttää jalostuslampoloille asetetut muut vaatimukset. Tila on hyväksytty useimmiten yhden lammasrodun jalostuslampolaksi, mutta oikeuden voi saada myös kahdelle rodulle.

Suomen Lammasyhdistyksen jalostusvaliokunta tarkistaa vuosittain, että sekä entiset jalostuslampolat että uudet jalostuslampolaksi pyrkivät tilat täyttävät asetetut vaatimukset. Lopullisen hyväksymisen tekee Suomen Lammasyhdistyksen hallitus.
 
Miten suomenlammasta hyödynnetään?

Suomenlampaat tuottavat villaa, joka soveltuu hyvin huovutukseen ja siitä kehrätään lankaa. Rotu tunnetaan sen korkeasta hedelmällisyydestä, varhaisesta sukukypsyydestä, hyvistä emo-ominaisuuksista, korkeasta maidontuotannosta ja pehmeästä, kiiltävästä, keskihienosta, kiharasta villasta. Suomenlampaan pää ja jalat ovat villattomia. Aikuisten uuhien painot ovat keskimäärin 65 - 75  kg ja pässien painot 85 – 105  kg. Suomenlampaat ovat pitkäikäisiä. Rodulle tunnusomaista on rasvan varastoituminen ontelorasvana eikä pintarasvana kuten monilla muilla roduilla. Suomenlampaan tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet ovat lihan- ja villantuotanto, hedelmällisyys, emo-ominaisuudet ja rakenne. Viime vuosina suomenlampaan jalostuksessa on entistä enemmän kiinnitetty huomiota rodun kasvunopeuden ja lihakkuuden parantamiseen aikuiskokoa suurentamatta, mutta koko ajan pidetään samalla huolta siitä, että rodun hyvä sikiävyys säilyy.
 
Millaisia ominaisuuksia on suomenlampaan villalla?

Villakuitu on lampaan karva. Sen pinta on suomumainen, kuusenkäpyä muistuttava. Kuitu on kihara, joustava ja väriltään yleensä valkoinen, musta, ruskea tai em. sekoitus. Villakuitu on amorfinen eli ei-kiteinen. Amorfisen alueen osuus on noin 50 - 60 %. Tämä tekee kuidusta venyvän ja kimmoisan. Joustavuuden ansiosta villa venyy, mutta palautuu takaisin samaan mittaan. Tosin liika venymä ei enää palaudu.

Hyvät ominaisuudet

  • Lämmin
  • Kosteutta imevä
  • Miellyttävä
  • Pehmeä
  • Joustava
  • Paloturvallinen
  • Helposti oikeneva

Huonot ominaisuudet

  • Ei kestä kovaa kulutusta
  • Vanuu helposti, mistä seuraa vaatteen kutistuminen ja pinnan muuttuminen huopamaiseksi. Vanuminen johtuu esim. pesusta liian lämpimässä vedessä.

Miten lampaan villaa käsitellään?

Villan käsittelyn eri vaiheet ovat

  1. keritseminen
  2. lajittelu
  3. pesu
  4. sekoitus ja
  5. kehruu.

Villan matka lampaasta langaksi alkaa keritsemisestä. Yleensä lampaat keritään 6  - 12 kk välein. Pesun yhteydessä kaikki epäpuhtaudet poistetaan. Villan rasva erotetaan ja käytetään kosmetiikkateollisuuden, lanoliinin, valmistukseen. Teollisuuden käyttämä villa tulee aina olla laadultaan tasaista. Kun lammas on keritty, sen villa lajitellaan. Villavuodasta saadaan jopa viittä erilaista kuitua. Lajiteltu villa kootaan laatujen mukaan villapaaleihin. Pesun ja kuivauksen jälkeen villa sekoitetaan. Erilaiset villalaadut poikkeavat suuresti ominaisuuksiltaan. Sekoitettaessa eri villalaatuja keskenään saadaan kulloinkin oikeanlaista materiaalia kuhunkin tarkoitukseen. Villa karstataan ohueksi ja tasaiseksi harsoksi, jossa kaikki kuidut ovat samansuuntaisia. Tässä toimenpiteessä lähtevät kaikki muutkin loput kasviperäiset epäpuhtaudet. Villaharso jaetaan kuitunauhoiksi, joihin tehdään löysä kierre. Tämän kierteen ansiosta ne kestävät paremmin jatkokäsittelyn. Sen jälkeen villa kehrätään langaksi, josta voidaan neuloa esimerkiksi villasukkia ja lapasia.

Sivun kokosivat 7 c:n tekstiiliryhmä alla olevilta sivuilta lokakuussa 2005
Suomen lammasyhdistys ry
http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00/koku/villa/villa2.html

Valmistimme lampaanlihasta pääsiäisaterian
7e luokan kotitaloustunnilla, ohjeet 4:lle hengelle

Lammasvartaat

Marinadi lampaanlihalle

  • 3/4 dl öljyä
  • 2 rkl viinietikkaa
  • 2 ml mustapippuria
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 1 tl minttua
  • 3 ml suolaa

Lammasvartaat

Marinoituja lammaskuutioita 600 g. Kesäkurpitsaa ja paprikaa paloina. Pujota liha- ja kasvispalat vartaisiin. Asettele vartaat pellille foliopaperin päälle. Kypsennä uunissa 250°C n. 10-15 min. Huom! Liota vartaita kylmässä vedessä ennen käyttöä.
 
Riisi

Lisää keitinveteen 1 tl kurkumaa

Salaatti ja kermaviilikastike

Suklaamousse

  • 2 liivatelehteä
  • 1/2 maitoa
  • 75 g tummaa suklaata

Pehmennä liivatelehdet kylmässä vedessä. Kiehauta maito, lisää suklaa ja liivatelehdet.

  • 1,5 dl kuohukermaa
  • 1 tl vanilijasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi

  • 1 muna
  • 1 rkl sokeria

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Lisää siihen suklaaseos ja kermavaahto. Jaa annosmaljoihin ja hyydytä kylmässä.

Yleinen mielipide lampaan mausta asettui positiiviselle puolelle. Muutama ennakkoluuloinen makumatkaaja mahtui  joukkoon, mutta jopa ensikertalaisetkin totesivat " ei se ollutkaan niin pahaa kuin luulin." " Tää oli paras ateria mitä me ollaan tehty, sairaan hyvää " ja vielä yksi kommentti noilta tunneilta "lammas on parasta lihaa mitä tiedän, aina jos saan toivoa mitä tehdään kotona ruoaksi, toivon lammasta."

Herkkukuvia ja ohjeet toisen kotitalousryhmän tunnilta, lammaspadan ääreltä:

© 2024 Tekijät ja Käsityö verkossa Ry

Punomo.fi:n opetus- ja kaupalliseen käyttöön vaaditaan lisenssi. Lue lisää!