Teddykarhu on jo 100-vuotias

Teddykarhun syntyhistoria liitetään useimmiten USA:n presidenttiin Theodore Rooseveltiin. Yksi tunnetuimmista tarinoista kertoo, että presidentti seurueineen vietiin karhunmetsästysretkelle vuonna 1902. Onni ei kuitenkaan suosinut metsästäjiä, joten joku metsästysretken järjestäjistä sitoi nuhruisen ja surkean näköisen karhunpennun puuhun presidentin ammuttavaksi. Presidentti kutsuttiin paikalle ja hänelle osoitettiin saalis. Presidentti kuitenkin kieltäytyi ampumasta avutonta eläintä sanomalla: jos ammun tuon karhunpennun, en voi enää koskaan katsoa lapsiani silmiin. Metsästysretken teki sittemmin tunnetuksi sanomalehden pilapiirtäjä, joka ivasi hempeäksi heittäytynyttä presidenttiä ja väänsi Theodoresta karhunpennulle nimeksi Teddy. Siitäpä lelutehtailijat saivat ajatuksen ja innostuivat, että kehitetäänpä Teddykarhu-ilmiö leluksi. Eikä aikaakaan kun kauppoihin ilmestyi Teddyn karhuja ('Teddy's Bears'). Teddykarhu-ilmiö jätti jälkensä myös siten, että kansainvälistä nallepäivää vietetään lokakuun 27. päivänä, Theodore 'Teddy' Rooseveltin syntymäpäivänä.

Nallen toinen kotimaa on Saksa. Siellä nalle sai alkunsa Richard Steiffista, joka suunnitteli kaikille lapsille sopivaa lelua, jota voisi liikutella, halailla, pukea ja riisua. Ensimmäisen nallen ompeli Richardin täti Margarete Steiff vuonna 1902. Steiff perusti maailman ensimmäisen nalletehtaan.

Alkuaikojen teddykarhut (ja nykyisin ns. antiikkinallet) olivat puulastuilla kovaksi täytettyjä mohairkarvaisia leikkikaluja, joiden tassut liikkuivat nivelien avulla puolelta toiselle. Antiikkinalleihin kuuluvat myös lasisilmät ja äänirasia. Sittemmin teddykarhujen käsitys on laajentunut niin, että karhuja, nalleja tehdään mitä erilaisemmista materiaaleista ja kaikkien tassutkaan eivät ole liikkuvia.

Minun takkuturkkisesta ja ruskeasilmäisestä 60-luvun Nallesta ovat jäljellä vain kauniit muistot, sillä kun siitä alkoi pursua sahanpurumaiset täytteet ulos, äiti pyysi jättämään Nallen joulupukille parannettavaksi... No - Nalle jäi joulupukin hoiviin ikiajoiksi ja lohdutukseksi sain uuden siistin, silmiään räpsyttelevän Liisa-nuken. Murkkuikäisenä sain sitten halikaveriksi 80-luvulle tyypillisen kiiltäväkarvaisen jättinallen, joka sai kovin sofistikoituneen nimen: Jean Sebastian Geraud Nalle. Näin aikuisena virkkailen mininalleja ystävieni iloksi.

Nallet ovat päässeet satuihin, loruihin, TV-ohjelmiin ja sarjakuviin. Itselleni ovat jääneet mieleen sellaiset maailman nallekuuluisuudet kuin Karhuherra Paddington ('Paddington Bear'), Roope-karhu ('Rupert Bear'), Rasmus-nalle ('Rasmus'), Nille Nalle ('Big Brown Bear'), Maailman vahvin nalle ('SuperTed') ja Nalle Puh ('Winnie the Pooh'). Suomalaisista mieleen jääneistä kuuluisuuksista mainittakoon lastenkirjoista tuttu Uppo-Nalle ja TV:n lastenohjelmista tuttu Ti-Ti Nalle. Ensimmäinen Ti-Ti Nalle oli muuten virkattu!

Kirjahyllystäni löytyy teddykarhuista kertova kirja, jota myös tässä käytin lähteenä:
Coutts, L. (ed.) 1999: Teddy Bears

Lisätietoa löytyy infoähkyyn saakka 'The teddy bear search engine' -hakukoneen avulla: http://www.teddybearsearch.com/

Myös tutkimuksia on tehty nalleista.

Ystävänpäivänä 14.2.2002


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!