Niina Väänänen
Kestävä käsityö auki purettuna ja yhteen koottuna - artikkeli kokonaisuudessaan (pdf)
Tulevaisuuden kuvat maapallon kantokyvyn riittämättömyydestä ja ilmastonmuutoksesta vaikuttavat niin ihmisiin kuin luontoon. Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat suoja, vaatetus, ravinto ja työ mutta myös itsensä toteuttaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen. Millaisena käsityö näyttäytyy kestävään kehitykseen pyrkivässä yhteiskunnassa?
Käsityö on oppimisalusta muille aineille.
KÄSITYÖ ON MONITIETEINEN TIETEENALA.
Sitä voidaan tarkastella niin tuotteiden kuin tekemisen kautta mutta myös aineettomana käsityönä esimerkiksi kulttuurin, yhteisöjen, tai yksilöiden näkökulmasta. Käsityö kommunikoi ympäröivän maailman ja tuotteiden kanssa. Kädenjälkiä voidaan seurata historian ja arkeologisten löydösten avulla, mutta globaalia huolta herättää kädenjälkien jatkumo tai pelko siitä, että niitä ei tule tai ole.
Käsityötä ja käsityötaitoa suojellaan Unescon (2003/2013) kansainvälisellä aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksella. Suomessa aineettomaan kulttuuriperintöön on haluttu nostaa myös käsityönopetus peruskoulun oppiaineena (Kojonkoski-Rännäli ym. 2018).
Käsityön katsotaan kehittävän ihmistä monella tasolla. Käsiemme ja aistiemme kautta viestit välittyvät ympäröivästä materiaalisesta maailmasta aivoihimme. Siellä ne muovaavat sähköisiä yhteyksiä ja kehittävät kognitiivisia ominaisuuksiamme, kuten luovuutta, ongelmanratkaisua tai avaruudellista hahmottamista.
Opetuksellisesta ja kasvatuksellisesta näkökulmasta käsityö on oppimisalusta muille aineille. Siinä harjoitellaan käytännössä: sovelletaan matemaattisia toimituksia tai tehdään kemiallisia ja fysikaalisia kokeita usein biologisille materiaaleille, kuten villalle tai puulle. Käsityö on siten yhdenlainen luonnontieteiden alkulähde, jossa lainalaisuuksia voidaan turvallisesti testata ja oppia ymmärtämään käytännössä. Samoin kielten oppiminen ja käyttäminen sekä kriittinen medialukutaito ovat mahdollisia käsityössä.
