Etusivu » Tekstiilityön tekniikat » Koukkuaminen » Koukkuaminen (tunisialainen virkkaus)

Koukkuaminen (tunisialainen virkkaus)


Koukkuamalla valmistetut lapaset. Tekijä: Kaija Leppänen

Koukkuaminen

engl. tunisian crochet, tunisian knitting, russian work, german work, afghan stitch, shepherd's knitting, idiot stitch

Kuten edellä olevasta listasta nähdään koukkuamisella on monta nimeä maailmalla. Nimet kertovat, että koukkuaminen on ollut tunnettu niin Afrikan, Aasian kuin Euroopankin puolella. Afghan stitch -termi viittaa myös siihen, että koukkuamista on ainakin Aasian puolella käytetty erityisesti huopien (engl. afghan) valmistamiseen.
1800-luvun kirjallisissa lähteissä käytetty Shepperd's knitting -termi viittaa siihen, että tekniikka on ollut erityisesti paimenten (engl. shepherd) käytössä. Saman ajan lähteissä näkee käytettävän myös termiä "idiot stitch", mikä viitannee koukkuamisen yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Koukkuamista kuvaavissa termeissä esiintyy sekä neulominen (knitting) että virkkaaminen (crochet), mikä kuvastaa koukkuamisen rinnastamista sekä neulomiseen että virkkaamiseen.
Suomessa koukkuamien on kukoistanut virkkauksen rinnalla erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla. Pääasiassa tuolloin koukuttiin peitteitä ja villatakkeja.


Koukkuamisessa käytettävissä työvälineissä on piirteitä sekä neulepuikosta että virkkuukoukusta.

Yksipäinen koukkuamiskoukku on varreltaan samanlainen kuin nupillinen neulepuikko, mutta sen toisessa päässä on virkkuukoukun koukku.

Kaksipäinen koukkuamiskoukku muistuttaa virkkuukoukkua, mutta sen molemmissa päissä on koukku. Kaksipäisellä koukkuamiskoukulla voi koukuta tasomaisen pinnan lisäksi pyöröä, jolloin koukkuamiseen tarvitaan kaksi kerää.

Yksipäinen koukkuamiskoukku kaapelilla sopii leveisiin tasotöihin. Työväline on samantapainen kuin pyöröpuikko, mutta toisessa päässä on nuppi.


Kaksipäinen koukkuamiskoukku kaapelilla sopii leveisiin pyörönä toteutettaviin töihin.


Koukkuaminen eroaa virkkauksesta
Virkattaessa tehdään aina yksi silmukka tai silmukkaryhmä kerrallaan valmiiksi, mutta koukuttaessa kerros valmistuu kahdessa vaiheessa: poimintavaihe ja paluuvaihe.

  • Poimintavaiheessa poimitaan pitkän koukun varrelle kaikki kerroksen silmukat.
  • Paluuvaiheessa (eli päättelyvaiheessa) palataan takaisin päätellen poimitut silmukat.
  • Työtä ei käännetä kerrosten välissä (toisin kuin virkattaessa tehdään).
  • Koukuttu pinta on yleensä paksumpi ja tukevampi kuin virkattu pinta.

Erilaisia koukkuamismalleja saadaan aikaan poimimalla silmukat edellisen kerroksen eri kohdista. Paluuvaihe tapahtuu ns. perusmalleissa aina samalla tavalla.


Perusmalli 1: Tässä mallissa silmukka poimitaan pystysuoran silmukan etureunan alta.


Perusmalli 2: Sileää neuletta muistuttavassa mallissa silmukka poimitaan pystysuoran silmukan välistä (vrt. neulominen).


Perusmalli 3: Silmukka voidaan myös poimia vaakasuorien silmukanosien yläreunasta.


Perusmalli 4: Silmukka voidaan poimia myös molempien vaakasuorien silmukanosien alta.

Näistä perusmalleista voidaan tehdä mitä erilaisimpia muunnoksia. Koukkuamisessa voidaan myös käyttää kahta väriä kirjovirkkauksen tapaan. Lankaa vaihdettaessa edellinen lanka jää nurjalle. Silmukat päästetään koukulta aina samanvärisellä langalla kuin ne on poimittu. Vaihto tapahtuu, kun koukulla on edellisen värin viimeinen silmukka ja uuden värin ensimmäinen silmukka päästettävänä.

Lisäykset ja kavennukset tehdään aina poimintavaiheessa, koska paluuvaiheen tehtävänä on vain sulkea silmukkarivi. Silmukat voi lisätä samalla tavalla kuin neulottaessa lisätään. Kavennukset voi tehdä virkkauksen tapaan.


Lisätietoa:

  • Koskennurmi-Sivonen, R. (toim.) 2013: Lankatekniikoiden käsikirja. Tammi
  • Salovaara, A. 1998: Koukkuaminen. Otava

Google-kuvahakuja:


Työvälinekuvia poimittu valmistajien sivuilta / PS

Jaa somessa:
Punomo Logo

Kirjaudu Punomoon

Ei vielä Punomo tiliä? Rekisteröidy alla

Punomo Logo

Anna palautetta

Käyttäjiemme palaute auttaa Punomon kehittämisessä. Anna palautetta alla.