YLEISTÄ
Kehyskudonta työtekniikkana sopii hyvin aina ensimmäisestä luokasta ylöspäin. Tekniikka on sama kuin kankaankudonnassa eli tarvitaan loimi ja kude.
Työväline ei vaadi suuria säilytystiloja verrattuna pöytäkangas- tai lattiapuihin.
Yhtenä tavoitteena työtavassa on tutustua kudokseen, yksinkertaiseen sidokseen ja reunaan muodostuvaan hulpioon.
SUUNNITTELU
1. Voit suunnitella työsi esim. erilaisista luonnosta tai rakennetusta ympäristöstä otettujen valokuvien avulla.
2. Suunnittelun lähtökohtana voit käyttää luonnosta saatavia tai teollisesti valmistettuja materiaaleja.
3. Suunnittelutyövälineenä voit käyttää jotain tietokoneen piirrosohjelmaa.
TYÖVÄLINEET:
Valmiita kudontakehyksiä on saatavana samoista yrityksistä kuin kangaspuitakin.
Itse voit valmistaa kehyksen rimoista ja naulata vastakkaisiin päihin naulat, joitten tiheys määrittää loimen tiheyden, ks. kuva.
Luontoretkeltä voit kerätä oksia, joista voit koota erilaisia kehyksiä, ks. kuva.
MATERIAALIT:
Loimena voit käyttää samoja materiaaleja kuin yleensä kankaankudonnassa. Jos kehyksessä on loimiurat, niin kalalanka on paras.
Kuteena voit käyttää:
- Poppanaa, joka peittää hyvin loimen. Poppanaa voit käyttää myös kuvakudoksiin.
- Matonkudetta, jolla saat tulokseksi paksuhkon tekstiilin ja loimi jää näkyviin.
- Villalangat sopivat hyvin raanumaisiin kudoksiin, erikoistekniikoihin ja kuvakudoksiin.
- Paperinarusta saat tehtyä lehdyköitä kudoksesi reunoihin. Jos käyttää sitä normaalisti kuteena, loimi jää näkyviin. Jos haluat olla ennakkoluuloton, voit käyttää vaikkapa foliota tai sanomalehtisuikaletta
- Kuteena voi käyttää myös pajunoksia. Näin voit tehdä esim. pannunalusia.
VALMISTAVAT TOIMENPITEET / KUTOMINEN
Kudontakehyksestäsi riippuen kierrät loimen joko kudontakehyksen ympäri tai vastakkaisten naulojen takaa reunasta reunaan.
Mikäli kehys ei kuulu työhösi, kannattaa alkuun ja loppuun kutoa purkautumisvara.
Kun aloitat tai vaihdat väriä, niin päättele alkulanka n. 5 cm samaan viriöön. Viriö on loimien väliin jäävä tila, kun joka toinen loimi on ylhäällä ja ja joka toinen alhaalla (= palttinasidos).
Kutoessasi saat kuteen loimien väliin joko lastalla poimimalla tai jos kehyksessäsi on viriöpuu saat sitä kääntämällä 1/4 kierrosta itseesi päin ja joka toinen kerta itsestäsi pois päin vastakkaiset viriöt (=palttinasidos).
Lopettaessasi tai vaihtaessasi väriä päättele loppulanka n. 5 cm samaan viriöön.
ERIKOISTEKNIIKAT:
Helmipoiminta
Tarvitset pitkän lyijykynän tai paksun (n:o 6 tai 7) nupillisen puikon. Kuteena kannattaa käyttää paksuhkoa villalankaa, jolloin helmistä tulee kauniin pyöreitä. Tee helmipoimintakerroksen jälkeen 3 tai 5 välikerrosta ja sitten seuraava poimintakerros
Kiertopujotus
Tätä voit kokeilla sekä villa- että poppanakuteella. Kokeile, miten ulkonäkö muuttuu viedessäsi kuteen yhden loimilangan alta tai kahden alta!
Ryijynukka
Ryijynukan tekemistä voit kokeilla eri materiaaleista. Nukat saat leikattua samanpituisiksi, kun kierrät nukkalankaa kaksinkerroin taitetun pahvin ympäri ja leikkaamalla langat poikki pahvin avoimesta reunasta. Kudo nukkakerrosten väliin 4-6 välikerrosta. Kokeile, että saisit sopivan nukkatiheyden.
Viimeistely
Jos kehys ei jää pysyvästi työhösi, niin kudo loppuun purkautumisvara, noin 6 kudetta (työn kuteesta poikkeava lanka). Katkaise loimilangat siten, että alkuun ja loppuun jää loimen pituudeksi vähintään 15 cm.
Solmi ensin loimet kaksi yhteen kankurinsolmulla reunasta reunaan, poista samalla purkautumisvara. Voit solmia loimet vielä hevosenhäntäsolmulla esim. 4 loimilankaa yhteen.
Voit myös palmikoida loimilangat kankurinsolmujen jälkeen tai solmia ne hevosenhäntäsolmuilla salmiakkikuvioksi tai kiinnittää loimiin puuhelmiä.
Voit kiinnittää työsi kehykseen tai rimaan.
Anna mielikuvituksellesi tilaa.
Oppilastöitä
