Alkusyksyn päivä on kuulaan kirpeä kun saavun Hailuotoon elokuun lopussa. Lähdin Helsingistä kesäkuussa ja pakkasin pyörälaukkuihin sen mitä (työ)elämässä seuraavien kuukausien aikana odotin tarvitsevani. Silloin en vielä tiennyt, että heinäkuisesta Korppoosta alkava reissuni jatkuisi muutaman mutkan kautta syyskuun ensimmäisiksi viikoiksi Hailuodon Kulttuuritalo Päiväkotiin.
Alkava syksy ja katsaus minimalistiseen retkivaatekertani johdatti ostoksille paikallisia käsitöitä myyvään Luovon Puojiin. Neulontavälineistöni on hyvässä tallessa kaukaisessa kodissa ja ystävien kellarikomeroissa, joten oli hankittava valmiita neuletöitä: pipo, villasukat ja kynsikkäät. Ihastelin hyllyssä tietysti luotolaista perinneneuletta, tikkuröijyä. Tunsin lämmintä yhteenkuuluvuutta, olenhan itsekin yhden luotolaisen neulonut joitain vuosia sitten.
Puojin pitäjä kertoi, että tikkuröijy on parhaillaan muoti-ilmiö: Neuleita valmistetaan myös tilauksesta ja jonoa on. Koronan yllättäviä vaikutuksia on myös se, että suomen lampaan villasta kehrättyä lankaa on kuulemma vaikea tällä hetkellä saada kun ihmiset ovat innostuneet neulomaan ja osaavat kysyä langan alkuperää. Keskustelu ilahdutti ensinnäkin siksi, että nopeutuvien toimitusketjujen maailmassa ihmiset ovat myös valmiita odottamaan haluamaansa ja maksamaan käsityöstä. Toisekseen, toivon että kotimainen lampaanvilla päätyy jatkossa yhä useammin hyötykäyttöön neulojien puikkojen kautta.
Olen vilukissa ja tutkimustyöni on enimmäkseen fyysisesti passiivista päätetyöskentelyä joten palelen usein. Suomen kaltaisessa maassa rakennusten lämmittäminen kylmiin vuodenaikoihin vie paljon energiaa, ja mitä lämpimämpää haluamme, sitä enemmän energiaa kuluu ja hiilijalanjälki kasvaa. Talvisäällä on itsestään selvää, että ulkona pukeudutaan eri tavoin kuin kesällä. Sisustus-, muoti- ja käsityölehtien kuvat kyllä esittelevät syksyn tullen toinen toistaan houkuttelevampia asetelmia torkkupeittoja, huiveja, neuleita ja villasukkia. Mutta haluammeko pukeutua sisällä kevyesti vuodenajasta riippumatta ja jäävätkö nämä kauniit neulokset ja tekstiilit vain sisustuselementeiksi?
Jos meitä viluttaa, säädämmekö termostaatin lämpötilaa, haemmeko puita ja laitamme tulet takkaan tai hellaan, haemmeko kaapista villasukat ja heitämmekö harteille huivin? Ei pidä ymmärtää väärin, en esitä, että ilmastokriisi ratkeaa villasukkia neulomalla ja niihin pukeutumalla. On kuitenkin fakta, että lämmityskaudella kohtuullisena pidetty sisälämpötila hillitsee paitsi energialaskua, myös hiilijalanjälkeä. Osa ympäristöongelmien ratkaisua on kohtuullisuus ja kaudenmukaisiin olosuhteisiin mukautuminen. Kausiruoan ympäristöulottuvuus on meille jo tuttua ja saman soisi tapahtuvan tekstiilien puolella. Kauden ei soisi tarkoittavan pelkästään trendivärejä ja -malleja vaan ennen kaikkea tarkoituksenmukaisuutta kulloisenakin vuodenaikana.
Kirjoittaja
Marja Salo viimeistelee Koneen säätiön tuella väitöskirjaa Helsingin yliopistoon kotitalouksien kulutuksen ohjauksesta hiilijalanjälkilaskureiden avulla. Vastapainoa tutkimustyölle tuovat arki- ja retkipyöräily sekä käsillä tekemisen rutiinit kuten leivän leipominen ja neulomisjaksot.