Kirjovirkkaus
Kirjovirkkaus on virkkaustekniikka, jossa kuviot syntyvät kiinteiden silmukoiden
ja eriväristen lankojen avulla.
Kirjovirkkaamalla valmistettiin erityisesti värikkäitä ja rikkaasti kuvioituja ns. koreiluesineitä, esim. sulhaslahjoja.
Valtaosa kirjovirkatuista töistä tehtiin villalangasta.
Kirjovirkkaus oli suosittua erityisesti Pohjanmaalla, mutta se tunnettiin muuallakin Suomessa.
Museoissa, arkistoissa ja muissa kokoelmissa on runsaasti kirjovirkattuja esineitä.
Kirjovirkatuista asusteista suosituimpia olivat pussit. Myös vöitä ja erilaisia nauhoja tehtiin runsaasti.
Suurin osa näistä on ns. turkinvöitä, jotka olivat suosittuja sulhaslahjoja.
Pitkillä ja koreilla vöillä suljettiin napiton turkki.
Erityisesti Pohjanmaalla virkattiin koristeellisia, usein tupsupäisiä olkaimia, jotka nekin olivat usein sulhaslahjoja.
Rannekkeita, lapasia ja käsineitä tehtiin eri puolilla maata.
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla virkattiin kuvioituja tyttöjen kirkkokäsineitä, joita käytettiin mm. konfirmaatiossa.
Myssyjä virkattiin vanhoille naisille ja lapsille sekä kalottimaisia päähineitä miehille.
Virkatut pussit
Pusseja virkattiin raha- ja tupakkakukkaroiksi ja pieniksi laukuiksi. Ne olivat suosittuja sulhaslahjoja.
Virkatut pussit tunnetaan eri maissa.
Säätyläiset virkkasivat pusseja silkkilangoista. Villalangasta virkatut pussit ovat näiden kansanomainen muoto.
Värikkäät ja koristeelliset villalangasta virkatut pussit olivat yleisiä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla,
mutta niitä tehtiin myös maan muissa osissa.
Pussit kuuluivat juhlavaatteisiin.
Pussia saatettiin pitää housuntaskussa niin, että tupsut riippuivat taskun ulkopuolella.
Lapväärtissä ja Tiukassa valmisti morsian sulhaselleen virkkaamalla villalangasta punapohjaisen tupakkapussin.
Useimmiten pussit tehtiin itse, mutta niitä teetettiin myös naisilla,
jotka kulkivat taloissa ja elättivät itsensä tekemällä käsitöitä mm. virkattuja myssyjä ja pusseja.
Virkatun pussin suosituin pohjaväri oli punainen, useimmiten kirkkaanpunainen.
Myös mustaa, valkoista, sinistä ja vihreää käytettiin.
Tavallisimmat kuviovärit olivat vihreä, keltainen, sininen, punainen ja musta.
Lähes kaikkiin pusseihin virkattiin geometrisia kuvioita.
Useimpiin virkattiin lisäksi erilaisia kukkia, pieniä ja suuria monilehtisiä, lehtiä, köynnöksiä ja puita.
Myös lintuja ,tyttöjä, ässänvääriä ja kruunuja virkattiin.
Sulhaspussit olivat koristeellisia ja niihin virkattiin usein muiden kuvioiden lisäksi nimikirjaimet ja vuosiluku.
Pussien virkkaaminen aloitettiin yleensä pussin pohjasta.
Pussin suuhun virkattiin reiät nyöriä varten ja koristereunus. Nyörien päissä ja pussin pohjassa oli usein suuret tupsut.
Koristeina käytettiin myös lasihelmiä. Kirjovirkkaamalla syntyi tiivistä jälkeä ja pussit olivatkin useimmiten vuorittomia.
Virkatun pussin työtapa
Tekniikka on yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin otettava huomioon monta asiaa, jotta jälki olisi hyvää.
1. Käytetään kiinteitä silmukoita.
2. Silmukat virkataan yleensä edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan.
3. Kaikki kerrokset virkataan työn oikealta puolelta. Mikäli työtä ei voi tehdä tuppena sukanvarren tapaan,
on kerroksen lopussa katkaistava langat ja aloitettava seuraava kerros jälleen työn oikeasta reunasta.
4. Kaikki kerroksella käytettävät langat virkataan silmukoiden sisään.
5. Jotta eriväriset langat eivät kiertyisi toisiinsa,
otetaan uuden värinen lanka vaihdettaessa väriä aina joka toinen kerta eri puolelta.
6. Vaihdettaessa väriä menetellään seuraavasti:
I vaihe
vedetään lanka edellisen kerroksen silmukan läpi, koukulla 2 lankaa.
II vaihe
otetaan uuden värinen lanka koukulle ja vedetään molempien koukulla olevien silmukoiden läpi.
Näin saadaan jyrkkä leikkausviiva värien vaihtuessa.
Lähde:
Virkattuja pusseja,
Österbottens hemslöjd och konsthantverk rf.
Österbottens hantverk rf »