Verkko-oppimateriaali koostuu kahdesta osasta:
- kuitukortit, joita voi käyttää esimerkiksi sanaselityspelin tapaan
- ongelmatehtävät, jotka perustuvat tutkivan oppimisen ideaan
Sekä kortit että tehtävät on tehty helposti tulostettavaan muotoon niin, että ne voi jakaa oppilaille luokkaan.
TULOSTETTAVAT KORTIT JA TEHTÄVÄT
MUOKATTAVAT KORTIT
opettaja voi halutessaan luoda uusia kortteja tai muokata niiden sisältöä
Kuitukorttien ideana on, että ne sisältävät ytimekkäästi kaikki kuituihin liittyvät perustiedot joiden avulla oppilas voi palauttaa aiheen mieleensä ja kuvailla kuitua muille:
- alkuperä/raaka-aine
- valmistus
- käyttö
- ominaisuudet
- hoitosuositus
Sanaselityspelissä tarkoituksena on, että oppilas selittää kuidun siihen liittyvien faktojen avulla. Toisin sanoen oleellista ei ole selittää kuitua mahdollisimman nopeasti kuten tavallisessa sanaselityspelissä, vaan kerrata, käyttää ja oppia kuituihin liittyviä tietoja. Korteissa on todennäköisesti sekä helpompia että vieraampia, tai kokonaan uusia sisältöjä, joten niiden avulla voidaan varioida pelin haastetasoa aloittamalla selittäminen joko vieraammista asioista (esim. synteettisten kuitujen valmistusmenetelmät) tai helpommista sisällöistä. Mikäli oppilaan selittämä kuitu arvataan helposti, voi selittäjä keksiä arvaajille kysymyksiä niistä kortin sisällöistä, joita hän ei ehtinyt selittää (Mitä ominaisuuksia tällä kuidulla on? Miten pesisit siitä valmistetun tuotteen? jne.).
Kortteja voidaan käyttää myös ongelmatehtävien (ongelmatehtavat.ppt) tukimateriaalina tai muissa opetustilanteissa opettajan luovuuden mukaan. Kortteihin voi asian havainnollistamiseksi ja konkretisoimiseksi myös liittää palan kyseisestä kuidusta valmistettua kangasta ja/tai lankaa ja säilyttää niitä esimerkiksi muovitaskuissa yhdessä mallitilkkujen kanssa. Ongelmatehtävissä tarkoituksena on selvittää materiaalitietouteen liittyvien ilmiöiden syitä ja testata niitä käytännössä. Kortit ovat tarkoitettu käytettäväksi oppilaiden pienryhmissä tai opettajajohtoisesti. Korttien tarkoitus on testata opittua teoriaa tai johdatella ottamaan siitä selvää. Kussakin kortissa on kerrottu tarkemmin, miten ongelmaa kannattaa lähestyä, mitä tarvikkeita tehtävään mahdollisesti tarvitaan ja mistä lähteistä ratkaisua kannattaa etsiä. Ongelmakortteihin ei pääsääntöisesti ole valmiita vastauksia, sillä useimpia tehtäviä voidaan toteuttaa monella tapaa ja niihin on harvoin olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Tehtävät on joka tapauksessa parasta purkaa keskustelemalla lopuksi yhdessä opettajan kanssa. Poikkeuksena ovat hoitosuositus-ohjemerkintöjen lähteet, jotka löytyvät kyseisen dian muistiinpanoista. Niidenkin kohdalla on kuitenkin hyvä keskustella yhdessä ja muistaa, että vastaavat merkinnät voisivat löytyä myös muista tuotteista.
Oppimateriaalin valmistuksessa on käytetty apuna mm. seuraavia lähteitä:
- Aalto, A.2008. Tunne tekstiilikuidut. Helsinki: Marttaliitto ry
- Boncamper, I. 1991. Tekstiilioppi: Kuituraaka-aineet. 4. painos. Hämeenlinna: Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.
- Finatex Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry. Kuituopas. http://www.finatex.fi/index.php?mid=7&pid=45 Rissanen, M. 2009.
- Tekstiiliraaka-aineet. Luonnonkuidut. Luentomoniste. Tampereen teknillinen yliopisto. Materiaaliopin laitos
- Talvenmaa, P. 2002. Tekstiilit ja ympäristö. 2. painos. Helsinki: Tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Tämän oppimateriaalin ovat valmistaneet Lotta Kylmälahti ja Erica Kairenius, käsityönopettajaopiskelijat Helsingin yliopistosta 2011.